Digitaalinen vallankumous: "Zeroes and ones will take us there"
Digitaaliset syntetisaattorit tulivat markkinoille 70-luvun puolessavälissä. Tähän asti kaikki soittimet olivat olleet analogisia, eli ääni luotiin tuottamalla sähköisiä värähtelyjä, jotka ohjasivat kaiutinjärjestelmän komponentteja. Digitaaliset järjestelmät taas perustuvat laskemiseen, kaksilukuiseen binaarijärjestelmään, jota käytetään musiikissa kontrolloimaan äänen korkeutta, taajuutta, kestoa ja niin edelleen. Digitaalisen kontrollin lähteenä käytetään tietokonetta. Roland, Yamaha ja Casio olivat digitaalisten syntetisaattorien tärkeimpiä valmistajia.
Mikrotietokoneiden tulo kotimarkkinoille 70- ja 80-lukujen taitteissa vaikutti merkittävästi myös syntetisaattorien kehitykseen. Fairlightin Computer Music Instrument (CMI) -järjestelmissä sekä alphaSyntaurissa halutut soundit saattoi soittaa koskettimiston kautta ja tallentaa tietokoneen levykkeelle. Suosituimpia kotimuusikon perusratkaisuja ovat muun muassa olleet PC-pohjainen Cubase, ja monet nuoret kotimuusikot ovat tehneet omaa musiikkiaan ns. tracking-ohjelmien avulla. Pro Tools on suosituimpia ohjelmia ammattimuusikoiden studiokäytössä myös rockmusiikissa. Macintoshin sylimikroilla (engl. "laptop" eli "läppäri") musiikkia tekevät artistit ovat hyödyntäneet etenkin Max/MSP-ohjelmaa.
1984 tehtiin merkittävä askel digitaalisten syntetisaattorien "käyttöliittymän" standardisoinnissa, kun kehitettiin MIDI (Musical Instrument Digital Interface), jonka avulla eri laitevalmistajien soittimet voidaan kytkeä elektronisesti yhteen esityksen ajaksi. MIDI:n avulla on mahdollista ohjata kahta tai useampaa syntetisaattoria yhden koskettimiston avulla. Koskettimiston ohjaussignaalit ohjataan MIDI-liitännän kautta toisiin syntetisaattoreihin, jotka ovat yhteydessä tähän. Nyttemmin MIDI-liitännän saa myös toisiin soittimiin kuten sähkökitaraan tai -bassoon, puhumattakaan sellaisista kuin MIDI- sähköviulusta tai MIDI-melodicasta.
Mainittakoon vielä, että analogiset syntetisaattorit ovat
kokeneet
pienoisen renessanssin viime vuosina: useiden mielestä analogisen
soittimen
ääni on "lämpimämpi" kuin digitaalisen. Monista
vanhoista
70-luvun syntetisaattoreista on tullut haluttuja
keräilyesineitä. (4)
Kaupallisessa popmusiikissa ja teknossa monet artistit suosivat
tätä
nykyä juuri vanhoja analogisia syntikoita, ja useat laitevalmistajat
varustavat
esidigitaalisia mallejaan MIDI-liitännöillä (ns.
retrofitting-ratkaisut).
[Hardware: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
