Jimi Sumén : Between Orient and Accidents (Dig It DIGLP 16)
kappaleet:
Chain Party
The Model
Home Movies
Neon Life
Rebel Rebel
Love Is a Liquid
Visitor's New Objects
Tokyo Story
The Other Side of Life
Jimi Sumén on suomalaisen rock-musiikin avaruudessa - tai pikemminkin ahtaudessa - yksin. Jos joku ns. suuren maailman ihminen tekee dekadentisti urbaania neon-musiikkia ja vielä täydentää samaa tunnelmaa ulkonäöllään, niin mikäpä siinä, ihaillaan, ostetaan ja kuunnellaan pois, mutta kun saman tekee lappeenrantalainen ja supisuomalainen nuori mies, niin se on jo vähän liikaa. Suorastaan röyhkeätä, tabun rikkomista, leuhkaa, teennäistä, jne? Ja tietenkin seksuaalisesti pelottavaa: onkohan se?? Jätkällähän on mascaraa silmissä?
Suomalaisessa värikartassa Sumén on todella erikoinen ilmiö. Toisaalta, kansainvälisesti ajatellen, hän selvästi samaan kategoriaan Bowien, Roxy Musicin, Japanin ja muiden sen suuntaisen yhtyeiden tai artistien kanssa. Kovia nimiä, joiden suorituksia ei hevillä ylitetä tai edes saavuteta. Yritys on huomapäisen kunnianhimoinen. Se vaatii sisua - ja luonnetta. Suménilla näyttää olevan molempia. Lisäksi hänellä on pöyristyttävä musikaalinen kapasitetti toteuttaa päämääriään. Jimi pystyy soittamaan näemmä melkein mitä instrumenttia hyvänsä, eikä suinkaan vain jotenkuten.
Kappaleissa "Model", "Visitor's New Objects" ja "Tokyo Story" Sumén hoitaa kaikki soittimet (viime mainitussa avustaa Marga Jatkolan tummasointinen viulu) ja tulos on vakuuttava. Tosi tehokkaita ovat "Tokyo Storyn" japanilais-osuudet. Juuri niiden kaltaiset hienoviritteiset yksityiskohdat (ripaus melkein klassista flyygeliä siellä, hiukan eteerisesti humiseva feedback-kitarointia täällä?) antavat Suménin musiikille ilmeikkyyttä ja sävyjä, joita löytyy myös monia mieleen jääviä melodioita. Meikäläiseen tehoavat parhaiten "Model", jotenkin Magazinen mieleentuova "Visitor's New Objects" sekä discoava, mutta avoimesti sanomallinen "Home Movies". "This is my life and it's the real life." Niinhän se tuppaa itse kullekin olemaan.
Levyllä on kaksi vierasta sävellystä. Bowien "Rebel Rebel" vedetään yllättäin ihan säveltäjän tyyliin : ripeästi, rockaavasti. Ilmeisesti jonkinlaiselta kortit-pöydälle -pohjalta. Piisi on ekapuolen viimeinen. Kiekon päättää majesteettisen komeasti surumielinen ja voimakastunnelmainen "Other Side Of Life" (Japan), jossa Sumén soittaa nauhatonta bassoa ja saksofonia todellisen taitajan ottein. Ei mitään Mikki Hiiri -kamaa.
Sumén laulaa hyvin, mutta ei mielestäni ole vielä kulkenut polkuaan siihen pisteeseen, missä löytyy hänen täysin oma äänensä. Vielä on heitettävä tavaraa pois, että oleellinen paljastuu. Tällä hetkellä miehen musaa on monien vaikea omaksua, koska se on niin selvästi vieraantunutta. Mutta metsä vastaa sitä mitä sinne huudetaan Polku jatkuu, enkä epäile tippaakaan, etteikö Jimistä olisi sen kulkijaksi.
"Between Orient and Accidents" ei ole mikään ainutlaatuinen
virstanpylväs - vaikka se soundillisesti onkin meidän oloissa
kokolailla
omassa sarjassaan, mutta se tarjoaa oivan tilaisuuden pieneen henkiseen
kasvamiseen niille, jotka tunnistavat omassa suhtautumisessaan
Suméniin
alussa mainitsemani piirteet. Me muut kuuntelemme sitä ihan vaan
huviksemme.