Elektroninen musiikki on monille hämärä käsite.
Arkiajattelussa sen käsitetään yleensä liittyvän
ääninauhoihin, syntetisaattoreihin ja sekaviin
kytkentäkaavioihin.
Harrastajien ajatellaan olevan akateemisia älykköjä, jotka
tuhertavat kammioissaan mystisiä musiikin teorioitaan, nämä
tietysti maallikolle täyttä hepreaa. Sana tekno taas tuo useille
kielteisiä mielleyhtymiä. Sehän on sitä yhtä ja
samaa
"jumputusta" -- raivostuttavaa muotiliikkeiden ja diskojen
tausta-muzakia,
jota ei pääse karkuun, liikkui melkein missä tahansa.
Tämä teksti pyrkii oikomaan näitä käsityksiä
-
tai sitten antamaan ennakkoluuloille entistä vahvemman pohjan.
Tarkoitus ei ole luoda kaikenkattavaa historiikkia -- mikä olisikin
mahdotonta,
kun ottaa huomioon sen tahdin, jolla moderni elektroninen musiikki
synnyttää jatkuvasti uusia artisteja, alagenrejä ja jopa
erillisiä
alakulttuureita -- vaan pikemminkin toimia jonkinlaisena esittelynä
tai
johdantona.
Ensimmäisessä osassa Hardware käsitellään
elektronisten soitinten historiaa 1800-luvulta nykypäivään.
Toinen
osa Software käsittelee elektronisen musiikin ja sitä
edeltäneen avantgarden historiaa. Teknoon liittyy olennaisena osana
"rave"- eli
tanssikulttuuri. Viimeisessä osassa Interface pohditaan hieman
ravekulttuurin merkitystä 90-luvun kulttuurisessa ilmastossa.
Tekno on elektronista tanssimusiikkia, nykyisen elektronisen musiikin
kaupallinen
valtavirtaus. Suunnilleen kaikkea sitä musiikkia, jota vielä
kymmenen
vuotta sitten olisi kutsuttu "diskoksi", myydään
nykyään
teknona. Teknossa on kuitenkin myös omat kokeilijansa ja
avantgardistinsa,
jotka välttävät kaupallisten trendien orjallista
seuraamista, joten
kaikkea teknomusiikkia on tuskin syytä niputtaa kielteisen
yleisnimikkeen
"jumputus" alle. Tekno on käsitteenä sikäli ongelmallinen,
koska
se nivoo sisäänsä niin kaupallisen pop-teknon kuin
kokeilevan
ambientinkin, jota vielä vuosikymmen sitten olisi pidetty
täytenä
avantgardena, puhumattakaan muista alalajeista. Teknoa voisikin
pitää
samanlaisena yleiskäsitteenä kuin jazzia, joka pitää
sisällään niin traditionaalista tyyliä kuin
kokeilevaakin:
swingiä, bebopia, freetä, fuusiota, jne.
Monet perinteisen rockmusiikin harrastajista syyttävät teknoa
"epäaidoksi" musiikiksi, sikäli kuin se on musiikkia ollenkaan.
Se on
"epäautenttista", koska sitä ei ole luotu "oikeilla" soittimilla
kuten
sähkökitaralla, bassolla ja "oikeilla" rummuilla. Sen sijaan
siinä
käytetään syntetisaattoreita, sämplereitä,
sekvenssereitä ja ohjelmoitavia rumpukoneita. Se ei siis ole
"aitoa",
"elävää" musiikkia. Siinä ei ole "sielua".
Nykyinen rock on kulkenut pitkän matkan juuriltaan bluesista,
joka oli
alun perin Amerikan mustien orjien työmusiikkia. Autenttisuuden
korostaminen tässä yhteydessä on siis silkkaa
hiustenhalkomista.
Täysin puhdasta ja vieraista vaikutteista vapaata ilmaisumuotoa
tuskin on edes
olemassa, ellei sitten eletä täydellisessä kulttuurisessa
umpiossa.
Ja monien mielestä rock on tullut tiensä päähän
itseään uudentavana ilmaisutapana: ainoastaan nostalgialle on
enää sijaa.
Ehkä teknon voisi ajatella hyvin heijastavan nykyistä
koneistunutta
todellisuuttamme, jossa on vaikea sulkea korviaan teollisuuden,
liikenteen,
tiedotusvälineiden ja tietotekniikan luomalta mekaaniselta,
sähköiseltä ja elektroniselta äänimaailmalta.
Nykyinen teknomusiikki on monessa mielessä vain jäävuoren
huippu, tulosta jo runsaat sata vuotta kestäneestä evoluutiosta,
josta on
löydettävissä muutamia selkeitä kehityslinjoja.
Vastakkain
on kaksi perinnettä. Toisaalla on teollistumisen ja teollisen
äänimaailman tuoma "koneiden rytmin" perinne. Tämä
ilmenee niin 1910-luvun futuristisen liikkeen kokeilevassa musiikissa kuin
nykyisessä tanssiteknossakin. Ja toisaalla on "pehmeä",
korkeataiteellinen Erik Satiesta lähtevä avantgardismin perinne,
joka
ulottuu nykyisin pinnalla olevaan ambient houseen asti. Siinä
korostetaan sellaista niukkaa musiikillista ilmaisua, joka
jättää
tilaa kuulijan omille ajatuksille, ja joka ilmaisumuotona ei ole niin
kokonaisvaltaisesti
dominoiva kuin edellinen.
Copyright ©
1994-2005 Erkki Rautio
Mitä on tekno?
Rockin kuolema ja autenttisuuden ongelma
Ääni ja vimma
Back to The History of
Electronic Music @ pHinnWeb
