Mr Velcro Fastener

Haastattelu: pHinn / pHinnWeb

[English version of this interview coming "soon"...]

9. maaliskuuta 2006 - Mr Velcro Fastener eli Tatu Metsätähti (alias Mesak) ja Tatu Peltonen (alias Ted Field) Turusta on saavuttanut nimeä maailman elektropiireissä pian jo vuosikymmenen ajan. Duolla on takanaan lukemattomien maksien, remixien ja kokoelmaesiintymisten lisäksi kolme pitkäsoittoa; viimeisin, nimeltään Telemacho ilmestyi helmikuussa 2006 Velcrojen omalla Stars-Music -levymerkillä. Turun Tatut ovat tosiaankin kiertäneet muutakin kuin tahkoa: Velcro-herrojen live-keikkoja on nähty ja kuultu ympäri maailman. Oli siis korkea aika pHinnWebin laittaa pojat tenttiin, vaikka ihme kyllä, se kaikkein hölmöin kysymys unohtuikin tällä kertaa...

- Miten aloitte tehdä musiikkia?

Metsätähti (M): Jamittelin yläasteikäisenä vanhalla avokelanauhurilla, tein luuppeja räppilevyistä rec/pause -tekniikalla tai nauhoja leikkamalla ja liimaamalla... pian sen jälkeen siirryin träckeriohjelmien kautta Peltosen Atarin ääreen.

Peltonen (P): Ensimmäiset esiintymiset taitaa olla jostain ala-aste -ajoilta, kun soitettiin kaverin kanssa naapurin tytöille jotain tosi epämääräistä. Minä sellaista vanhaa Casiota sekä kitaraa ja kaveri isoveljensä rumpuja.

- Millaisella laitteistolla luotte musiikkinne? Ja kumpi on teidän oma koulukuntanne: analoginen vai digitaalinen?

P: Analoginen on tietysti se, mistä on lähdetty, joten sille puolelle kuppi aina ehdottomasti tulee kallistumaan. Kyllä digitaalisessakin joskus hyvät puolensa on; etenkin softasynien helppous mahdollistaa sen, että voi tehdä musaa missä vain ilman sitä ainaista piuhojen ja laitteiden sekamelskaa. Tosin soundihan softassa sitten on mitä on -- muovia ja venyvää kumia.

M: Analogisissa ja digitaalisissa synissä on omat hyvät puolensa. Riippuu vähän käyttötarkoituksesta, mikä ase valitaan. Omia suosikkejani (ja paljolti Velcron materiaalissa kuultuja) ovat mm. Yamaha DX100, Oberheim Matrix1000, Roland SH-7... rakensin hiljattain Commodore-64:n SID-äänipiiriä käyttävän syntetisaattorin, jossa on myös varsin omintakeinen soundi ja toimii erinomaisesti muussakin musiikissa kuin retro-peli -meiningeissä.

- Kuinka luonnehtisitte tai kuvailisitte omaa musiikkityyliänne?

M: Elektro...? Uh, tuntuu kornilta aina kun määrittelee tyylejä tarkemmin: "melodinen elektro/tekno", tms... Miten Tatu sä laittaisit sen?

P: Niin, eiköhän tässä edelleen elektrovirrassa soudeta, vaikka ollaankin käännetty naamaa uudessa levyssä vähän eri suuntaan kuin moni muu lajin edustaja.

- Onko teillä erityisiä musiikillisia esikuvia tai vaikuttajia?

P: No, kyllä ne suurimmat nuoruusvuosien vaikutteet tulivat ehdottomasti Warpilta. Tosin totta kai jo ennen AI-sarjaakin tuli musiikkia kuunneltua ja silloin pääasiassa räppiä. Mitään suoranaisia esikuvia ei kyllä mieleen tule, mutta kyllä sitä 90-luvun alussa tuli Surreal Soundista Black Dogin haastattelua silmät kiiluen luettua.

M: Silloin, kun konemusa alkoi kiinnostaa, niin varsin merkittäviä levyjä olivat The Orbin Aubrey Mixes, Mika Vainion Röntgen ja Kvantti, vähän myöhemmin Autechren Incunabula... niitä aikoja ennen taas Ice Cube, KRS One, De La Soul... kyllähän niitä riittää.

- Entä mistä nykyisistä artisteista pidätte eniten?

M: Tää on aika paha. Jokunen aika sitten Mouse on Mars oli yksi suosikeistani, mutta juuri tällä hetkellä en osaa tarkkaan poimia yhtään nimeä.

P: Nyt en oikein mistään niin paljon, että kannattaisi mainita. Kyllä sitä ihan hyviä julkaisuja on taas viime aikoina tullut, mutta jotenkin suurin osa kuulostaa vaan niin samalta ja jotenkin tylsältä. En sitten tiedä, johtuuko se tästä laptop-aikakaudesta, vai siitä että musiikkia tuottavat nykyään pääasiassa DJ:t, vai vaan siitä, että omat korvat ovat jämähtäneet johonkin menneisyyteen.

- Miten uusi albuminne Telemacho poikkeaa aikaisemmasta tuotannostanne?

P: Liikutaan laajemmalla alueella ja kerrankin on saatu nysvätä albumia ajan kanssa, tosin se saattaa olla joskus pahastakin. Biisit ovat kuitenkin enemmän biisejä ja äänimaailma huomattavasti rikkaampaa.

M: Sitä on hinkattu liikaa, mutta (siitä syystä) se on kolmesta albumista ehein kokonaisuus. Musan ja sisällön puolesta noita itse toisinaan saatan ajatella trilogiana; silloinkin ne toimivat yhtenä kokonaisuutena... takuuvarmaa Velcroahan se siis myös on.

- Albumilla on kappale nimeltään 'Silent Running', joka on myös Douglas Trumbullin kulttitieteisfilmi vuodelta 1971. Sitten 'Capek', joka viitannee tshekkiläiseen tieteiskirjailija Karel Capekiin, jota pidetään myös robotiikan isänä. Oletteko ahkeria science fiction -harrastajia?

M: Ei riittävän ahkeria, mutta läksyt on silti saatu tehtyä. Silent Running -elokuvan soundtrack ei mene ihan yksiin meidän biisimme kanssa, mutta vahvan tunnelmansa ansiosta se sopii mielestäni hyvin kantamaan elokvaklassikon nimeä -- nimi myös soundaa hyvältä! 'Capek':ia tehdessä mielessäni oli itse asiassa samaisen kirjailijan loistava teos Salamanterisota), mutta se olisi taas ollut niin urpon kuuloinen englanniksi ("War with the Newts"), joten nimesimme sen yksinkertaisesti Capekiksi.

P: Ei mitään lisättävää!

- Robottitematiikkaa on viljelty liikaa elektromusiikissa: totta vai ei?

P: Totta ja samoin sanaa "bass". Mikäli viittaat Lucky Bastards -aikoihin, niin silloin 90-luvun lopussa asiat tietenkin olivat hieman eri lailla kuin nykyään. Tuolloin elektro teki uutta nousuaan ja elektroonhan tavallaan kuuluu humoristinen retroilu sekä naivistisuus. Nykyään kyllä tulee itku silmään, kun jossain edes näkee sanan "robot"; jollain tosin varmaan kävi niin jo vuonna 1998.

M: Kyllä, ehdottomasti. mutta mekään emme tunnu pääsevän eroon. Jo Robots4 Life -EP:n jälkeen päätimme jättää robotti-aiheet taakse, mutta heti pian Lucky Bastards -albumille Designers Republic oli suunnitellut varsin robottiaiheiset kannet, ja tuntuu siltä kuin Velcron olisi mahdoton päästä eroon "robottielektro"-leimasta. Ja silti nyt itse käytimme tietoisesti Capekin nimeä huolimatta siitä (tai sen takia?) että häntä pidetään koko termin isänä...

- Onko Mr Velcro Fastenerilla joku erityinen suhde antiikin ajan kreikkalaisiin filosofeihin ja mytologiaan: Miletos, Thales, Telemakhos...?

M: Thales oli Miletoksesta. Ennen Velcroa kutsuimme yhtyettämme Thalekseksi ja studiotamme Miletokseksi -- miksi, se on pitempi tarina... Telemakhos sattuu myös olemaan kreikkalainen juttu.

- Kertokaa jotain live-esiintymistänne. Mitkä ovat esimerkiksi olleet parhaat tai kehnoimmat paikat esiintyä? Entä kiinnostavia sattumuksia keikoiltanne ja matkoiltanne maailmalla?

M: Meillä on sellainen sanonta että "toista Lahtea ei tule"... ha ha. Mutta Miami oli kieltämättä hieno kokemus. Siellä ihmiset on tehty elektrosta. Sähköt katkesi kesken keikan, mutta jengi odotti kärsivällisesti (huutaen) tanssilattialla sen viisi minuuttia, että virta saatiin kytkettyä takaisin.

P: Kyllä erikoisimmat muistot niin hyvässä kuin pahassakin taitaa olla erinäisiltä festarikeikoilta. Niitä voi sitten joskus 20 vuoden päästä lätkiä johonkin suureen ja mahtavaan elämäkertakirjaan.

- Miten ulkomailla esiintyminen poikkeaa Suomen-keikoista?

P: Eipä juuri mitenkään, ainakaan nykyään enää. Totta kai siinä on eroa, että esiintyykö sitä Lontoossa Fabricissa vai Tampereen Yo-Talolla, mutta se on kuitenkin aina yleisö joka ratkaisee, ja se on elektropiireissä osoittautunut aika samanlaiseksi ympäri maailman.

M: Ulkomailla soitetaan kymmenen kertaa lujempaa. Muuten aika lailla sama meininki. Oikeastaan sellaiset pienet, intiimit bileet on parhaat, oltiin missä tahansa. Jossain megakiksuklubissa on pari kertaa mahtava fiilis soittaa tuhatpäiselle yleisölle, mutta se jää lopulta aika pinnalliseksi.

- Kertokaa jotain yhteistyöstänne Nuutti "Qnut" Koskisen kanssa, joka on väsäillyt teille taustavisuaaleja.

M: Joo, Nuutin kanssa ollaan pitkään tehty yhteistyötä Velcron kanssa; aikaisemmin järjestettiin bileitäkin jne. Velcron visuaalinen ilme on aika pitkälti Nuutista lähtöisin -- tietysti monet eri tahot on vastuussa monien eri labeleiden julkaisemissa levyissä, esimerkkinä Lucky Bastards -albumin kannet -- mutta mainittakoon vaikka Tie Entertainment -labelin profiili, Lucky bastards- kiertueen dia-visuaalit, useat promokuvat, Otherside-albumin graffat sekä sen ajan taustavideot, jne... Nuutti on valitettavasti aikataulullisesti yhtä luotettava kuin kuka tahansa taideopiskelija. Yksi musavideo muun muassa on ollut työn alla kai jostain 2001 asti... Tuskin nähdään valmiina ikinä. Ja Telemacho olisi jäänyt kokonaan julkaisematta, jos emme olisi tajunneet tehdä ratkaisevaa siirtoa viime hetkellä. Mutta toisaalta tämän albumin matskuun sopi vaihteeksi vähän toisella tavalla rohkeat kannet.

- Nuutin isä Harro Koskinen 60-luvun lopun kohua herättäneine Sikamessias-teoksineen on legendaarinen hahmo niin ikään, mistä saamme aasinsillan seuraavaan aiheeseen. Turulla on vahva underground-perinne Suomessa. Kaupungissa ovat mellastaneet 60-luvulta lähtien mm. sellaiset legendat kuin Jarkko Laine ja Markku Into Aamurusko-lehtineen ja Suomen Talvisota -bändeineen. 80-luvulla Turku taas oli suomalaisen underground-tekno- ja rave-kulttuurin syntysijoja Hyperdelic Houserseineen (jossa olivat mukana mm. Mika Vainio ja Sähkö-levymerkin perustanut Tommi Grönlund) ja muineen. Onko kaupungin ilmäpiirissä mielestänne jotain sellaista, joka suosii erilaisten marginaalikulttuurien syntya? Ja onko teillä mitään kommenttia Turun tämänhetkisestä konemusiikki- ja klubiskenestä?

M: Niin, kaikenlaista on ollut... Tuntuu kuin konemusa- ja klubiskene olisi jotenkin ollut hiipumaan päin koko ajan siitä, kun itse alkoi kiinnostua meiningistä, viimeiset 15 vuotta tai jotain. Siis esimerkiksi Down By The Laituri oli aidosti mielenkiintoinen festivaali alkuvuosina Karvaslaituriöljyineen; laittomia ja laillisia pikkukestejä järjestettiin hyvällä menestyksellä silloin tällöin, jopa Ruisrockissa oli Hyperdelic Housersien DJ-menoa. Tietysti uutuudenviehätys teknosta on kaikonnut ja aika kultaa muistot, mutta enää ei Kirjakahvilassa "kaukana" keskustasta tanssita kynttilänvalossa Plastikmania... En tiedä. Koneistokin ajettiin pois viihtyisästä Kupittaanpuistosta. Nythän Koneisto-parka on kuin mikä tahansa kesäfestarirockin piripolkkateltta. Turku hakee vuoden 2011 kulttuuripääkaupungiksi, mutta minulla on sellainen fiilis, että se on vähän myöhäistä konemusan suhteen... No okei, vielä löytyy paljon hyviä juttuja, mutta se ns. Turun tauti ei ole ihan tuulesta temmattu läppä.

- Tämän hetken/kaikkien aikojen topten-listanne?

Top5 albumit helmikuu 2006 / Peltonen

01. Galaxy 2 Galaxy: A High Tech Jazz Compilation (UR)
02. Jimmy Edgar: Color Strip (Warp)
03. Aardvarck: Copy Cult (Rushhour)
04. Duplex: Late Night Driving (Clone)
05. Kontra: Mieto Levy (Zum Teufel)

Top 10 lauantaina 2006-2-11 2006 / Metsätähti

Boogie Down Productions: Blackman In Effect
Vapauskysymys (Rikos Records)
Richard H Kirk: Martyrs of Palestine
Meat Beat Manifesto: Kick That Man M83: 0078h
The Octopus Project: Music Is Happiness
Andy: Mycket att tänka
Autechre: 6IE.CR
Cenik: Dynamics
Crunch: Funkstörung Mix (Crunky)

- Mitä tulevaisuudensuunnitelmiinne kuuluu?

M: Velcron tiimoilta? Lähitulevaisuudessa keikkailua.

P: Eiköhän sitä tässä jossain vaiheessa aleta taas uutta materiaaliakin vääntämään ja katsotaan sitten mihin suuntaan siitä risteyksestä lähdetään. kun siihen saavutaan.

- Haluatteko mainita jotain sooloprojekteistanne (Mesak, ym.)?

M: Lyhyesti; Mesak on oma sooloprojektini, jolla toteutan astetta kokeellisempaa soundimaailmaa. Star You Star Me -duossa olen Jani Lehdon (tuttu mm. Deep Sensuous Ensemble -levyistään Moodmusicilla) aisapari. Olen myös ajautunut tuottamaan Ronskibiitti-räpryhmän levytyksiä.

P: Pidän mölyt mahassani.

- Miten kommentoisitte Suomen nykyistä musiikkiskeneä?

P: Suoraan sanottuna tullut sitä aika vähän viime vuosina seurattua, mutta eiköhän tässä olla hiljalleen taas paremmille vesille menossa.

M: Suomessa on paljon mielenkiintoista meneillään. Lisää livemusiikkia! Tai luulisin, että hyvät keikkapaikat ovat vähän kiven alla, eli missä voi järjestää mitäkin, on lievästi rajoittunutta ja ehkä taloudellisesti hankalaa bilejärkkääjille... tai jotain. Mutta lisää meininkiä! Musa on hyvää.

- Onko teillä näkemystä, mihin suuntaan elektroninen musiikki ja musiikkiskene yleensä tulevat kehittymään?

M: Konemusa on aikalailla kärsinyt jakelijoiden/levy-yhtiöiden DJ:tä palvovasta asenteesta. Siis (vinyylilevyt) myydään vain ja ainoastaan DJ:tä ajatellen, joka on tavallaan ymmärrettävää, mutta samalla varmistetaan, etteivät tavalliset musiikinkuluttajat osta vinyyliä. Siis jos levyllä on yksi biisi ja toisella puolella kaksi remixiä... olisi varmaan kiinnostavampaa ostaa vaikka neljän biisin 12"? Yksöisalbumeistakin pidän, onhan se vähän paskempi soittaa mutta so what. Nykytekno monesti muutenkin on puristettu totaalisen homogeeniseksi massatuotannoksi.

P: Niinpä. Ei tässä kaiketi varmasti ikinä tulla siihen entiseen hyvään aikaan palaamaan, mutta toivottavasti kuitenkin edes hieman sinne päin.

- Suosikkikysymyksenne, jota haastatteluissa ei koskaan kysytä? (Tässä voi puhua esimerkiksi sellaisista aiheista, jotka ovat itsellenne tärkeitä, mutta jotka menevät normaalin musiikkiskene-höpinän ulkopuolelle...)

M: Tästä haastattelusta ainakin puuttui onneksi se yksi pölö kysymys, mitä aina kysytään! Mutta mielenkiintoisia keskustelunaiheita on monia. Ehkä itse asiassa mieluummin puhun niistä bändi-haastattelun ulkopuolella.

P: No kysytään: "Mistä teidän nimi Mr Velcro Fastener tulee?" Heheh...

M: Voi vittu, sieltä se sitten tuli.

Sakke Karipuron kuvia Mr Velcro Fastenerin keikalta Tammerforce-bileissä (Yo-Talo, Tampere), 24.2. 2006


Copyright © (for the text) pHinnWeb 2006.



all interviews