II: SOFTWARE

Toisen maailmansodan jälkeinen aika

Huolimatta alalla saaduista edistysaskelista elektronisen musiikin varsinaista läpimurtoa saatiin odottaa vasta 1940- ja 50-lukujen taitteeseen asti, jolloin nykyaikaisen magnetofonin kehittäminen avasi uuden ulottuvuuden musiikissa. Sellaiset instrumentit kuin theremin, ondes martenot ja Trautonomium olivat olleet aikanaan ainutlaatuisia, mutta soolosoittimina perinteisten soittimien joukossa ja ainoastaan konserttikäytössä. Nauhurin myötä elektronisesta musiikista vasta saattoi tulla oma itsenäinen taiteenlajinsa.

Edellä mainittiin jo Pierre Schaefferin 1948 kehittämä musique concrète, "konkreettinen musiikki". Schaeffer pitikin mikrofonia todellisena soittimena. Jonkun mielestä kaikki nauhoitettu musiikki voisi olla elektronista musiikkia. Nauhalta toistettaessa musiikki vääjämättä muuttaa (vaikka kuinka aavistuksenomaisesti) kestoaan, taajuuttaan ja sävelkorkeuttaan. Tulemme harvemmin ajatelleeksi kuinka suuri osa ympärillämme olevasta äänimaisemasta on elektronisesti aikaansaatua, tuli ääni sitten radiosta, levysoittimesta tai tv:stä. "Klassisen" musique concrèten aikakausi kesti 50-luvun loppuun, jolloin se alkoi muuttaa muotoaan uusien säveltäjien kuten Luc Ferrari ja Iannis Xenakis (1922-2001) käsissä aivaan uuteen suuntaan.

Aikakauden saksalaisen Elektronische Musikin suurimpia säveltäjänimiä on epäilemättä Karlheinz Stockhausen (1928-). Stockhausenin 'Gesang der Jünglinge' (1955-56) ei ollut puhtaasti musique concrètea tai elektronista musiikkia vaan eräänlainen hybridi näistä. Stockhausen hyödynsi Varèsen määrittelemää "organisoitua ääntä"; sekä teoksen kokonaisstruktuuri että sen pienimmätkin osastruktuurit johdettiin samasta peruskonstellaatiosta, suhdesarjasta. Stockhausenin musiikki on täydellisen abstraktia, ja jokainen kuulija kokee sen omalla tavallaan. Muodollista motiivien toistoa ei esiinny, ja äänet sijoitetaan ajallisesti ja paikallisesti enemmän intuition kuin musikaalisten sääntöjen mukaan.

Seuraava luku: Minimalismi


[Software: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]

pHinnWeb