TV-Resistori

Haastattelu: pHinn / pHinnWeb

[Briefly in English]

23. tammikuuta 2002 - TV-Resistori sijoittui ainakin pHinn-sedälle vuoden 2001 "parhaaksi kotimaiseksi tulokkaaksi", kuten maamme suurten ja mahtavien rocklehtien äänestykset asian ilmaisisivat. Tämä lähinnä parin miellyttävän live-esiintymisen, mutta myös bändin ensi-EP:n 'Petit Pianista' (Fonal Records) perusteella. Jos sellaiset kuin Pet Soundsin ja Smiley Smilen aikainen Beach Boys, Stereolab tai High Llamas hivelevät korvia, kannattaa ottaa myös tämä orkesteri lähempään tarkasteluun. Yhtyeen jäsenet avasivat pHinnWebille sanaisen arkkunsa Suomen Turusta sähköisenä kirjeenvaihtona.

- Keitä TV-Resistoriin kuuluu ja mitä soittavat?

Yrjö: urut, laulu, kitara
Päivi: urut, laulu
Tomi: kitara
Martti: basso
Aleksi: rummut

- Miten TV-Resistori sai alkunsa?

Yrjö: Minä ja Olli-Pekka oltiin kyllästyneitä helvetin vakavaan musiikkiin ja etenkin helvetin vakavaan suhtautumiseen musiikkia kohtaan, joten ajateltiin tehdä jotain sellaista, että saadaan tilanne nollattua.

Aleksi: Oku on siis toinen perustajajäsen, joka lähti bändistä jo alkuvaiheessa.

- Mistä yhtyeen nimi tulee?

Yrjö: TV tarkoittaa televisiovastaanotinta ja resistori on vähän niin kuin tyristori eli sellainen osa, joka varmasti televisiovastaanottimestakin löytyy.

- Kuinka luonnehtisitte omaa musiikkityyliänne?

Yrjö: Se on sellainen punkkia kuuntelevan teinin vakava hetki, joka on jatkunut nyt jo monta vuotta.

Aleksi: Kellariproge on kai teoriassa osuva nimitys. Käytännössä ollaan mielestäni ihan tavallista poppia. Melodiat ja sovitukset ja sanat tehdään viimotten päälle; itse toteutus sitten pyritään tekemään mahdollisimman hutiloiden.

Päivi: Tsekkiläinen nukketeatteri.

- Onko teillä esikuvia tai vaikuttajia?

Yrjö: Bo Hanson, Samla mannas manna.

Aleksi: Jos soittajan näkökulmasta ajattelee, niin Joy Divisionilta on pöllitty jonkun verran ideoita, niin myös Bob Hundilta. Suomesta ei esikuvia juuri löydy. Paitsi ehkä elokuvaohjaaja Jari Halonen.

Entä nykyiset suosikkiartistit tai muut, jotka olisivat kanssanne samalla aaltopituudella? Minulle tulee ainakin musiikistanne mieleen jotkut 60-luvun jutut tyyliin Beach Boysin kokeilevampi osasto; sitten ehkä Stereolab, Karkkiautomaatti... ja EP:n 'Xerox'-biisi oli aivan vanhan suomalaisen syntsapopin tyylistä, à la Organ, Stressi...

Aleksi: Turkulainen Sweatmaster on aivan selkeästi samalla aaltopituudella, vaikka musiikki onkin täysin erilaista. Ja Rollstonsin levyä olen tässä kanssa kuunnellut; taitavat jakaa samanlaisen ajatuksen jos toisenkin siitä millaista musiikin pitää olla. Yleensäkin kaikki musiikkia rakastavat ihmiset tuntuvat elävän samassa maailmassa meidän kanssa.

Beach Boysin kokeileva osasto ei ole periaatteessa kaukaa haettu, sillä säveltäjämme Yrjö on sitä kamaa aikast paljon kuunnellu ja minullekin kuunnelluttanut. 'Xerox' taas kuulostaa kaikilta mahdollisilta synapop-biiseiltä, sillä se on karmean populistinen ja muodikas teos.

- Minulla on muistikuva, että olisitte aikaisemmin laulaneet englanniksi, mutta vaihtaneet sitten suomenkieleen...? Pitääkö tämä paikkansa, ja mikä oli syynä vaihdokseen?

Yrjö: Aluksi me laulettiin englanniksi, mutta kun me muutettiin tänne Suomeen, niin ajateltiin, että olisi ehkä parempi laulaa paikallisten kielellä, ettei synny mitään väärinkäsityksiä.

Aleksi: Ei olla koskaan laulettu englanniksi, toimittaja muistaa hieman väärin.

- Öh, paljon mahdollista: pHinnWebin toimittajasedän pää on yleensäkin täynnä reikiä kuin sveitsinjuusto... No, entä miten päädyitte julkaisemaan Fonalille?

Yrjö: Se oli sellaista eriväristen pahvinpalasten lähettelyä...

Aleksi: Tutustuin Fonaliin pari vuotta sitten ja ostelin sieltä levyjä. Huomasin, että vaikuttaa aika mahtavalta yhtiöltä, joten päätettiin lähettää meidän CD-R Samille [Sänpäkkilä, Fonal-moguli] ja sieltä tuli yllätykseksi yhteistyöhaluinen vastaus (eli siis ruskea pahvinpalanen). Lähetettiin sitten puolen vuoden päästä neljä biisiä ja sanottiin, että halutaan tästä 7-tuumainen. Sami pyysi vaihtamaan pari biisiä ja suostuttiin siihen. Viime syksynä sitten saatiin vihdoin EP ulos.

- Mitkä ovat parhaat ja huonoimmat keikkakokemuksenne; entä onko teillä kiinnostavia anekdootteja keikoilta?

Päivi: Paras on ehdottomasti Tv-Respan levyjulkkarikeikka, jossa soitti pari lemppariani eli Erlend Oye Kings of Conveniencesta ja Janne Laurila Office Buildingista, unohtamatta tietenkään Big White Monkeesia. Oli ihan uskomattoman hiano ilta!

Yleensä keikoilla hauskimmat muistot syntyvät ihan muista aktiviteeteista kuin soittamisesta. Esimerkiksi yöpyminen teltassa Porin leirintäalueen lähellä (jäähallin takana) paikallisella amiskaverien pillurallialueella oli kokemus. Huonoimmat keikkakokemukset on niitä, kun joutuu soittamaan illan viimeisenä joskus yöllä, ja täytyy juoda vain jotain teetä, että pysyisi virkeänä ja kaikki kaverit kiskoo kaljaa vieressä...

Yrjö: Huonot keikkakokemukset on sellaisia, että päätä särkee eikä saada soittaa täysillä. Hyvät keikat on niitä, kun pää särkee vasta seuraavana päivänä eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että on soitettu täysillä.

Aleksi: Huonoin keikkakokemus sijoittuu noin neljän vuoden päähän, kun soitettiin keikka Yrjön kanssa duona. Paikkana oli turkulainen räkälä Pub Pelimies. Meidät ja toinen yhtye maksettiin loppujen lopuksi ulos koko baarista. Parhain keikkakokemus on selkeästi EP:n julkkari TVO:lla viime syksynä. Kaikilla oli niin perkeleen hauskaa, ei oltu liian kännissä, sekä keikan lopussa basaripedaali meni paskaksi ja pellit oli täynnä verta. Eli tunnusomaisesti hyvä keikka.

- Entäs TV-Resistorin tulevaisuudensuunnitelmat? Onko uutta singleä tai pitkäsoittoa luvassa?

Yrjö: Pitkäsoitto tehdään heti, kun minä opin tekemään biisejä.

Aleksi: Pitkäsoittoa aletaan tekemään, kun Ykä vaan saa biisit tehtyä. Luultavasti kesällä 2002. Näillä näkymin luvassa on paljon häröilyä ja tyylitajuttomuutta. aika törkee levy itseasiassa tulossa. Ellei Sami sitten lähde natsilinjalle.

- Kaikkien aikojen/tämän hetken top ten -listanne?

Päivi:

1 Kings of Convenience
2 Starsailor
3 Office Building
4 greippilonkku
5 Marlon Brando
6 Monty Python
7 The White Stripes
8 Curtis Mayfield
9 Kevin
10 Hives tulee Suomeen...!!!

Yrjö:

1. Dead Kennedys
2. Beach Boys: Smiley Smile -lp
3. Suomen helpoin makaroonilaatikko, jossa on 200g liikaa jauhelihaa
4. liika vapaa-aika
5. teddy täynnä rahaa!
6. keskustelut, joissa kiistellään oliivien syömisestä
7. Buzzcocks
8. kesä 2002
9. Ville Itälän valokuvien skannaaminen
10. Kenneth Lindqvist

Aleksi: Tällä hetkellä Mötley Crüe on ilmestynyt uniin useammin kuin kerran. Ihan nostalgiamielessä isoveljen luona kiva kuunnella, ja kun sitä kirjaakin olen selaillut. Jonathan Richman, Kraftwerk, John Foxx, John Frusciante, Bob Hund; ja The Soundtrack of Our Lives jäi vuodesta 2001 eniten mieleen.

- Suosikkikysymyksenne, jota haastatteluissa ei koskaan kysytä?

Yrjö: Lempiruokaa ei kysytä koskaan, ja se vasta tärkeä tieto on fanille.

Aleksi: Kukaan ei kysy "miksi kyyneleet"?

Päivi: Öh... levyjen hinnat voisivat olla halvempia.

Copyright © (for the text) pHinnWeb 2002.