UK 1988: "We are the music makers, and we are the dreamers of dreams"
Trenditietoiset englantilaiset nappasivat amerikkalaisen mustan musiikin itselleen, kuten oli käynyt kerran aikaisemmin jo 60-luvun alussa, ja tekivät siitä omaansa. Olennaista osaa tässä kehityksessä näytteli Välimerellä Baleaarien saaristossa sijaitseva Espanjalle kuuluva Ibizan saari, joka oli ollut jo 60-luvun lopulta lähtien perinteinen hippien (ja myös homoyleisön) matkakohde miellyttävän vapaamielisine ilmapiireineen; jopa kenraali Francon tiukan diktatuurin alaisuudessa, jota kesti aina vuoteen 1975 asti. Vuoden 1986 tienoilla nuoret brittituristit olivat löytäneet tiensä saarelle, ja alkoivat parveilla sellaisissa aikaisemmin tiukasti vain jetsetin kansoittamissa yökerhoissa kuin Pacha ja Amnesia, jossa Alfredo Fiorillon kaltaiset DJ:t pyörittelivät musiikkia, joka oli eklektinen sekoitus soulia, reggaeta, hip hopia, eurosyntsapopia sekä myös nupuillaan olevaa Chicago-housea. Myös brittiläiset tiskijukat, kuten Paul Oakenfold, Trevor Fung ja Nicky Holloway päätyivät lomailemaan Ibizalle, jonne perustivat jopa omia klubejaan. Ibizan-matkaajien tuliaisina Balearic Beats otti tuulta alleen vuosien 1987 ja -88 Lontoossa sellaisissa klubeissa kuin Shoom, Spectrum ja The Trip, jossa acid house-kulttuuri nousi kukoistukseensa, ja sitä kautta päätyi myös aikanaan hittilistoille (19). [Rave- ja warehouse-kulttuurista enemmän seuraavassa kappaleessa Interface.]
Britannian poplistoille nousivat
vuosina 1988 ja -89 house-musiikkiboomin innoittamana sellaiset nimet kuin
Bomb The
Bass, S'Express ja Krush, sekä myöhemmin LFO, Orbital, Aphex
Twin
ja Future Sound Of London;
kaikki jokseenkin kasvottomia ja nimettömiä akteja, jotka
eivät
halunneet loistaa parrasvaloissa, vaan antoivat musiikin puhua puolestaan.
Tekno ei olekaan esiintyjien musiikkia siinä mielessä kuin rock
oli.
DJ:stä tuli usein suuria tähtiä, joiden maineella
ihmisiä
oli helppo houkutella tanssitilaisuuksiin, ja monet merkittävät
artistit olivat alun perin makuuhuoneissaan omia nauhojaan
työstäneitä tiskijukkia. Kaikesta huolimatta DJ:stä
näyttää tulleen 90-luvun rocktähtiä, -- kun
sellaisten
englantilaisten klubien kuten Cream ja Ministry of Sound vakiotiskijukille
saatetaan maksaa huikeita palkkioita yhden illan soittosetistä --
ja Orbitalin kaltaisille teknoakteille live-esiintymisistä on
tullut olennainen osa näiden uraa.
[Software: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
