Ambient
Samoihin aikoihin Englannissa ennen punkin tuloa 70-luvun puolivälissä jylläsivät sellaiset "progressiiviset" rockyhtyeet, kuten Yes ja Genesis, jotka käyttivät myös syntetisaattoreita luodakseen mahtipontista sinfoniarockia, joka oli turpeudessaan kaukana Kraftwerkin kekseliäisyydestä. Valopilkku tämän kaiken keskellä oli kuitenkin Roxy Musicin entinen kosketinsoittaja Brian Eno. Eno muokkasi sellaisten avantgardistien, kuten Erik Satie ja John Cage, ajatuksia uuteen uskoon kehittäessään 70-luvun puolessavälissä ajatuksen ambient-musiikista.
Eno rakasti kaikenlaisia musiikillisia kokeiluja ja älyllisiä leikkejä, ja ambientin alkuperäisenä ajatuksena olikin kehittää musiikinlaji, joka "auttaa kuulijaa rauhoittumaan ja antaa tilaa tämän omille ajatuksille". "Ambient-musiikin täytyy sopia kuulijan tarpeisiin, mutta olla kuitenkaan liiaksi pakottamatta tämän huomiota. Sen on oltava yhtä huomaamatonta kuin mielenkiintoistakin." Eno kertoo, kuinka hän keksi millaista vetovoimaa tällaisella musiikilla olisi, kun makasi sairaana vuoteessa vuonna 1975.
"Ystäväni Judy Nylon kävi luonani ja toi minulle levyn 1700-luvun harppumusiikkia. Kun hän lähti, laitoin huomattavalla vaivalla levyn soimaan. Kun olin mennyt takaisin sänkyyn, huomasin, että vahvistin oli äärimmäisen hiljaisella ja toista kanavaa ei kuulunut ollenkaan. Koska minulla ei ollut voimia nousta ylös säätämään laitetta, levy soi taustalla melkein kuulumattomana. Näin minulle avautui aivan uudenlainen tapa kuunnella musiikkia -- osana ambienssia, tunnelmaa, aivan kuten valon väri ja sateen äänikin olivat osa tuota ambienssia." (10)
'Music for Airports', 'On Land', 'Before and After Science' ja 'Ambient #2' ovat hienoja esimerkkejä Brian Enon ambient-levytyksistä. Nykymusiikin kuuntelijasta levyt voivat kuulostaa tylsiltä, jopa mitäänsanomattomilta, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa piileviä rakenteita ja hienoja oivalluksia. Eno tuli tunnetuksi myös levytuottajana ja musiikillisena innovaattorina, jolla on merkitystä vielä 90-luvullakin.
Ambient-musiikin yhteydessä puhutaan usein myös
käsitteestä new age. 60-luvun hippikauden
jälkimainingeissa kiinnostus mystiikkaan, itämaisiin
kulttuureihin,
mietiskelyyn, yms. säilyi, ja oivaltavat
entreprenöörit
tajusivat
laittaa rahoiksi tällä
trendillä kauppaamalla henkistymistä etsiville muun muassa
väitettyjä energioita
heijastavia ja kanavoivia kristalleja, alan kirjallisuutta ja muuta
sellaista.
70- ja 80-
luvuilla markkinoitiin esimerkiksi rasittuneille juppikulttuurin
edustajille
new age -nimikkeen alla
kulkevaa rentoutumismusiikkia, jota tekivät sellaiset, kuten
sveitsiläinen Andreas
Vollenweider.
[Software: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
