Hyperstereopsis, eli Taistelu kuuden ja seitsemän välillä

Harri Teikka olisi täyttänyt 29 vuotta tänään 26.7.1997, joten muistelkaa piruparkaa ja lukekaa näitä miehen jäämistöstä kaivettuja raapustuksia. -ER

"Kun sorto lisääntyy, pettää monen rohkeus
mutta hänen rohkeutensa kasvaa
Hän järjestäytyy taisteluun saadakseen palkkansa,
iltateensä ja vallan valtiossa

Hän kysyy: 'Omaisuus, miten olet syntynyt?'
Hän kysyy: 'Käsitykset, ketä hyödytätte?'

Missä aina vaietaan, siellä hän puhuu
Ja missä puhutaan kohtalosta, kun sorto vallitsee,
siellä hän antaa asioille oikeat nimet

Missä hän istuu pöytään, istuu tyytymättömyys pöytään
Kehno ruoka, ahdas huone eivät enää tyydytä

Minne hänet ajetaan,
sinne siirtyy kapinointi
Ja mistä hänet karkoitetaan,
sinne jää yhä levottomuus"


- Vallankumouksellisen ylistys

Sivusta kuultua:

"En ole fasisti, rasisti enkä misogynisti: vihaan kaikkia ihmisiä tasapuolisesti ikään, kansallisuuteen, uskontoon, rotuun ja sukupuoleen katsomatta."

Satu, jonka Harri Teikka kirjoitti nuorena miehenä vuonna 1988

Maailma on niin iloinen, että kuu-ukkokin nauraa. Me kiidämme avaruusraketilla tähdeltä tähdelle, juomme Aku Ankka -limsaa ja syömme Hangon keksejä. Kapteenimme kippari Kippola soittaa harmonikkaa ja me tanssimme piirissä ripaskaa. Laskeudumme Karkkimaahan, jossa järvet ovat limsaa, puut lakritsia ja suklaata, tiet salmiakilla päällystettyjä ja talot toffeeta. Vuoret ovat jäätelöä ja niiden lumiset huiput kermavaahtoa. On kivaa syödä vatsat täyteen. Asukkaatkin on tehty marsipaanista; hiukset hattarasta ja silmät suklaanapeista. Meillä on tosi nälkä, joten syömme heidätkin. He kyllä pyristelevät vähän vastaan, mutta sulatamme heidät sädepyssyillämme. Heistä tulee tosi herkullista karkkimassaa, jota ahmimme suihimme kaksin kourin!

Olemme syöneet liikaa karkkia ja juoneet liikaa limsaa, joten vatsamme tulevat kipeiksi ja oksentelemme ympäriinsä. Hyi meitä tuhmia! Tulemme vihaisiksi ja päätämme räjäyttää koko Karkkimaan ilmaan. Onneksi avaruuslaivassamme on mukana erikoispaukkupommeja, jotka kiltti professori Hörhölä on laittanut mukaamme. Niissä on salaista ainetta, jolla on kiva tehdä jekkuja. Sillä saa aikaan tosi isoja paukkuja, ja tyhmiltä vauvoiltakin se tiputtaa silmät ja korvat päästä. Ne ovat sitten hassun näköisiä, kun muistuttavat käristynyttä grillimakkaraa!

Kikatamme, kun nousemme rakettiimme ja valmistaudumme pudottamaan jännän extra-super-hyper-paukkupommimme tuhmien karkkimaalaisten niskaan. Ainahan on niin kiva tehdä kepposia! Pian olemme Karkkikaupungin yllä raketissamme ja päästämme paukun ulos - viuuh! Karkkikaupunki pamahtaa ilmaan - Kaboom! - ja iso sienipilvi kohoaa ilmaan - jipii! Hihitämme vatsat kipeinä, kun katsomme tomusokeripölyn laskeutumista kaupungin ylle ja kaikki sulaneet karkki-ihmiset tulevat esiin - Nam nam, mikä herkullinen näky! Me iloiset vekkulit lennämme naurusta kippurana kotiin raketillamme, missä äiti laittaa meidät sänkyyn, ja pian Nukkumatti tulee heittämään unihiekkaa silmiimme.

Schizoid Manifesto

Ainoa asia, joka minulle jotain merkitsee, ovat unelmat. En ole kiinnostunut töissä käymisestä, elannon hankkimisesta, urasta tai todellisesta maailmasta ylipäätäänkään. En juokse rahan perässä, kuten muut aikalaiseni. Kapinoin itsensä orjuuttamista ja hidasta rutiinilla itsensä tappamista vastaan. "Arkipäivän realiteetit" eivät kiinnosta minua pätkääkään. Maailma, jonka näen suljettujen silmieni takaa, on minulle todellisempi kuin se, joka on siellä, kun ne ovat auki. Olen valmis näkemään äärettömästi vaivaa välttyäkseni työnteolta. Jospa ihmiset vain tajuaisivat oravanpyörässä juoksemisen mielettömyyden, katkoisivat kahleensa ja lakkaisivat vapaaehtoisesti nöyryyttämästä itseään. Kaikki valta laiskottelulle! Työnteko, luterilainen moraali ja protestanttinen etiikka ovat luoneet tahdottomien orjien lauman, joiden korvien välissä asustaa se pahin piiskuri, syyllisyys, yliminän ääni, joka ei jätä rauhaan milloinkaan. Aloita vastaehdollistaminen tänään! Metaohjelmoi itsesi vapaaksi!

Perikoreoosi

Apokalyptinen teknonyrkki murskaa rock'n'rollin. Vastustakaa korporaatioiden huoraorjuutta! Me Mustan Auringon lapset näemme, kuinka vallankumous nousee tänä De Chirico-kesänä. Tervehtikää kaikkinäkevää silmää pyramidissa. Tuomion hetki on käsillä. Tulevaisuus päättyy tähän. Me saavutamme Omega-pisteen: historia on eskatologinen hyökyaalto, ja me surffaamme tuolla hyökyaallolla! Mayojen kalenterin viimeinen 26 000 vuoden jakso päättyy vuoteen 2012. Pysy maan alla - älä koskaan nouse pintaan. Vapauden aave väijyy vintillä. Helppohan se on totella ja mennä mukaan, mutta ajatteleminen on paljon vaikeampaa. Päästä kädellisten psykologian kahleiden ulkopuolelle, ulkopuolelle virtsalla merkittyjen reviirirajojen (mitä muuta kadunkulmiin öisin kuseskelevien humalaisten touhu on kuin reviirin merkitsemistä?). Energia tulee. Me olemme muukalaisia muukalaisten maassa.

Skitsofreenikon sana lepopäivän ratoksi

Perse räjähtää! Lesbon pillu ei kastu miehelle! Tunkekaa viisivuotissuunnitelmat anaaliin!Onanoikaa! Perseaivojen sunnuntaipiknikillä eväskorista luikerteli käärme. Hihittelen sairaasti. Hieromasauva keinovaginassa on kulttuurimme symboli. Aika kääriä uusi Camberwellin Porkkana. Sodomiaa suviyössä. Nainen kuin tiskirätti iski imukuppinsa minuun kiinni. Klitoristuskausi on alkanut. Pippelinukketeatterin monologin esittäjä oksensi, kun tätä kuristettiin tarpeeksi kauan kaulasta. Kukaan, joka ei ole syönyt viineriä naisen perseposkien välistä, ei tiedä, mitä elämä todella on. Thai-tytöt polttavat tupakkaa vituillaan: häpyhuulten välissä roikkuvasta sätkästä nousee savu tyttöjen supistellessa pillujensa lihaksilla ilmaa sisään ja ulos. Naiset pitävät siitä, että niille työntää sormen pyllyyn juuri kliimaksin hetkellä. Huutavan ääni erämaassa. "Vaikka vaeltaisinkin pimeässä laaksossa..." (Psalmi 23).

"Kaikki, jonka te olette tehneet pienimmälle näistä, sen te olette tehneet minulle." - Saatana kiusasi Jeesusta erämaassa, asetti himokkaita näkyjä tämän silmien eteen. Taistelu lihassaan riutuvan, maahan sidotun ihmisen ja ylöspäin kurkottavan hengen välillä; taistelu kuuden ja seitsemän välillä. Ruumiini on ehkä likainen, pukeudun kenties rääsyihin, mutta sieluni on puhdas. "Vaikka teidän syntinne olisivat verenkarvaiset, niistä tulee valkeat kuin lumi" (pesujauhemainostajat kohtaavat parempansa ekklestiastisessa sanassa). Tulevat uudet asketistit, tulevat he jotka uhmaavat kuolemaa, nälkää, nöyryytyksiä ja häpeää.

1968

Synnyin vuonna 1968, jossain Pariisin opiskelijamellakoiden ja Prahan miehityksen välissä; kiinalaisena Apinan vuonna, joten kaaos ja levottomuus seuraavat minua minne menenkin. Jean-Luc Godard ohjaa filmiä Rolling Stonesista, kun nämä äänittävät 'Sympathy For The Devil'iä. Mick Jaggerilla on sama syntymäpäivä kuin minulla (samoin Aldous Huxleylla ja Stanley Kubrickilla). 'Street Fighting Man'. 'Monkey Man'. Hippiajan hurma alkaa vaihtua Charles Mansonin Perheen ja Altamontin kaaokseksi, LSD heroiiniin. Beatlesit nauhoittavat 'Helter Skelter'iä "Valkoiselle albumilleen", ja välittävät tietämättään levyllä salaisia viestejä Perheelle. Ensi-iltansa saa Roman Polanskin 'Rosemaryn painajainen', joka on kuvattu samaisessa New Yorkin Dakota Buildingissa, jonka eteen Mark Chapman ampuu kaksitoista vuotta myöhemmin John Lennonin. "This is not a dream, this is really happening!", Mia Farrow kirkuu elokuvassa. Seuraavana vuonna Perhe teurastaa Polanskin raskaana olevan vaimon Sharon Taten (tarina kertoo, että he leikkaavat tämän vatsan auki ja kaivavat sikiön sieltä ulos, ja kirjoittavat Taten verellä seinille sellaisia iskulauseita, kuten "Piggies" ja "Helter Skelter"; kaikki Beatlesin albumin kappaleita) ja joukon muita ihmisiä Los Angelesin Cielo Drivella olevassa huvilassa. 25 vuotta myöhemmin Trent Reznor nauhoittaa samaisessa huvilassa Nine Inch Nailsin toista albumia "Downward Spiral", jossa sellaiset kappaleet kuin 'Piggies' kiertyvät Mansonin Perheen tematiikan ympärille. Reznor väittää, että hän on vuokrannut talon tietämättä ollenkaan sen synkeästä historiasta, ja että nauhoitusten aikana talossa on tapahtunut omituisia asioita, kuten että valvontakameroiden monitoreissa on välähtänyt outoja tummia hahmoja, studiolaitteet ovat sammuneet ja hajoilleet ilman näkyvää syytä.

Katkelmia Harri Teikan jälkeenjääneistä papereista

"When I was a boy I thought about the times I'd be a man
I'd sit inside a bottle and pretend that I was in a can
In my lonely room I'd slip my mind in an ice cream cone
You can throw me if you wanna 'cos I'm a bone
And I go oop-peep-peep oop-peep-peep yeah...

If I don't stop crying, it's because I have got no eyes
My Bible's in the fireplace and my dog lies hypnotised
Through a crack of cry I was able to find my way..."

Olen siis Apina, ikuinen kujeilija. Minulla on sellainen vika, että tykkään ärsyttää hölmöjä ja pikkusieluja. Jotkut vain tuntuvat suorastaan kerjäävän sitä. Tiedän, että se on hyvä tapa onnistua saamaan turpaan, mutta en voi itselleni mitään. Olen ihminen, joka on tajunnut oman naurettavuutensa, mikä on yksi suurimpia valaistumisen hetkiä, joita voi olla.

Kädellisestä joksikin korkeammaksi olennoksi.

Tajuttuani, että magiikka on todellista ja konkreettista, ymmärsin, että tätä maailmaa on mahdollista muokata pelkästään ajatusten avulla. Solipsismi ei ole pelkästään skitsofreenikon tai neurootikon itsekeskeistä sisäänpäin kääntyneisyyttä, vaan jokainen meistä on oma maailmansa, ja kaikki hyvä ja paha on heijastusta meistä itsestämme. Karminen bumerangi palaa aina takaisin. Sanamagiikka: oikein valittujen sanojen avulla, voin saada sinut tuntemaan, ajattelemaan, haluamaan, toimimaan niin kuin itse tahdon. En ole vielä tutkinut ja kokeillut kaikkia näitä mahdollisuuksia, ja toisaalta epäröinkin tehdä sitä. On näet niin, että jokaisella on kyky luoda ja tuhota; kyky niin hyvään kuin pahaankin. Olen tehnyt paljon virheitä tilanteissa, joissa tunteeni hallitsevat minua sen sijaan, että minä hallitsisin niitä. Niin kauan kuin olen näin henkisesti kypsymätön, voin tehdä paljon pahaa, ja sortua vasemman käden tielle...

Mutta voivatko maagikot muuttaa maailman? Toivoa, että se vain muuttuu paremmaksi? Tahtoa se paremmaksi?

Polymorfinen minäni.

Olen androgyyni. Olen tässä maailmassa, mutta en tästä maailmasta.

Vasenkätinen logiikka.

Konsensustodellisuuden mielettömyys.

Ihmiset pidetään kahleissa pelon avulla.

Kaikki valta on seksuaalista. (Joku voisi sanoa, että kaikki seksuaalisuus on valtaa. Hän voi olla oikeassa, mutta en halua uskoa siihen.)

Kaikki liittyy kaikkeen muuhun jollakin korkeammalla tasolla.

Muutos on tulossa. Tunnen sen joka aistillani. Haistan sen ilmassa kaupungilla kulkiessani. Me olemme vain lastuja laineilla historian myrskyissä (kuinka banaali kielikuva!). Meidät voidaan pyyhkäistä jokaisessa hetkessä pois. Siksi tartun elämään yhä lujemmin, koska se saattaa olla ohi ennen kuin ehdin tajutakaan. Poliitikot neuvottelevat, mutta aurinko paistaa joka päivä yhä kuumemmin. Elämme hiostavassa säässä ennen myrskyä. Eikä oikeastaan muuta ole tehtävissä, kuin toivoa, ettei turvavanne petä vaunussamme, joka syöksyy ylös alas vuoristoradassa.

Välillä minä olen niin väsynyt. Kyllästynyt kaikkeen. Kyllästynyt verkossaan räpisteleviin ihmisiin, joista minä olen yksi. Voimmeko uneksia verkot, kahleet, kalterit pois? On pakko. Meillä ei ole muuten mitään toivoa.

[ ... ]

Kaikki muodot vääristyvät. Esineet sulavat toisiin esineisiin tai muuttuvat. En enää edes tiedä, kuka itse olen. Autot kadulla venyvät kuin kromilla päällystetty purukumi. Tämä on maailmanloppu, maailmankaikkeuden loppu. En tunne enää omaa ruumistani. Olin aikaisemmin Joku, mutta nyt olen Ei Kukaan, ja se tuntuu hyvältä, oikealta. Minua ei enää ole, mutta silti tunnen, aistin, tajuan kaiken ympärilläni. Vaikken enää tiedäkään, mitä tuo kaikki on. Onko se Jumala? Olenko minä Jumala?

Syöksyn pohjattomaan kuiluun.

"I am perplexed!"


[Perikoreoosi = matkaaminen yhdestä ulottuvuudesta ja tietoisuuden tasolta toiseen]

[Hyperstereopsis = elämän soljuminen filminauhana silmissä kuoleman hetkellä]

[Harri Teikan Ylösnousemuskirjasto]

my time is yours