Muut dinosaurukset
Ensimmäisten syntetisaattoreiden tuloon asti thereminejä käytettiin käytettiin varsinkin äänitehosteiden luomiseen tieteis- ja kauhuelokuvissa elokuvissa (esim. scifi-klassikko The Day the Earth Stood Still, 1952). Popmusiikissa soitinta hyödnnettään edelleenkin. Muita maailmansotien välisen ajan elektronisia soittimia oli saksalaisen Jörg Magerin kehittämä Sphärophon, joka toisin kuin theremin hyödynsi koskettimia. Keksintö ei kuitenkaan saavuttanut sen suurempaa suosiota; asiaan vaikutti varhaisten Hammondin sähköurkujen ilmaantuminen samoihin aikoihin markkinoille. Suositumpi varhainen sähkösoitin oli sen sijaan ranskalaisen muusikon Maurice Martenot'n kehittämä ondes martenot. Soittimessa oli tavanomaisten koskettimien lisäksi sormella ohjattava nauha, jolla saattoi säädellä sävelkorkeutta. Ondes martenot sai osakseen valtavan suosion. 1930-luvun aikana tunnetut säveltäjät kuten Darius Milhaud, Arthur Honegger ja Olivier Messiaen kirjoittivat musiikkia soittimelle. Muista tuon ajan elektronisia soittimia mainittakoon vielä tri Friedrich Trautweinin kehittämä trautonium, joka sai alkunsa Saksassa vuosien 1928 ja 1930 välillä.
Kuten näemme tästä lyhyestä historiikista,
elektroninen
musiikki oli jo täydessä kukoistuksessaan vuosisadan
ensimmäisen puoliskon aikana, ja sillä oli merkittävä
vaikutus muutamiin uskaliaisiin kokeellisiin säveltäjiin.
20-30-lukujen
aikana sellaiset kuin Varèse, Cage, Hindemith, Cowell ja Ernst Toch
tutkivat
kojeita, joilla ääniä saatiin aikaan ja jopa manipuloivat
äänilevyjen tai radion ääniä
esityksissään. He odottivat innokkaasti oikeanlaista
elektronista
instrumenttia, joka tuottaisi kaikki kuviteltavissa olevat
äänet.
[Hardware: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
