Kompleksi

Basso 2/2009 (huhtikuu 2009)

Haastattelun lyhentämätön raakaversio

Haastattelija: Taru Torikka
Aika: 19. - 20. maaliskuuta 2009
Lehti: Basso / http://www.basso.fi/

Haastateltavat: Kompleksi, eli

Mike Not (MN)
Everhad (EH)
pHinn (pH)



1. Mistä Kompleksi sai alkunsa?

MN: Kaiketi historia juontaa "sylttytehtaalle", eli olin keikalla "Noise Production" -nimellä Klingendahlissa järkätyissä yöbileissä ja pHinn tuli kysymään, josko voisin antaa haastattelun pHinnWebiin. No, siinä sitten juteltiin yleisesti musiikista ja sen tuottamisesta. Jotenkin tuntuu, että pHinnillä oli jo tuolloin suunnitelmia tehdä musaa. Mutta tuota kantsii kysyä herralta itseltään, en ole varma muistinko oikein... siitä nyt on jo aikaa riittävästi.

EH: Jaa-a, enpä tiä... Ite oon pHinnin tiennyt/tuntenut jostain 1990-luvun loppupuolelta ja webbisivujen kautta vielä aiemminkin. Ite jotenkin ajauduin mukaan joskus pari vuotta sitten, en oikein muista miten. Kuulin, että etsivät uutta jäsentä ja kysäisin asiasta pHinniltä, siitä se sitten jotenkin lähti.

pH: Kompleksi sai alkunsa kesällä 2002, kun piti saada uudelleenmiksaus Club Telex Noise Ensemble -nimisen projektin remix-kokoelmaa varten. CTNE oli elektroninen improvisaatioakti, joka teki kaikkiaan kolme keikkaa talvella 2000-2001; yksi niistä oli yhteistyössä Chicks on Speedin kanssa näiden Tampereen-keikan encorena. Muut CTNE:n jäsenet eivät kuitenkaan olleet enää kiinnostuneita projektin jatkamisesta. Päätin silti pyytää nauhoitetuista keikkabiiseistä remixejä eri artisteilta ympäri maailmaa ja julkaista biisit omalla pHinnMilk-CDR -labelillani.

Minulla oli kova hinku jatkaa itse musiikintekoa ja olin siinä vaiheessa tuntenut Miken jo muutaman vuoden; hän oli avustellut minua projektieni teknisessä puolessa ja tiesin hänet erittäin päteväksi tekijäksi, joten ajattelin, että hän on oikea tyyppi yhteistyökumppaniksi.

Ensimmäinen Kompleksi-biisi 'The Only Star In My Sky' siis syntyi remixinä Club Telex Noise Ensemblen kappaleesta nimeltä '96T'. Olin myös joskus huvikseni väsäillyt sanoitukset Polytron-duon instrumentaaliraitoihin 'Porno Tampere' ja 'Moscow 1980', joten aloimme seuraavaksi työstää niitä yhdessä Miken kanssa, lisäsimme lauluni (joka oli siinä vaiheessa vielä hyvin hento) ja uusia instrumenttiosuuksia; Mike remiksasi ja tuotti. Sitten pikku hiljaa alkoi syntyä kokonaan alkuperäisiä Kompleksi-biisejä kuten 'Sara Pain' ja '(I Ain't No) Lovechild'.

Everhad tuli mukaan 2007 ja 2008 taitteessa, joten nyt meillä oli vihdoinkin mahdollisuus alkaa tehdä livekeikkoja, joita oltiin jo jonkin verran kyselty. Muutenkin triona on mahdollisuus tehdä juttuja, joihin ei aikaisemmin ole kyetty.

2. Teillä on valtava tietämys...

(keskeytys)

MN: Tietämys?!! Se karttuu vain kuuntelemalla ja kokeilemalla juttuja (siis tekniikkaa).

(haastattelija jatkaa)

... ja harrastuneisuus vähän kaikkeen musiikkiin viimeisen 40 vuoden ajalta. Mitkä artistit teille itsellenne ovat ne kaikkein läheisimmät, ja miten ne ovat vaikuttaneet Kompleksiin?

MN: Tuosta listasta tulisi todella pitkä, joten lyhyesti: Kraftwerk (NO, OHO!), Yello, Jarre (sekin), FLA, NIN, Skinny Puppy, Klinik, Die Form, oHGRe, Ministry, ja sit yleismaailmallisesti... EBM/Industrial, New Beat, Synthpop, Old School Hip Hop (West / East Coast, Miami Bass), Detroit Techno, Detroit House, Acid, Old Heavy, Doom, Darkwave ja kaikki mikä kuulostaa hyvältä. Ei saa olla rajoittunut.

EH: Öö... Aphex Twin ja muut IDM-mökeltäjät, epämääräisiä punk- ja alternative rock -bändejä, rujoa hiphoppia... Ite oon kyllä kuunnellut kaikenlaista... Enempi tommonen kokeellinen ja vaihtoehtoinen juttu on kiinnostanut aina. Kai se tiettyä avoimuutta uusille ideoille on tuonut Kompleksiin mun osaltani. Yleistä mielenvikaisuutta! :D

pH: Elektron puolelta suosikkejani ovat Adult., Afrika Bambaataa, Aux 88, Chicks on Speed, Dopplereffekt, Drexciya, Hashim, Model 500, Miss Kittin, Peaches, Underground Resistance, Haagin varhainen "viemärisoundi"... LFO, The Future Sound of London, Renegade Soundwave, Andy Weatherallin tuotannot ja Orbital olivat aikanaan tärkeitä. Sitten rockin puolelta pidän vanhasta psykedeliasta ja garagerockista: Syd Barrettin aikainen Pink Floyd, Bonniwell Music Machine, Chocolate Watch Band, Electric Prunes, The Seeds, The Standells; kaikki mitä Nuggets- ja Pebbles-kokoelmilta löytyy. Iggy Pop ja The Stooges tietysti, Bowie, jälkipunk-bändit, saman ajan synapop-aktit... Princen kautta aikoinaan tuli soul- ja funk sekä myös psykedeliaherätys. Sellainen tyyppi kuin Scott Walker on jossain vaiheessa ollut tärkeä. Dub. Serge Gainsbourg. M.A. Numminen. Ja pidämme Everhadin kanssa kummatkin Stereolabista.

No, kuten itse sanoit, omalla kohdalla suosikkeja ja vaikutteita vuosikymmenien varrelta on mielettömästi, joten ehkä ei ole tarkoituksenmukaista listata niitä kaikkia tässä. Kai meille jokaiselle on yhteistä se, että olemme aina kuunnelleet kaikenlaista musiikkia. Kaikki siilautuu jotenkin mukaan yli- ja alitajuntaan sotkeutuen keskenään, mutta mitään yksittäistä artistia ei yritetä eikä kannata tietoisesti jäljitellä.

3. Keksikää/nimetkää genre, jota Kompleksi edustaa!

MN: Mjaa-ah... En ole oikeastaan ajatellut asiaa... ehkäpä se edustaa kaaosta ja järjestyneisyyttä. Kaiketi iso kasa eri tyylejä sekoitettuna oudoksi tripiksi... Jotenkin tulisi eräänlainen äänikollaasi / avantgarden sekoitus, eli toisaalta vaikeaa mutta silti niin helppoa... eli siis "KOMPLEKSISTA".

EH: Eclectro? Avantgarde electro? Alternative leftfield? Punky electronica?

pH: Itse olen käyttänyt nimeä "eklektro" eli eklektinen elektro, mutta ehkä jonkinlaista elektropunkia myös ollaan; enemmän kuitenkin tee-se-itse -luomistavan suhteen kuin että oltaisiin varsinaisesti mitään räimettä.

4. Mihin Kompleksi on menossa?

MN: Laaja kysymys... tarkenna.... No jooh, joko ruokakauppaan, keikalle, harkkoihin, studioon, valloitetaan kuu; eihän täällä maassa ole kuin...

EH: Kyl tässä keikkoja pitäisi kovasti tehdä ja kerätä kokemusta. Videoita pitäisi alkaa kyhätä ja nettitoimintaa laajentaa ja uusia biisejä tehdä tietysti. Ja covereita ja remiksejä. Ja varmaan yhteistyötä muiden artistien kanssa. Ja tietty levyjä!

Arvelisin, että ollaan menossa sekä yhä syvemmälle maan alle ja toisaalta enemmän valtavirran tietoisuuteen.

pH: Everhad varmaan sanoikin tuossa kaiken. Vähitellen, vaikka välillä keikkuenkin ja jumittaen, mennään eteenpäin.

5. Miksi teillä ei ole live-esiintymisiä useammin?

(keskeytys)

MN: Vastasin jo tuohon edellisessä kysymyksessä.

(haastattelija jatkaa)

Ainakin minun (ja monen muun Bulldog-keikkaa ihailleen) mielestä te olette täydellinen live-bändi, tarpeeksi erillänne yleisöstä, mutta annatte kuitenkin mahdollisuuden diggailuun, seuraamiseen ja tanssimiseen.

MN: Kyllähän ME tulisimme soittamaan. Olemme nytkin tehneet keikat ns. ilmaiseksi, eli emme ole saaneet muuta rahaa kuin bensalaskun kuittauksen. No, viimeksi saimme muutaman olusen. Joten aikas halvalla tässä mennään. Pelimannihenkeä...

EH: No, meillä meni aika kauan tuon livesetin toimimaan saamiseen, ja ei me olla oikein ehditty ja saatu aikaiseksi kauheasti keikkoja kysellä. Kyllä me siis tehtäisiin varmaan enemmänkin keikkoja mielellämme nyt, kun toi setti alkaa toimia koko ajan paremmin.

pH: Niin, kyse ei niinkään ole siitä, etteikö meillä olisi kiinnostusta tehdä enemmän keikkoja, mutta ei ainakaan täällä Tampereen päässä ne klubipromoottorit ole innostuneet, joille on yritetty tyrkyttää. Nurjan Joukon keikka oli ensimmäinen täällä ja aloite tuli heidän suunnaltaan. Toistaiseksi tekemämme Helsingin-keikat ovat myös tulleet aivan konemusagenren ulkopuolelta, eli tällaisen kokeellisen alternative-jutun piiristä. Olemme jo tottuneet siihen, että kaikki asiat tapahtuvat hitaasti, mutta näkisin kuitenkin, että keikkojen suhteen alkaa vähitellen tapahtua parannusta.

6. Mitkä musiikki- TAI/JA muut jutut ovat teidän mielestänne vuonna 2009 ne kiinnostavimmat, ja miksi?

MN: Eipä kuule tämä vuosi ole vielä edennyt riittävästi, joten antaa muiden riimitellä.

EH: Hmm... Paha sanoa... Spotify on tietysti kova juttu, sieltä löytyy ihan älyttömästi kaikkea virikettä. On tullut kuunneltua kaikenlaista vanhaa juttua, jonka on jo ehtinyt unohtaa ja kaikenlaista uuttakin on löytynyt. Tavallaan tietyllä tapaa toi Spotify on netissä ihan uus kommunikoinnin muoto, kun niitä linkkejä voi pistää mihin vaan, jne.

Ite hoksasin tuossa joku aika sitten, että Julma Henri ja Syrjäytyneet on tosi kova; en tiä kyllä oonko vaan jälkijunassa tuossa jutussa, mutta musta tuntuu, että tämmönen vaihtoehtoisempi Suomi-hiphop alkaa olla vaan kovempi juttu. Tai siis se alkaa olla jo niin vaihtoehtoista osin, että ei sitä oikein voi kai enää edes hiphopiksi kutsua.

pH: Itsellä ei ole nykyään enää juuri varaa ostaa levyjä, joten Metson eli Tampereen pääkirjaston musiikkiosasto täyttää tätä nykyä kuuntelutarpeeni. Eli kaikki uudet jutut kuulen ehkä parin vuoden viiveellä. Nettimusiikkia ei ole oikein resursseja harrastaa. Mielellään seuraisin enemmän, mitä underground-elektron piirissä tapahtuu. Ainoastaan DC Recordings Englannista pistää säännöllisesti promojaan, ja heiltä esimerkiksi odotan mielenkiinnolla The Emperor Machinen uutta albumia tänä vuonna. Suomalaisista seuraan aina, mitä Pan sonic ja Mika Vainio puuhailevat. Myös Fonalin artistien tekemiset kiinnostavat jonkin verran.

7. Miten (etenkin Mike ja pHinn) kuvailisitte Tampereen underground-kulttuuria 1990- ja 2000-luvuilla?

MN: -90-95 tapahtui vielä kunnolla undergroundissa, ainaskin itse "taustapiruna" hääräsin ja jeesasin asioita... hmm... näistä kun ei niin viitsisi puhua. Oli vähän hankalia noi hupitusluvat... (ai, tarvittiinko niitä). Virallinen klubi, jota pyöritettiin Laternassa, oli nimeltään ELEMENT, mutta sekin kuoli asiakkaiden puuttumiseen.

Se on kumma, kun ihmiset valittaa, ettei kukaan järkkää ja sit kun järkätään, niin kukaan ei tule... prkkl... Ja nyt 2000-luvulla katusoittajatkin bilettävät joka kulmassa... klubeissa kyllä tapahtuu, mutta ei vaan saa ihmisiä liikkumaan; olisiko sitten tuo markkinointiongelma? Ite kuiteskin olen jo vanha, ettei jaksa/viitsi lähteä liikkeelle kovin iisisti; asustelen kuitenkin ns. jumalan selän takana, joka tietenkin sopii hyvin näin ateistille/agnostikolle... pHinn saa kommentoida tähän kysymykseen tyhjentävästi.

EH: No, mäkin nyt vastaan, vaikka et sitä pyytänytkään. 90-luvulla oli kauhee konemusan vallankumous ja kaikki oli kauheen innoissaan kaikesta ja aika avoimin mielin. 2000-luvulle tultaessa porukka on alkanut erikoistua pienempiin lokeroihin ja miettimään, mistä ne todella tykkää ja mistä ei. Ikävästi musta tuntuu, että osalle porukasta klubimeiningistä on tullut vähän näyttäytymisjuttua ja semmosta imagoon liittyvää oman kuvan rakennusta. Vähän tämmöstä muotivirtausten mukana heilumista tyyliin, "Toi sdfafsafda-juttu on siis niin out jo, mä ainakin diggailen nykyään fdsafdsadas:ää". Toisaalta tuntuu, että nyt taas viime aikoina on porukka taas innostunut kaikenlaisesta diy:stä ja kaikenlaisesta omaehtoisesta trendien ulkopuolella heilumisesta.

pH: Swaeg-klubi ja manSEDANse-festari ovat kiitettävästi Tampereella tuoneet esiin vaihtoehtoisempaa konesoundia kuten IDM:ää ja dubstepiä, joten näille kavereille nostan hattua. DJ Infekto kumppaneineen on lanseerannut pian 15 vuotta jungle-skeneä, ja hip hop, house ja trance ovat aina jollakin tavoin kuvioissa mukana. Itse kaipailisin kuitenkin lisää elektroa, mikä on ollut enemmän marginaalissa sen jälkeen, kun Club Telex lopetti.

En enää oikein jaksa liikkua klubeilla; tuntuu että se maailma on jo enimmäkseen nähty ja koettu, mitä itseeni tulee. Se, mitä itse yritti aikoinaan järjestää tai luoda jonkinlaista "uraa" DJ:nä, oli tosiaan monesti varsin turhauttavaa Tampereen kokoisessa kaupungissa. Tietynlainen näköalattomuus monilla tasoilla tuli niin usein vastaan. Oma luominen ja musiikin itse tekeminen on siihen verrattuna ollut hedelmällisempää ja motivoivampaa.

8. Entä omaa roolianne tai osuuttanne siinä?

MN: Tuossahan juuri möläyttelin...

EH: Mä olin noissa kokeellisen konemusan jutuissa aika lujasti mukana, mutta se ei kyllä Tampereella mikään kovin iso porukka ollut. Kaiken maailman hörhöklubeilla tuli möykättyä viidelle katsojalle kerralla. Mut kivaa se silti oli. :D

pH: Aikaisemmin, kun itse vielä soiteltiin levyjä, jonkinlainen oma rooli Tampere-skenen marginaaleissa ehkä oli, mutta nyt ei enää sitäkään. Tuntuu, että jossain oman kaupungin ulkopuolella sitä mielenkiintoa on ollut enemmän. Profeetat ja oma maa, heh...

9. Miten te käytännössä teette biisinne, onko ekana sanat, fiilis, sävel, biitti, vai mikä? Kertokaa vähän työskentelytavoistanne!

MN: Kaiketi tehdään sävellys raakileena ja siihen joku sanoitusidea ja sit lisätään vielä livesoittoja ja melodioita, eli kaikkea kokeilua ja jne...

EH: Vähän vaihtelee. Useimmiten pHinnillä on joku idea tietynlaisesta biisistä ja sitten sitä lähdetään hakemaan. Joskus kyllä vaan tulee jollain mieleen joku synakuvio tai joku yleinen idea. Siitä sitten lähdetään rakentamaan eteenpäin. Kompleksin biisit on luonteeltaan semmosia, että niihin rakennetaan pikku hiljaa lisää ja lisää juttuja. Jotain jätetään pois välillä ja sitten taas laitetaan lisää. Näin siis mun mukana ollessa. Oon kuullut kyllä, että jotkut vanhemmista biiseistä olisi tehty hyvinkin nopeasti ja niissä oli enempi bändin ulkopuolisia tekijöitä.

pH: Joskus se lähtee vain jostain melodianpätkästä, riffistä tai hölmöstä hokemasta, joka päässäni pyörii ja vaatii tulla sieltä ulos. Tämän DNA:n ympärille biisi sitten alkaa vähitellen syntyä. Olemme myös tehneet paljon yhteistyöbiisejä sellaisten artistien kanssa kuin Polytron, Citizen Omega, Unidentified Sound Objects ja Sonic Temple Assassins. Olemme saaneet heiltä alkuperäisen instrumentaalin, joita on alettu remiksailla, lisäillä kaikenlaisia uusia soundeja ja miettiä niihin sopivia sanoituksia. Yleensä Kompleksin biisin hautuvat tosiaan kauankin jossain tietokoneen uumenissa ja tekijöiden pääkopissa. Ne ovat kuin maalauksia, joihin lisäillään pitkän ajan kuluessa yhä lisää kerroksia.

10. Mistä biisien sanat kertovat, ovatko ne esim. omasta elämästä?

EH: En ota kantaa. pHinn on täysin vastuussa sanoista.

MN: NO COMMENT... pHinn herää, sulta kysyttiin.

pH: Niissä nyt on suunnilleen omia havaintoja maailmasta ympärillä ja joitakin omaelämäkerrallisia elementtejä, mitä nyt kuitenkaan ei aina kannata yhdistää suoraan johonkin tiettyyn ihmiseen tai tapahtumaan, sillä yleensähän taiteilijat ovat suuria valehtelijoita. Minussa on kaksi ääripäätä, introspektiivinen ja melankoliaan taipuva mietiskelijä; toisaalta tietynlainen klovni ja irvailija. Näen maailman tragikoomisena paikkana.

11. Mihin te haluaisitte itseänne verrattavan?

MN: En osaa oikeastaan vastata, heitän jotain lonkalta... hmm... KOMPLEKSI. Eihän voi olla esikuvaa kuin kollaasibändi; miten voi olla verrattavissa, kun samassa biisissä on useita vaikutteita... mutantti... olio... KOMPLEKSI, se on hyvä.

EH: Butthole Surfersiin!!! :D Tai Aphex Twiniin!!! Tai Herbie Hancockiin!!

pH: Kaikista mainituista artisteista voi ehkä löytää jotain vinkkejä, mutta johonkin tiettyyn nimeen vertaaminen ei kannata, koska jokaisella on omanlaisensa luomisprosessi. Suoraan jäljitellessä menee vain metsään, joten on esimerkiksi kiinnostavampaa koettaa yhdistellä juttuja sellaisista genreistä, jotka ovat yleensä kuin yö ja päivä, ja katsoa josko tästä syntyisi jotain uutta. Minusta todellisen artistin velvollisuus on luoda jokin aivan oma juttu ja soundi; ei liittyä siihen pastissien ja jäljittelijöiden joukkoon, joka jokaisen ison nimen vanavedessä väistämättä seuraa.

12. Mitä julkaisuja, keikkoja, muita juttuja Kompleksilta on tulossa?

MN: Mahdollisesti jotakin covereita voisi tehdä livesettien loppuun, mutta eipä kiirettä... Kehitysvaiheilla vielä... Toista albumia nyt kyllä ollaan työstämässä, tuttuun rauhalliseen tahtiin...

EH: No, toivon mukaan keikkoja tulis lisää paljon... Videoita olis tarkoitus kyhätä, pari cover-biisiä on työn alla ja uusia biisejä on kesken vaikka kuinka... Kai sitä jonkunmoinen levykin taas on tulossa. Webbiin himottais tehdä jotain NASTOJA JUTTUJA. :D

pH: Kakkosalbumi on tosiaan hitaasti suunnitteilla, ja sen demoja voi jo kuunnella netissä. On kai niin, että mitä enemmän tekee, sitä kriittisemmäksi tulee omien ideoidensa ja taitojensa suhteen, joten se ehkä hidastaa työprosessia kaiken kaikkiaan. Keikat tulevat aivan omalla ajallaan ja painollaan, kun ovat tullakseen. Mitä videoihin ja muihin visuaaleihin tulee, olisi hienoa saada lisää yhteiskumppaneita tekemään niitä, joten yhteyttä saa ottaa.




kompleksi: basso 2/2009