Toisen maailmansodan ja sen jälkeisenä aikana saksalaiset menettivät kansallisen identiteettinsä. Syynä tähän lienee kollektiivinen häpeä Natsi-Saksan aikaisista teoista ja liittoutuneiden joukkojen läsnäolo ja kulttuurivaikutus. Jaetussa Saksassa vaikutti vahvasti "kylmä sota", idän ja lännen välinen jännitys. Yksi kansa oli jaettu kahtia.
1960-luvulla hippiliike oli saanut aikaan vapautumista sosiaalisissa, moraalisissa, poliittisissa, sekä musiikillisissa asenteissa. Olemassa olevia asenteita ja malleja haluttiin muuttaa. 1960-luvun lopussa hippiliikkeen myötä Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa alkoi kokeilevan rockmusiikin virtaus. Taustalla oli pitkälti huimat LSD-kokeilut, joiden luomaa kokemusta musiikilla pyrittiin valottamaan tai kuvailemaan. Musiikillisesti vaikutteita otettiin free jazzista ja etnomusiikista.
1960-luvulla populaari- ja rockmusiikkia tehtiin lähinnä Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Eurooppalaisilla ei varsinaisesti ollut omaa musiikkituotantoa, joka olisi saavuttanut suurta kansansuosiota. Saksassa tyydyttiin versioimaan suosittuja ulkomaalaisia kappaleita. Saksalaisilla ei ollut omaa popmusiikkikulttuuria.
Poliittiset opiskelijaliikkeet alkoivat etsimään omaa, hukassa olevaa identiteettiä ja kapinoivat. Englanninkielisen kulttuurin valta-aseman tilalle haluttiin jotain omaa ja uudistavaa. Uudistus lähti liikkeelle opiskelijapiireistä niin elokuva, kuva- ja tanssitaiteen kuin musiikinkin alalla. Avantgarde-musiikkiin suuntautuneet saksalaiset klassisen musiikin opiskelijat alkoivat yhdistää klassista avantgarde-musiikkia ja kokeilevaa, ulkomaalaista rockmusiikkia. Perinteisten rock-soittimien lisäksi käytettiin uutta teknologiaa. Syntyi aivan uusi suuntaus, jota kutsuttiin ulkomaille nimellä "Krautrock". Krautrockin tunnetuimpia nimiä olivat Can ja Tangerine Dream.
Ralf Hütter ja Florian Schneider-Esleben tapasivat toisensa Remschiedin taideakatemiassa. Kummallakin oli klassisen musiikin tausta ja he opiskelivat Düsseldorfin konservatoriossa, Hütter sähköurkuja, Schneider huilua. Heitä yhdisti pyrkimys minimalistiseen, saksalaista kulttuuria uudistavaan musiikkiin ja mieltymys avantgarde-musiikkiin. Musiikillisia vaikutteita he ottivat Karlheinz Stockhausenilta, sähköisen avantgarde-musiikin uranuurtajalta. Muita esikuvia olivat italialainen Russolo ja newyorkilainen Fluxus. Myös aikalaisilta otettiin vaikutteita.
Hütter ja Schneider kokivat, että sen löytämiseksi piti palata 40 vuotta taaksepäin, saksalaisen kulttuurin kukoistuskauteen, Bauhausin ajatukseen. Bauhaus yhdisti taiteen ja tekniikan. Taiteilija on osa toimivaa yhteisöä. Hütterin ja Schneiderin ajatuksena oli siirtää Bauhausin henki sähköisiin ääniin ja musiikkiin.
Hütter ja Schneider perustivat kraut rockin alkuaikoihin, vuonna 1968 Organisation-nimisen yhtyeen. Musiikki oli tuolloin atonaalista, rytmiä, melua ja tehosteita. Yhtyeen kokoonpano vaihteli. Yhtye oli kuitenkin lyhytikäinen. Ongelmia tuotti demokratia yhtyeen sisällä. Hütter ja Schneider päättivät olla tulevaisuudessa edes yrittämättä pitää yllä demokratiaa yhtyeessä.
Vuonna 1970, pian Organisationin hajoamisen perustettiin Kraftwerk, joka julkaisi ensimmäisen singlensä samana vuonna. 1970-luvun puoleen väliin mennessä "Krautrock" oli ohi. Anarkismi ja kokeilut vaihtuivat Kraftwerkin osalta täsmällisyyteen, teknologiaan ja tehokkuuteen.
Saksalaista identiteettiä korosti yhtyeen saksankielinen nimi. Useimmat saksalaiset yhtyeet valitsivat joko englanninkielisen tai etniseltä kuulostavan nimen. Yhtyeen kotiseutu, Düsseldorf on Ruhrin alueen sydäntä ja Saksan teollisuuden keskittymä. Kotiseudun vaikutus identiteettiin tuli esille heidän tuottaessaan "teollista" musiikkia. Nimi Kraftwerk tarkoittaa voimalaitosta. Teollinen identiteetti ilmeni musiikissa pyrkimyksenä tuottaa keinotekoiselta, koneelliselta kuulostavaa ja toistavaa musiikkia. Visuaalisesti se näkyi siistinä ja pelkistettynä tyylinä, sekä teknisen näköisinä soittimina ja viritelminä. Esiintymisissään yhtye käytti lavalla itsensä näköisiä robotteja. Yhtye käytti esityksissään myös valoja, valkokankaita, televisioita ja oli uranuurtajia multimedian käytössä esityksissä.
Aluksi yhtye esiintyi taidegallerioissa ja yliopistoissa. Hütter ja Schneider katsoivat olevansa paremminkin esiintyviä taiteilijoita tekemässä kannanottoa, kuin rockmuusikoita. Ulkoasultaan yhtye erottui rockyhtyeestä tummine pukuineen ja siistine hiuksineen. Esiintyessään yhtye oli äärimmäisen vähäeleinen. Vaikka ruumis ei liiku, aivot tanssivat. Yhtyeen jäsenet olivat yhteneviä tyyliltään.Yhtyeen perusajatus ei ainoastaan kuulunut. Heidän mielestään yhtyeen imago, visuaalinen asu ja esiintyminen muodostavat tuotteen nimeltä Kraftwerk. Yhtyeessä vältettiin henkilökultteja: muusikko on anonyymi työläinen, ei yksilö vaan osa yhteisöä siinä mitä muutkin. Yhtenevät asut korostivat yhtyettä joukkona saman näköisiä musiikkityöläisiä.
Yhtyeen musiikkia he luonnehtivat eurooppalaiseksi, teolliseksi kansanmusiikiksi. Hütter ja Schneider suhtautuvat teknologiaan ihannoivasti ja näkevät sen ihmisen apuna ja täydentäjänä. Suhtautumistapa näkyi sekä teksteissä, musiikin toteutuksessa, että imagossa. Musiikissaan yhtye käsitteli teknologian ja ihmisen keskenäistä vuorovaikutusta ja niiden symbioottista yhdessä eloa. Ajatusta kuvaa hyvin albumin The Man Machine nimi. Ajatuksen mukaan kone ja ihminen muodostavat kokonaisuuden ollessan vuorovaikutuksessa: autolla matkustaessaan ihminen on osa autoa, osa kokonaisuutta.
Soittimiksi vakiintui teknologian kehittyessä erilaiset syntetisaattorit, oskilaattorit, sekvensserit ja yhtyeen jäsenten itse rakentamat laitteet. Tekniikan kehittyessä yhtye siirtyi studioon tekemään musiikkiaan. Teknologiasta tuli osa musiikia, soitin, ei enää välttämätön apuväline äänen tallentamiseen. Kraftwerk tuli riippuvaiseksi studiotekniikasta. Yhtyeen jäsenten rooli muuttui muusikosta kohti hienoteknistä laitteistoa käyttävää tiedemiestä.
Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui Hütterin ja Schneiderin lisäksi Karl Bartos ja Wolfgang Flur. Flur ja Bartos jättivät yhtyeen 80-90-luvun vaihteessa, joten perustajajäsenet muodostavat tällähetkellä kaksin yhtyeen ja he käyttävät eri soittajia kokoonpanossaan.
Selkeästi ei voida eritellä saksalaisesta kulttuurista, mikä oli Kraftwerkin ansiota.Kraftwerkin vaikutusta nykyisessä saksassa ei ehkä voi tunnistaa, mutta se on vaikuttanut suhtautumisessa teknologiaan ja kehitykseen. Kraftwerk itse oli kehittelemässä uusia käyttömuotoja teknologialle, esim. yhtyeen musiikkivideossa "Music Non-Stop" 70-80-luvun vaihteessa käytettiin edistynyttä 3D-tietokonegrafiikkaa. Nyt 3D-animaatio on vakiinnuttanut asemansa jo jokapäiväisessä elämässämme.
Kraftwerk oli osa suurempaa saksalaista virtausta, joka oli kokonaisuudessaan saksalaista kulttuuri-ilmapiiriä uudistava. Musiikin puolella virtauksen muista yhtyeistä Tangerine Dreamia pidetään ambient-musiikin uran uurtajana. Elokuvan puolella esille nousivat Fassbinder ja Wenders.
Kraftwerk aloitti uuden aallon musiikissa, antoi uuden näkökulman musiikin tuottamiseen. Ajatus siitä, että rock- tai popyhtye ei tarvitse kitaroita eikä perinteisiä rumpuja musiikin teossa oli aikanaan mullistava ja ehkä vastarintaakin herättävä. Kitaraton yhtye rikkoi rockmusiikin ympärille rakentunutta kulttuuria ja asennoitumista. Ajatus tuntui kuitenkin kiehtovan, sillä seuraajia on ollut useita. Kraftwerkiltä vaikutteita ovat ottaneet lukuisat ns. uuden aallon artistit ja yhtyeet 80-luvulle, mm. Depeche Mode ja David Bovie. Kraftwerk oli myös techno-villityksen aloittaneiden detroitilaisten dj:den esikuva. Useista eri musiikkilajeista on löydettävissä Kraftwerkin vaikutuksia äänimaailmaan ja äänielementtien käyttöön, jopa uudessa klassisessa musiikissa. Lisäksi ympäri maailmaa on lukuisia Kraftwerkin perinnettä melko fanaattisesti jatkavaa ja kunnioittavaa konemusiikki- ja industrial-yhtyettä. Tällaisia yhtyeitä leimaa vain hyvin helposti tietynlainen pysähtyneisyys.
Kraftwerk osoitti, että saksalaiset voivat itsenäisesti tuottaa jotain omasta kulttuurista lähtöisin olevaa, joka kiinnostaa muita kansoja ja on vielä kunnioitusta herättävää. Kraftwerkin jälkeen saksalainen kulttuuri on onnistunut tekemään itsensä tunnetuksi maailmalla muutenkin, kuin jäljittelemällä englanninkielisen valtakulttuurin piirteitä.
Erno Kumpulainen ja Kaj Mäkelä.
Tampereen ammattikorkeakoulu
Kansainvälisyys ja kultturi: Saksa
Opettaja Carita Nitz
Kulttuuriteollisuuden sektori
27.3.1997