UNIDENTIFIED SOUND OBJECTS: "Pidä touhu huokeana mutta idearikkaana -- tai jotain sellaista"

Haastattelu: Erkki Rautio / pHinnWeb [English version]

21. tammikuuta 2005 -- Unidentified Sound Objects on Helsingistä kotoisin oleva Sami Pennanen alias Sampen. Unidentified Sound Objects on eklektinen ja poikkitaiteellinen kokonaisuus, joka pitää sisällään ääntä ja kuvaa.

Sampen aloitti musiikintekijänä 1990-luvun puolivälissä. U.S.O.:n musiikki on hämmentävä kokonaisuus hiphop-soundin ja maailmanlaajuisen pop-kulttuurin innoittamaa sampladeliaa, jossa törmäävät yhteen mitä moninaisimmat tyylilajit kuten IDM, lounge ja jopa akustinen folk; artistille ominaisen kieron huumorin, sanaleikkien ja nyrjähtäneiden puhesamplejen höystämänä. Artistin visuaalinen ilmaisu jatkaa samaa linjaa; viittauksia viljellään kaikkeen populaarikulttuuriin kuten japanilaisiin manga-sarjakuviin ja anime-filmeihin tai arkiseen esinekitschiin, outojen monsterihahmojen velloessa ympäriinsä kummallisina psykedeelisinä ornamentteina. Hauskalla tavalla pelottavaa, pelottavalla tavalla hauskaa.

Kulttilevymerkki Bad Vugum julkaisi vuonna 1998 splitti-7":n yhdessä nyttemmin maailman underground-musiikkipiirejä kohahduttaneen Kemiallisten Ystävien kanssa. Minialbumi Styrofoamafrocut seurasi Bad Vugumilla vuonna 1999. U.S.O.:lta on myös yksi seiskatuumainen Hämeenlinnan Autotehtaat-levymerkillä sekä lukemattomia esiintymisiä kokoelmalevyillä ja -kaseteilla. pHinnWebin omalle pikkulevymerkille pHinnMilkille U.S.O. on tuottanut yhden remixin sekä nyt ilmestyneen täyspitkän CD-R:n Richard D. Anderson Album. Sampen on myös koulutettu kuvataiteilija, joka on ollut mukana monissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.

En itse asiassa muista, miten alun perin opin tuntemaan Sampenin, mutta asiat johtivat kuitenkin siihen, että pHinnWeb alkoi pitää artistisivustoa, joka on omistettu U.S.O.:n musiikille ja kuville. Tässä siis uuden albumin kunniaksi harvinainen artistihaastattelu Sampenilta: tervetuloa Unidentified Sound Objectsin kummalliseen maailmaan.

- Miten aloit tehdä musiikkia? Olen kuullut, että sinulla olisi jonkinlainen hiphop-tausta...?

Hobittitaustani liittyy enemmän siihen, miten minusta tuli kuvantekijä. Musiikin tekeminen alkoi sen intensiivisestä (kuuntelu-)harrastamisesta, joka hitaasti johti yritykseen ymmärtää kuultua käytännön kokeiden avulla (siis yrittämällä itse soittaa/tehdä musiikkia). Hauskasta harrasteesta se on mutatoitunut mielenterveyttä uhkaavaksi pakkomielteeksi ja takaisin.

- Kuinka luonnehtisit omaa musiikkityyliäsi?

Kuuntelu- ja tanssimusiikin välistä mennään siihen rakoon, jossa kummallakin seurakunnalla on vaikea olla.

- Mitä oikein ovat "tunnistamattomat ääniesineet"?

En tiedä, silti kuulen niiden saapuvan:

- Millaisella laitteistolla teet musiikkiasi?

Melodika ja Mac-läppäri, jossa on kirjava ohjelmisto. Digi-kasiraituri, pari hassua kitaraa ja halpaa mikkiä. Ensoniq ASR-10. Muutama rumpukone.

- Olet tehnyt Bad Vugumille jo legendaarisen split- 7":n Kemiallisten Ystävien kanssa sekä yhden minialbumin. Kuinka pääsit levyttämään Bad Vugumille?

Perinteisellä tyylillä: "Lähetä demokasetti (onpas tästä kauan), saa kannustavaa palautetta, lähetä siitä innostuneena tehtyä matskua uudella demokasetilla; ja saa lopuksi puhelinsoitto, jossa kysytään: 'Käviskö, että me julkaistais levy?' -- vastaa myöntävästi".

- Onko sinulla esikuvia tai vaikuttajia?

Esikuva on ehkä liian juhlava termi, mutta monet pitkälinjaiset eksentrikot viehättävät. Esimerkiksi sellaiset kuin Lee "Scratch" Perry, Sun Ra, Serge Gainsborough, Aphex Twin ja Momus.

- Entä mistä nykyisistä artisteista pidät eniten?

Kaikista, ja en kenestäkään -- tämä on päivä- ja henkilökohtaista.

- Olet varsinaiselta ammatiltasi kuvataiteilija. Miten kuvataide luontuu yhteen musiikinteon kanssa?

En miellä niitä irrallisiksi alueiksi, vaan työstän kokonaisteosta. Niiden pitäisi tukea toisiaan, mutta pysyä silti pystyssä myös omin jaloin, toisiaan peippaillen vaan ei kampittaen -- koska silloin soi vain pilli. Kummallakin puolella on niin teknisten vempaimien kanssa näpertämistä kuin käsityötäkin. Myös työstä lepääminen ja ideoiden uudelleen arviointi sujuvat mukavasti toisen työn äärellä.

Kaikissa yksityisnäyttelyissäni on ollut soundtrack, eli staattisiakaan kuvia ei ole tarvinnut katsoa hiljaisuudessa. Vastaavasti "sähköpostinlukuesityksieni" taustalle olen pitkään halunnut rakentaa jotakin katseltavaa: videotykkien hinnat pysyttelevät kuitenkin korkealla.

- Kerro hieman näyttelyistä, joissa olet ollut mukana?

Jos tarkoitat yhteisnäyttelyitä, niin niissä olen käyttänyt kahta periaatetta: olen joko piilottanut jo valmiiksi huomiota herättämättömät työni jonnekin nurkkaan, kulman taakse tai koko näyttelytilan ulkopuolelle, tai tuonut parhaiten valaistuun keskiöön jotain isokokoista ja kovaa ääntä päästävää.

- Ja omat suosikkisi/esikuvasi kuvataiteen ja visuaalisen ilmaisun alalla?

Näitäkin olisi niin paljon. Nimiluettelon sijaan mainitsen muutaman viimeaikoina kovimmin kolahtaneen.

Caspar Noen Irreversiblen katsoin lopultakin DVDltä ja hyvä niin, sillä teatterissa eivät hermot olisi välttämättä kestäneet. Noen aiemmat elokuvat nähneenä tiesin, mitä suunnilleen odottaa, mutta sinänsä simppeliin tarinaan ladattu monikerroksisuus yllätti. Lisäylläri oli kuulla, että tämä on tehty nopeasti ja miltei ilman käsikirjoitusta. Pitkästä aikaa elokuva, joka todella askarruttaa mieltä vielä pitkän aikaa. Ihmisen vaihtoehtoja pohtivan Caspar Noen näkemys on ehdoton!

Matti Hagelbergin Kekkonen taas on sanan aivan toisessa sävyssä ehdoton -- IHAN EHDOTON!

Martha Cooperin HipHop Files Photographs 1979-1984 -kirjaa on myös vaikea lakata selaamasta. Ihan kuin olisi taas 14-vuotias, spray-tahroja housuissa ja sylissä Subway Art -kirja. Tai oikeammin tunne on se, että perhealbumiin olisi yöllä lisätty kauan kadoksissa olleita kuvia.

- Onko sinulla jotain erityistä omaa taidefilosofiaa?

Jos se kelpaa minulle, muttei välttämättä muille, se olkoon heidän häpeänsä. Tuo ei oikeastaan ole taide- vaan tekemisen filosofia; kävisikö: "Pidä touhu huokeana mutta idearikkaana -- tai jotain sellaista"?

- Kerro jotain live-esiintymisistäsi. Mitkä ovat parhaat ja huonoimmat keikkakokemuksesi; entä onko sinulla kiinnostavia anekdootteja keikoilta?

Seuraava käynee kaikista kolmesta:

Soitin eräissä näyttelynavajaisissa. Kamani oli asetettu sivuhuoneen nurkkaan pöydälle ja PA varsinaisen gallerian puolelle. Yhtäkkiä huomasin ympäriinsä pörräävien avajaisvieraiden virrasta kaksi nuorta naista seisomassa sivullani kärsimättömän näköisinä. Noin 5-10 minuutin kuluttua toinen heistä kumartui viereeni ja kysyi: "Meneeks sul viel kauan -- ko mäki voisin tarkistaa e-mailini?"

- Olet tehnyt yhteistyötä mm. Office Buildingin Janne Laurilan kanssa. Kerro tästä hieman jotain, sekä muista musiikillisista yhteistyöprojekteistasi?

Ennen Office Buildingin ensimmäistä livekeikkaa konsultoin Jannea aurinkolipan lava-asusteena mahdollisesti tuottamasta alternative-uskottavuudesta kontra yleisön mahdollisesta ylenkatseesta mauttomasti pukeutuneen esiintyjän aktin varsinaiseen sisältöön. Kannatin lippaa ja Janne soitti vastineeksi USO:n ensimmäisillä (reilut 10) keikalla rumpuja noin joka toisessa kappaleessa. Sittemmin Jannella on ollut parempaakin tekemistä.

Muista yhteistyöprojekteista mainittakoon Tampereelta käsin vaikuttava mystinen Kompleksi-duo, jolle olen tehnyt muutaman kappaleen verran pohjia Kompleksi-soitaviksi.

Sitten on tietysti remixejä, joista muutama on jopa kelpuutettu julkaistavaksi asti.

- Tämän hetken/kaikkien aikojen topten-listasi?

all time:

1. Beach Boys
2. Kraftwerk
3. The Fall
4. Karkkiautomaatti

right now:

1. Hifana
2. Circle
3. LCD Soundsystem
4. Twisted Krister

ja molemmilla listoilla no. 5:

Kemialliset Ystävät

- Mitä tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluu?

Koiran kanssa metsään, kesällä takaisin Helsinkiin ja syksyllä näyttely Galleria Huuto!:ssa.

- Koira?

Sen nimi on Lotta, se on weimarinseisoja, ikä pian kolme vuotta.

- Miten kommentoisit Suomen nykyistä musiikkiskeneä?

Paljon yhä pienempiä ryhmittymiä erilaisten tyylien ja alatyylien ympärillä, jotka ovat vielä onneksi jonkinmoisissa puheväleissä. Maantieteellisesti rajautuvia skenejä.

Jääräpäisiä omintakeisen (pitkän ja yksinäisen) linjansa kulkijoita ja hetkellisen trendin puolivillaisia imitaatioita -- pahimmillaan samassa paketissa. Pyhiä sonneja ja lehmiä.

- Onko sinulla näkemystä, mihin suuntaan elektroninen musiikki ja musiikkiskene yleensä tulevat kehittymään?

Isot levy-yhtiöt havahtuvat nykyisen toimintamallinsa mahdottomuuteen, tekevät parannuksen tai katoavat. Kaikilla radioasemilla aletaan panostaa musiikkiohjelmien toimittajien asiantuntijuuteen ja entusiasmiin oman musiikkispektrinosasensa suhteen. Koko em. spektri saa runsasta "puheaikaa" kaikilta kanavilta, koska:

Käyttöön tulee ns. "voimaton soitto" -periaate, eli samaa kappaletta ei tule soittaa liian usein -- korkeintaan kolmesti viikossa. Muutamat tämän hetken ns. valtavirran isot artistit pyytävät tekojaan julkisesti anteeksi ja vaikenevat iäksi. Herään riemunkiljahdukseeni.

Kysymykseesi en osaa vastata.

Suosikkikysymyksesi, jota haastatteluissa ei koskaan kysytä?

"Millaista on olla sisäpiiriläinen ulkopuolisten taiteilijoiden skenessä?"

Ja minun vastaukseni: "Mistä helvetistä minä tietäisin!"

Copyright © (for the text) pHinnWeb 2005.


all interviews