Hip Hop - Don't Stop
80-luvun puolivälin Chicagossa ja Detroitissa mustat DJ:t ja muusikot loivat aivan uuden soundin toisaalta perinteisten mustan funkin ja discon, toisaalta eurooppalaisen valkoisen soundin kuten Kraftwerkin vaikutuksesta. Näitä musiikkityylejä tultiin kutsumaan nimellä house ja techno. Näitä ennen kuitenkin täytyy mainita 70-luvun ja 80-luvun taitteissa oli New Yorkin Bronxissa noussut esiin uusi musiikkityyli, hip-hop tai rap, joka synnytti ympärilleen kokonaisen alakulttuurin, joka nosti uudet musiikilliset innovaatiot ja ajatukset pinnalle graffitti-maalausten ja breakdancen ohella.
70-luvun puolessavälissä sellaiset DJ:t, kuten Grandmaster Flash ja Kool Herc, olivat kehittäneet tyylin, jossa kahdelta samalta LP-levyltä vuorotellen soitettiin pelkästään kappaleiden rytmiosuuksia tai rumpubreikkejä (breakbeats) niin, että ne muodostivat yhden loppumattoman rytmillisen sarjan, jota toistettiin lähes tieteellisellä tarkkuudella, niin että kokonaisuudesta tuli lähes tulkoon hypnoottinen, joskin myös monotoninen. Esimerkkinä voisi vaikka mainita Clyde Stubblefieldin kuuluisan rumpusoolon James Brownin 60-luvun lopun kappaleessa "Funky Drummer", joka sittemmin päätyi lukemattomien hip hop -levyjen pohjaksi.
Tehdäkseen uuden tyylin yleisölle sulavammaksi Grandmaster Flash oli palkannut MC:n (Master of Ceremony) nimeltään Cowboy esittämään rytmin päälle eräänlaista ghetossa syntynyttä puhelaulua, jonka lyriikat käsittelivät mustien arkielämää, ja rap-musiikki oli syntynyt. Vuosikymmenen loppuun mennessä rap ja hip hop olivat vakiintuneet, ja ensimmäisiä massasuosioon nousseita rap-kappaleita olivat sellaiset kuin The Sugarhill Gangin "Rapper's Delight". Digitaalisten samplereiden myötä rytmiluuppien (loop) luominen helpottui, ja 80-luvun loppuun mennessä rapmusiikista oli tullut populaarimusiikin valtavirtaa. Hip hopin ilmaisun kehittivät huippuunsa sellaiset aktit, kuten Chuck D:n johtama Public Enemy, joka saarnasi mustaa tietoisuutta, ja jonka tuottajaryhmä Bomb Squad yhdisteli sampleja, rytmejä ja puhtaita hälyääniä tavalla, jonka ansiosta Public Enemyn musiikki ei ollut vallankumouksellista ainoastaan sisällöltään mutta myös muodoltaan. Scratchayksen (scratching) kehittäjän pidetään yleisesti DJ Kool Herciä, ja se tarkoittaa tyyliä, jossa 12-tuumaista vinyylilevyä toisessa levysoittimessa kädellä edestakaisin liikuttaen luodaan taustarytmin ja -musiikin päälle "raapivia" ääniä, joista on tullut hip hop -kulttuurin yksi perusmaneereita.
Jonkinlaisena hip-hopin ja teknon/housen
välimuotona voisi pitää
electroa,
jota tuottivat
sellaiset kuin Afrika Bambaataa, joka "Planet Rock" -hitillään
lainaili Kraftwerkin "Trans Europe Express" -kappaletta. Tärkeä
electro-tuottaja oli myös newyorkilainen Arthur Baker, joka
päätyi yhteen New Orderin kanssa näiden uran
eräässä tärkeimmistä vaiheista.
[Software: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
