Pauli Jylhänkangas

Haastattelu: pHinn / pHinnWeb

[English version of this interview coming "soon"...]

8. maaliskuuta 2006 - Pauli Jylhänkangas tunnetaan parhaiten diskohenkistä elektroa tuottavasta Putsch '79 -duosta yhdessä Sami Liuskin kanssa. pHinnWeb haastatteli Samia jo vuonna 2003. Samana vuonna Pauli julkaisi omalla nimellään hollantilaiselle Klakson-levymerkille 12-tuumaisen nimeltä 'Clutz'. Olen törmännyt Pauliin kerran jos toisenkin erinäisissä elektronisen musiikin tapahtumissa Tampereella, joten uskaltauduin kysymään, josko miehestä olisi jo aika tehdä aivan oma haastattelu pHinnWebiin. Pauli suostui, ja lopputulos on tässä. [Paulin valokuva: Sakke Karipuro]

- Kerro hieman taustastasi. Olet siis kotoisin pohjoisesta ja päätynyt Tampereelle opintojen myötä...?

Joo, pitää paikkansa. Toivottavasti pääsee pian muuttamaan takaisin pohjoiseen.

- Miten aloit tehdä musiikkia?

Sellainen perusnörttihomma, eli Amigalla modeja joskus 10-vuotiaana taisivat olla ensimmäiset räpellykset. Yläasteella sitten opettelin skitan soittoa, että pääsee kovien jätkien musaa eli heviä soittamaan. Jatkoin kuitenkin trakkereiden kanssa pelaamista, ja joskus lukioaikana rupesin nauhoittelemaan bändiä tietokoneella ja hokasin, että näinhän voisi tehdä kanssa sitä musaa, mitä trakkereilla oli tehnyt ja voisi lisäillä oikeita soittimia yms. Silloin tehtiin myös Liuskin Samin kanssa ekat yhteisprojektit (ennen 8-Bit Rockersia siis), jota Radiomafialla jopa soitettiinkin kerran tai pari.

- Entä miten musiikillinen yhteistyösi Sami Liuskin kanssa alkoi?

Ikään kuin toisessa vaiheessa joskus 2000 vuonna auttelin Samia mm. joissakin Bangkok Impact -piiseissä ('Dim Light - Bright Light') ja remixeissä ('12" Inch Man') ja tein jotain lisäkuvioita yms. Ajateltiin sitten, että voisi tehdä jotain ihan oikeata kollaborointia. Tuloksena oli Putsch '79 -demo, joka laitettiin Clonelle. (Mikähän vuosi se oli; kuitenkin vähän ennen kuin 1300 EP julkaistiin, luonnollisesti).

- Oletko Samin ohella tehnyt musiikkia muiden tuottajien kanssa?

Olen lähinnä soitellut eri bändeissä kitaraa, koskettimia ja bongoja -- eikö kuulostakin hienolta :) No, tietty remixejä ollaan tehty jo varmaan yli kymmenelle eri artistille. Nytkin on kesken yksi remix Ranskaan. Eli tuleehan siinä tehtyä sitä musiikkia muiden tuottajien kanssa.

Toiset osallistuvat enemmän remixeihin (mikä yleensä on ihan mukavaa) ja toisinaan melko itsenäisesti tehdään kaikki jutut. Sinänsä kyllä pidän eniten musiikin tekemisestä porukalla, kunhan jollain tavalla kemiat pelaavat.

Usein elektronisessa musiikissa rakennetaan semmoisia wonderkid-imagoja, mutta harvoin kukaan tekee kaikkea itse, ja toisaalta jos tekevät, niin usein ne myös kuulostavat siltä, eli paskalta. Se on vähän se juttu, että jos DJ soittaa jotain underground-piisejä, niin ihmiset saattavat luulla, että se on itse tehnyt ne piisit. Eihän remixejäkään tarvitsisi, jos oikeasti olisi niin nero, että pystyy tekemään itse kaiken.

- Miten soolotuotantosi eroaa Putsch '79:n materiaalista?

No, sehän on sellaista friikkiä electroa. Melko funkkia, sanoisin, ei mitään nopeata. Taitaa olla siellä 115-120 bpm:n tienoilla. Ja melko synteettisillä soundeilla. Putsch on taas sellaista diskoa, jossa on myös akustisia soittimia, ehkä deep houseakin ja vähän italoa sekä elektroa.

- Millaisella laitteistolla luot musiikkiasi? Oletko monien muiden tapaan analogifriikki?

Joo, olen. Alunperin olin oikeastaan analogiskeptikko, mutta se johtui lähinnä siitä, ettei paremmasta tiennyt. Onhan niissä omat haasteensa, mutta kyllä se soundi on selvästi parempi. Itse asiassa olen huomannut, että kun on tuommoisia monimutkaisia analogivehkeitä, niin silloin sitä juuri kaipaa jotain yhteistyötä, että saa kaikki jutut toimimaan. Ei riitä, että pelkästään hiirellä klikkailee palikoita edestakasin. Pienikin muutos saattaa vaatia isomman työn. Pidän analogisoittimia enemmän oikeina instrumentteina, joita pitää opetella soittamaan kuten mitä tahansa soitinta. Mutta siitä kärsii jonkin verran se kokonaisjuttu, eli sitten tarvitsee apua, että saa matskut valmiiksi.

Livenähän meilläkin on kuitenkin läppäri(luotettavuussyistä: C-kasettiraiturissa oli kieltämättä ultrapehmeä soundi, mutta se hajosi). Eli ei tässä ihan puristeja olla. Mutta kieltämättä ärsyttää sellainen meininki, että luovutetaan ja siirrytään digivehkeisiin sen takia, että olisi helpompaa, mutta huonoilla soundeilla. Voihan sitä tietysti samplerilla paljonkin kiertää noita digimaailman soundivaikeuksia, mutta silloin on jo toinen jalka haudassa ;)

- Kuinka luonnehtisit tai kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?

Kts. kohtaa, miten eroaa Putschista.

- Onko sinulla erityisiä musiikillisia esikuvia tai vaikuttajia?

Pidän kovasti joistakin Dexterin vanhoista piiseistä, kuten 'Intruder' ja myöskin I Don't Care -EP:stä kokonaisuutena. Samaten Japanese Telecom oli todella innostava (taitaa olla Dopplereffektin pseudonyymi). Ehkäpä yksi suurimpia vaikuttajia on Daniel Wang. Eihän se ole elektroa, mutta se oli oikeastaan sellainen ratkaiseva hetki. Sitä kuunteli, että ahaa, tanssimusakin voi olla ihan OK, eikä vaan jotain tylsää möykytystä. Myöskin Frankie Knucklesin miksauksia on tullut diggailtua. Ja tietysti I-f:n keikka Yo-Talolla oli todella upea aikoinaan.

- Entä mistä nykyisistä artisteista pidät eniten?

No, Dexter on edelleen ihan kiva. Orgue Electronique on sieltä pimeältä puolelta ihan mukavan funkya oldschool-Chicago housea. Jostain syystä tykkään myös Rude 66:sta, vaikka yleensä ottaen en niin rankasta pidä. Daniel Wang tekee myös edelleen hyvää matskua. Duplex on kohtuullisen uusi (diippiä teknoa), jota on tullut kuunneltua paljon. Francisco Pignalta on tehnyt myös melko mukavaa house/diskoa. Silloin, kun rytmiikka on pelkkää basarin lätkytystä ilman mitään groovea, niin siirryn kyllä baaritiskin puolelle.

Tosiaan -- suurin osa ns. elektronisesta tanssimusiikista oli mielestäni roskaa ennen kuin kuulin Daniel Wangia, ja toisaalta ei se roskan määrä varmaan pienentynyt ole.

- Kuinka olet saanut levytyssopimuksesi?

Laitettiin demo ja tuli sopimus. Soolohomma samalla tavalla, tosin taisin laittaa parikin demoa ennen kuin EP:n piisit oli kasassa.

- Ja kerro hieman, millaista on ollut tehdä yhteistyötä Clone- ja Klakson-labeleiden tyyppien kanssa? Millaista porukkaa nämä ovat?

Ihan hyvin on mennyt yhteistyöt. Tietysti ihmiset ovat aina vähän erilaisia, mutta toimeen on tultu. En nyt julkisesti viitsi ruveta sumplimaan kaikkia pikkuasioita, mutta ei mitään rahaongelmia tms. muuta vakavaa, mistä joskus liikkuu huhuja.

- Millaista palautetta olet saanut maailmalta?

Se oli ihan kiva, kun Australiassa joku diggaili meikän matskua. No, Samihan sinne meni sitten keikalle Bangkokina, kun niillä oli Japanin-kiertue siinä lähellä, mutta tehtiin sitten Putschin remix sinne, eli Jamie Lloydin 'Adori's Kitchen'.

- Kerro jotain live-esiintymistäsi. Mitkä ovat esimerkiksi olleet parhaat tai kehnoimmat paikat esiintyä? Entä kiinnostavia sattumuksia keikoiltasi ja matkoiltasi maailmalla?

Sjaa-a. En ole tehnyt soolokeikkaa, Putschina vaan Samin kanssa. Yleensä on kyllä hyviä paikkoja. Paskin keikka oli kyllä Belgiassa, kun PA:t hajosivat parin minuutin soiton jälkeen, eikä sitten päästy soittamaan ollenkaan. Vitutti vielä seuraavan viikonkin, mutta eihän sille mitään voi, jos vehkeet eivät toimi. Olisi varmaan ollut yksi mukavimpia paikkoja, missä ollaan soitettu.

Ehkä erikoisin paikka on ollut Barcelonassa. Sellainen tosi hieno rakennus, joka on jo sata vuotta toiminut tanssipaikkana. Alkuillasta siellä oli ihan perinteistä lavatanssityyppistä meininkiä ja lähinnä semmoista 40-60 -vuotiasta porukkaa (bändi soitti coverina Elvistä ja sitä Espanjan tanssimusaa, mitä se onkaan -- hyvin lähellä Suomi-iskelmää). Illalla sitten musiikki muuttui diskoon, electroon ja houseen. Oli yksi parhaita keikkoja.

Puolassa rantafestareilla oli myös ihan kiva, kun oli 35 000 henkilöä yleisöä siinä viikonlopun aikana; kuulopuheiden mukaan "Metallican PA:t" :) Kai se Lontoon Fabric pitää myös mainita (jossa myös oli todella hyvä meininki), että onhan se ihan maineensa veroinen paikka ja myös omalaatuinen hämyisine sokkeloineen.

- Miten ulkomailla esiintyminen poikkeaa Suomen-keikoista?

No, ei kait se hirveästi. Jostain syystä ei oikein yleisöä ole kotimaasta löytynyt, eli puolityhjille saleille soitetaan. Ulkomailla yleensä on ollut salit täynnä. Sellainen tunne on myös, että ulkomailla pääsemme tavallaan soittamaan sellaisiin enemmän mainstream-tapahtumiin (eri hardstyle-inkarnaatioiden ollessa sitä varsinaista tanssimusan mainstreamia).

- Kerroit, että olet tehnyt töitä myös taksikuskina Sotkamossa. Onko sinulla mitään kiinnostavia tarinoita kerrottavana työkeikoistasi?

Hah. Onhan siellä kaikenlaista, mutta ei oikein uskalla hauskimmilla tapauksilla retostella, jos vaikka jostain kautta kantautuu asiakkaiden, saatikka muiden taksikuskien korviin. Beethooffeniksi tai Mustajärveksi (kesällä oli pitkä tukka ja etunimi rimmaa) ne minua taksikopilla sanoivat. Sotkamo on siitä hauska paikka, että Katinkullassa käy noita kaikkia julkkiksia ja puolijulkkiksia ördäämässä. Onhan se ihan jännä tilanne, kun olet jossain kaukana katuvaloista, että 30 kilometriä lähimpään taajamaan ja asiakas nukkuu, eikä ole tarkkaa osoitetta tiedossa. Kerkeää miettiä monia juttuja. Sitten ei saa millään sitä hereille, ja sitten kun se pienen höykyytyksen jälkeen herää, niin sillä ei oo rahaa ja se alkaa vittuilla vaan, kun ei kuski tiedä, mihin pitäisi ajaa. Jos olet katsonut uuden Kummeli-elokuvan, niin sanotaan, että kaikki ne tyypit ovat kloonattuina kyllä tulleet vastaan :DD

- Tämän hetken/kaikkien aikojen topten-listasi?

Toisinaan ihmettelen sitä logiikkaa promopuheissa, että koska se diggaa siitä ja tämä tuosta, niin mekin voidaan digata puolestaan tästä. Eihän siinä ole mitään järkeä!

Mutta löytyyhän sieltä aikaisemmista vastauksista vinkkejä, jos haluaa kuunnella hyvää musiikkia .)

- Mitä tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluu?

Olisi kiva tehdä kunnon hitti.

- Miten kommentoisit Suomen nykyistä musiikkiskeneä?

Tilaa olisi uusillekin jutuille, mutta se vaatii taustavoimat ja promoamista yms. Aika hieno homma, että Mr Velcro Fastenerin tyypit olivat oman labelin perustaneet.

- Onko sinulla näkemystä, mihin suuntaan elektroninen musiikki ja musiikkiskene yleensä tulevat kehittymään?

Sjaa-a. Voisi tietysti toivoa, että tanssimusiikissa olisi tulevaisuudessakin muuta kuin yksitoikkoista teknoa. Hyviä laulajia ei koskaan ole liikaa, mutta ne tahtoo karata rockbändihommiin tai oikeisiin töihin. Toivottavasti Suomi-räbän laatu paranee edes sinne jollekin MTV-bling-bling -tasolle, koska eroon siitä tuskin enää pääsee. (No, onhan siellä jotain kivaa, niin kuin Tampereen Klubilla oli se Nukkehallitus, jossa oli Tulenkantajista joku; en nyt ole varma tuosta nimestäkään [se oli Dxxxa -pH]). Mielestäni Raptori pesee 6-0 suurimman osan noista nykyisistä virityksistä ja uskalsivat ottaa myös kantaa. Huumorikin on paljon hauskempaa ja sopii tällaiselle vanhalle jäärälle.

- Suosikkikysymyksesi, jota haastatteluissa ei koskaan kysytä? (Tässä voi puhua esimerkiksi sellaisista aiheista, jotka ovat itsellesi tärkeitä, mutta jotka menevät normaalin musiikkiskene-höpinän ulkopuolelle...)

Kumpi on parempi, Sleepy Sleepers vai Jaakko Teppo?

... Ai niin, ei saanut olla musahöpinää, mutta meneehän tämä sen normaalin skenehöpinän ulkopuolelle, he he.

Copyright © (for the text) pHinnWeb 2006.

all interviews