House Music Is My Life
Chicagolaiset tanssimusiikin tuottajat ja tiskijukat, kuten Todd Terry, kutsuivat musiikkiaan houseksi, joka oli alkautunut muotoutua jo 80-luvun alun New Yorkin legendaarisessa Paradise Garage -klubissa, josta sai myös nimensä housen alagenre garage. Houselle ominaisia olivat perkussiiviset pianoraidat, joita usein säestivät voimakasääniset naisvokalistit. Housea oli edeltänyt etenkin homopiireissä suositty hi-energy, joka nimensä mukaisesti oli hyvin energistä syntetisoitua ja sekvensoitua diskomusiikkia. Vuosien 1976 ja 1987 välillä New Yorkin SoHossa toiminut Paradise Garage tuli kuuluisaksi erityisesti DJ Larry Levanin (1954-1992) ansiosta. Levan soitti jopa 24-tuntisia maratonsessioita miksaten virtuoosimaisesti yhteen niin diskoa, soulia, gospelia, rockia, reggaeta, eurooppalaista syntetisaattoripopia kuin jopa sellaisia ambient-kokeiluja kuten Manuel Göttschingin "E2-E4".
Levanin kanssa oli työskennellyt myös toinen newyorkilaissyntyinen tiskijukka, Frankie Knuckles, joka tuli kuuluisaksi chicagolaisen Warehouse-klubin DJ:nä vuodesta 1977 lähtien; saman paikan, joka oli sittemmin antava nimensä koko house-musiikkigenrelle. Warehouse oli enimmäkseen mustan ja homoseksuaalisen kävijäkunnan suosima, ja aluksi Knuckles soittelikin Philadelphian ja Salsoulin jo klassisiksi muodostuneita "gaydiskohymnejä", mutta alkoi vähitellen kokeilla yhä enemmän erilaisilla soundeilla, editoi kappaleita uudelleen kelanauhureiden avulla; pidentäen tiettyjä osuuksia ja poistaen toisia, lisäten näin kappaleiden kelvollisuutta tanssilattiakäyttöön. Samoin hän alkoi käyttää apunaan rytmikoneita, joilla lisäili ennaltaohjelmoituja tanssitahteja miksauksiinsa. Vuonna 1984, jolloin Knuckles oli jättänyt Warehousen ja perustanut uuden klubin, Powerplantin, hän hankki Roland TR-909 -rumpukoneen eräältä nuorelta detroitilaiselta nimeltään Derrick May, ja lisäili näin settiinsä 909:lle luonteenomaisia kovia rytmejä, joiden avulla yhdisteli tanssikappaleita toisiinsa tai vahvisti bassorummun iskua niiden olennaisissa kohdissa.
Frankie Knuckles ei ollut yksinään uranuurtajana Chicagon nousevassa house-scenessä: samoihin aikoihin kaupungin WBMX-radioaseman "Hot Mix 5" -tanssimusiikkiohjelmassa vaikuttivat sellaiset virtuoosimaiset miksaajat kuin Farley "Jackmaster" Funk, Ralphi Rosario, Kenny "Jammin" Jason, Mickey "Mixin" Oliver ja Scott "Smokin" Seals; jotka kaikki myös sovelsivat pian rumpukoneita omissa soittoseteissään. Näin teki myös Frankie Knucklesin pahin kilpailija, The Music Box -klubilla vaikuttanut Ron Hardy, jota monet kutsuivat "kaikkien aikojen suurimmaksi DJ:ksi". Hardy oli soittanut Chicagon klubeilla vuodesta 1974 lähtien ja oli oppinut mestarillisesti ohjaamaan tanssijoiden emootioita levysettiensä taitavan rakentamisen ja oikeanlaisen tunnelman nostattamisen avulla. Larry Levanin tavoin myös Ron Hardylla oli vaikea huumeongelma, ja hän kuoli 1992 -- samana vuonna kuin Levankin -- AIDS-peräiseen sairauteen (14).
Chicagon
merkittäviin house-tuottajiin kuuluivat Adonis (jonka "No Way Back"
oli
vuoden 1985 suurimpia menestyksiä), Jamie Principle, Larry Heard,
Robert
Owens, Steve "Silk" Hurley sekä Farley "Jackmaster" Funk; tunnettuja
Chicago house -levymerkkejä olivat sellaiset kuin DJ International
Records sekä Larry Shermanin Trax Records. Tammikuussa 1987 Jim
Silkin
(eli Steve Hurleyn) "Jack Your Body" nousi USA:n hittilistojen
ykköseksi,
ja pian kuultiin runsaasti house-biisejä, joissa kaikissa esiintyi
tavalla
tai toisella sana
"Jack" (josta ei puutu seksuaalisia
lisämerkityksiäkään).
[Software: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
