Diskomusiikki ja uudelleenmiksaukset
Diskomusiikki valloitti maailmaa 70-luvun puolivälistä lähtien. Disko oli elektronisempi tanssivastine funkille ja soulille, joka sai Yhdysvalloissa jalansijaa erityisesti rodullisten ja seksuaalisten vähemmistöjen keskuudessa leviten sittemmin valtavirtaan; yhtenä innoittajana tässä oli muun muassa Bee Geesin vuoden 1977 hitti "Staying Alive", jonka nämä olivat tehneet Nik Cohnin kulttiromaaniin pohjautuvaan huippusuosittuun elokuvaan "Saturday Night Fever". Oireellista oli, että Bee Geesin jäsenet olivat kaikki valkoisia, kun taas diskomusiikin juuret olivat mustassa ja latinomusiikissa. Puhumattakaan siitä, että disko oli erityisesti homoväestön suosiossa -- jonka jokaisen seikan valossa ei ollut vaikea ymmärtää, että diskomusiikkia vastaan nousi lähes kansanliike (valkoisen/heteroseksuaalisen) rock-establishmentin keskuudessa, ja diskolevyjä jopa poltettiin mielenosoituksellisesti urheilustadioneilla suurissa "Disco Sucks" -tapahtumissa.
Diskon nousuun oli vaikuttanut musiikkityyli, jota kutsuttiin nimellä "Philadelphia Soul". Tästä Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevasta kaupungista kotoisin oleva ja nimensä saanut tanssimusiikkigenre oli ponnahtanut julkisuuteen 70-luvun alussa, ja sille olivat ominaisia laajamittaiset tuotannot sliipattuine jousiorkestereineen. Vuonna 1974 USA:n levylistan ykköseksi nousi Philadelphia International -levymerkille tuotettu "Love Is The Message", josta vastasi MFSB-niminen kokoonpano, jonka muodostivat alan parhaimmat studiomuusikot. MFSB:n lisäksi Philadelphia Internationalin tähtikaartiin kuuluivat sellaiset kuin The Three Degrees, O'Jays ja lukemattomat muut, ja levymerkkiä pidettiinkin sen aikaisena vastineena 60-luvun Detroitin tanssitehtaalle Motownille. Philadelphian menestystä jatkoi newyorkilainen Salsoul, jolla ilmestyivät ensimmäiset kaksitoistatuumaiset diskosinglet. (11)
Diskomusiikkiin liittyy olennaisena osana 12-tuumaisilla singleilla ilmestyneiden pidennettyjen tanssimiksauksten yleistyminen, joilla sittemmin on ollut merkittävä osuus käsiteltävänä olevissa populaarimusiikin tyylilajien kehityksessä.
Vuonna 1975 tiskijukka (disc-jockey, DJ) nimeltään Tom Moulton oli keksinyt parantaa tavallisen seitsemäntuumaisen single-levyn äänenlaatua työstäessään (siihen aikaan asti radiosoitossa yleisiä) noin kolmeminuuttisia musiikkiesityksiä, ja uudelleenmiksaamalla (remixing) ja pidentämällä kappaleiden pituutta kaksin-, jopa kolminkertaisesti alkuperäiseen esityksiin verrattuna. Lopputulokset julkaistiin kaksitoistatuumaisella levyllä, jota oli siihen asti käytetty vain pitkäsoittoalbumeihin eli LP-levyihin. Kaksitoistatuumainen levy helpotti tiskijukan työtä huomattavasti; paitsi että äänenlaatu parantui, uudelleenmiksaukset myös korostivat kappaleen rytmi- ja perkussio-osuuksia, jotka ovat oleellisia minkä tahansa tanssilevyn suosiolle. Nyt tiskijukan oli myös helpompi luoda jatkuvia kokonaisuuksia miksaamalla erilaisia levyjä yhteen kahden levysoittimen ja mikserin avulla ja näin pitää yllä tunnelmaa tanssilattialla, ja jopa kohottaa sitä yhteen sopivilla musiikkivalinnoilla. (12)
12-tuumainen singlelevy vakiinnutti paikkansa 70-luvun loppuun
mennessä. Aikaa myöten uudelleenmiksauksista tuli oma
taiteenlajinsa, kun enää ei pyritty vain
pidentämään
kappaleita
rytmiosuuksia lisäämällä, mutta nyt
myös kokonaan muokkaamaan niitä uusiksi, niin että
alkuperäisesitykset
saattoivat muuttua kokonaan
tunnistamattomaksi remiksauksen jäljiltä. 80- ja 90-lukujen
tanssimusiikkikulttuurissa
uudelleenmiksauksista tuli itsestäänselvyys, ja jopa
perinteisten
rock- ja pop-artistien
esityksiä miksattiin sumeilemattomasti tanssikuosiin sopivaksi.
[Software: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
