club telex, 7 april 2000
Ad page of this evening | Club Telex Archives
"Täytyy sanoa, että olivatpahan mahtavat kemut! Club Telex on kyllä ehdottomasti kovin tämänhetkisistä klubeista. Jatkakaa samaan malliin!"
- Marko Laine
By Nuutti Meriläinen, Diversion Communications
Ilta alkoi mukavasti kevyehköllä häröilyllä, jonka jälkeen Telex esitti loistavia lyhytelokuvia osanottajien viihdykkeeksi. Opiskelimme mm. alkoholin vaikutusta ihmiseen. Tämän jälkeen järjestäjätahot soittivat hetken levyjä - ja yhtäkkiä ilman "ennakkovaroitusta" alkoi Mono Junkin live. Live oli mainio, soundi kulki ja ihmisillä oli selvästi mukavaa. Analogipärinästä ja välillä hieman rauhallisemmasta stringimattomaalailusta aina lopun raakaan elektroraastoon. Olin viimeksi kuullut Mono Junkia livenä joskus n vuotta sitten Tampereella Mindfuck-tapahtumassa, mutten muista niin kauas, että voisin vertailla mahdollista muutosta linjauksessa. Mutta kaiken kaikkiaan erinomainen setti, kokonaisuutena hyvin rakennettu.Välissä mini ja pHinn viihdyttivät hetken, jonka jälkeen Marko aloitti settinsä. Rehellisesti sanottuna en tunne/tiedä yhtäkään levynpyörittäjää, joka soittaisi samantyyppisiä settejä kuin Marko perjantaina; muistan hänet parhaiten kaivautuneena Haagin viemäreistä muutamia kesiä sitten, enkä ollut aivan varma mitä oli odotettavissa. Setti oli alusta loppuun saakka uskomatonta kolistelua - mutta ei aivan sitä mitä olisi voinut odottaa. Congat, bongot, timpanit ja muut perkussiot kolisivat välillä letkeiden funk- ja houserytmien päälle, pitkiä dub-henkisiä delay-efektejä ja matalia bassonmurahduksia (taisipa välillä olla jokunen torventörähdyskin). En lähtisi kuvailemaan rytmejä latinalaisiksi, vaikka elementit olivatkin samanlaisia; ehkä, jos otetaan roppakaupalla silokkeja ja ujutetaan ne lattaribändin quacamoleen ennen keikkaa... Suhteellisen rauhallista menoa, arvioni mukaan alueella 115-130BPM. Mutta loistavaa. Kuten aikaisemmin mainitsin, en usko kenenkään muun soittavan tai olevan edes suuressa määrin tietoinen tuollaisesta musiikkityylistä - itse en osaa antaa sille edes ah niin muodikasta tyylilajinimeä. Markon mukaan iso osa tuon tyylilajin musiikista on white labeleita ja esittäjistä ei välttämättä ole tietoa, joten veikkaan, että kovin moni muu ei myöskään tuollaista tule soittamaan.
Loppuilta sujui herkutellen Miniä ja pHinniä kuunnellen (so. tanssien), elektrodiskoa Ms. Kittin & The Hackerin Champagnesta Dopplereffektiin, Zombie Nationiin ja Adultiin. Nam.
Alkuillasta erityiskiitos pHinnille Aphex Twinin 'Phlange Phacen' aiheuttamasta nostalgiahuumasta sekä myöhemmästä Nina Hagenin kiljunnasta :). Kaiken kaikkiaan, yksi parhaista illoista mitä olen pitkään aikaan viettänyt (ja alun perin aion jättää nämä bileet väliin koska olin flunssan loppusuoralla, juuri tullut saunasta ja väsynyt - mutta vääntäydyin jatkotaudin uhallakin paikalle. En kadu sekuntiakaan.)
(Mikäli elektro ja muu hieman hämyisempi elektroninen musiikki kiinnostaa, suosittelen lämpimästi saapumaan Tampereelle 6.5. BASS:2001 -tapahtumaan. Lisätietoja myöhemmin.)
Reprinted with permission.
