Harri Teikka: Lentoja unessa ja valveilla
Tähän mennessä tapahtunut
Toimi Meskanen ajoi Toyota Corollansa suoraan kallionseinämään 200 kilometriä tunnissa -vauhdilla (kuinka Toyota Corollan saa kulkemaan 200 km/h on täysi arvoitus; ehkä Toimi-vainaa oli viritellyt sitä jollain ekstraterrestriaalilla jipolla, jonka oli saanut käsiinsä yhdellä suippomadonlakkitripeistään). Pornolehden toimittaja Oskari Virta alias Karl von Knullberg selvisi hädin tuskin hengissä johtaja Kari Kollapsaaren verisistä orgioista Naikonian pääkonttorissa, jotka jättivät de Saden Sodoman 120 päivää varjoonsa. Oskari oli saanut ilmeisesti tyrmäystippoja, jotka jälkikäteen arvioiden pelastivat hänen henkensä. Jere alkoholisoitui hitaasti kämpässään ja Senja valitsi Karri Toikan uudeksi uhrikseen. Tuoreita huoraorjia tuotettiin kuin liukuhihnalta, nyt uusi ja paranneltu patrioottinen ja perinteisiin arvoihin uskova malli. Eija Emätinvoide siirtyi politiikkaan. Talonmies Pikkarainen kääntyi Jehovan todistajaksi. Arvid Tahvanaisen haamu kummitteli hervantalaisessa kerrostaloasunnossa Kolarista muuttaneelle lapsiperheelle, joka joutui turvautumaan kriisipalveluun, kun astraalihahmoinen Arvid esitteli erektiotaan perheen kauhistuneiden silmien edessä, onanoi kelmeätä vihreää valoa hehkuen ja ejakuloi ektoplasmaa. Elisa myi edelleen pimppaa Helsingin Kalliossa. Angeliina Toropainen esitteli lehdistölle eroottissävyisen omaelämäkertansa Puhkinussittu ruusu tarkoituksena vilkastuttaa tulevaa vaalikampanjaansa.
Harri Teikka sai sähköposteja uskovaisilta, jotka kertoivat rukoilevansa Harrin sielun puolesta; kiihkonationalisteilta, jotka syyttivät Harria maanpetturikommunistiksi, homojen, lesbojen, ryssien, neekereiden, jutkujen ja rättipäiden rakastajaksi; asosiaalisilta teineiltä, jotka palvoivat Harria dekadenttina, tosi rankkana gurunaan; sekä keski-ikäisiltä naimattomilta kirjastoapulaisilta, jotka selittivät viesteissä sivukaupalla seksuaalifantasioitaan. Kirjallisuustapahtumat pyysivät Harria alustamaan postmoderneista alakulttuureista ja Kinky Club pyysi häntä esiintymään juhliinsa. Korkeasta perversioarvosta kirjoitettiin naistenlehdissä: "Testaa, kuinka korkea perversioarvo puolisollasi on". Suomen mielenterveysseura pyysi Harria tulevan "Avohoitopotilaat ja luovuus" -kampanjansa keulakuvaksi. Lääketehtaat pyysivät kilvan häntä testaamaan uusia, entistäkin tehokkaampia mielialalääkkeitään. Harrista tuntui, että hän oli lopultakin onnistunut myymään itsensä tuottavana brändinä.
Anarkiaa Urjalassa
Keskelle kaupunkia kasvaa 500 metriä korkea penispuu, joka ruiskauttaa lastinsa hukuttaen alleen autoja, kerrostaloja, päihdehuoltokeskuksen ja Nykytaiteen museon. Lopulta sen päälle laskeutuu taivaasta apokalyptinen vagina. Kuolleet nousevat haudoistaan ja vaativat perintöjään takaisin lapsenlapsiltaan, lähtevät sitten seksilomalle Thaimaaseen. Suurravintolan pääkokki ahtautuu jääkaapin pakastelokeroon. Pääateriana tarjotaan paistettua vauvaa. Lökäpöksyinen gangsta-hoppari virtsaa junan katolta, kun virtajohtimista syöksyy valokaari, joka grillaa ensin heeroksen peniksen kuin nakkimakkaran, sitten koko kotipojan. Juhannuksena joka niemestä, notkosta ja saarelmasta nousee sotahuuto: "Öööööööööörrrrrggghhh!" Teletapit työntävät anustappia perseeseen. Hämähäkki munii munansa presidentin sieraimiin etelänmatkalla, ja vauvahämähäkit ryömivät ulos, kun presidentti on vastaanottamassa ulkomaisia diplomaattivieraita. Nekrofiilit hakevat seuraa kontaktilinjoilta. Naiskansanedustajat masturboivat sähköankeriailla. Mannerheimin ratsastajapatsas laukkaa Kiasman ikkunasta sisään. Aivot juoksevat karkuun kansalaisten päistä ja ryhtyvät keskenään seksiorgioihin. Tekohampaat alkavat kapinaan omistajiaan vastaan ja lähtevät kansannousuun, jonka armeija kukistaa verisesti. Sulkijalihakset käyvät lakkoon, jolloin koko kansakunta paskantaa housuihinsa. Välilihaliitosta kerrotaan, että yt-neuvottelut ovat alkaneet. Vastalauseeksi homot muodostavat kilometrin pituisen junan Senaatintorille. Makkaratalo paistetaan grillissä. Pitkäsilta ryhtyy istumalakkoon ja saa peräpukamia, joita tohtorisetä hoitaa liekinheittimellä. Pääministeri kasvattaa omassa paskassaan silokkeja. Talvisodan Pervitin-veteraanit tärisevät pirirefloissa. Tehtaiden savupiipuista nousee kannabishöyryjä; ulos tulee kikattavia työläisiä, joilla on väsyneenraukeat silmät. Jampat jammaa Senssi Clubilla. Lihatiski on ahdettu täyteen tuoretta persettä ja kyrpää, laitetaanko palana vai siivuna? Kiitos, saisinko 500 grammaa vaginaa? Tänään erikoistarjouksena hyvin riiputettua raavaan penistä; jaaha, ja siitä kilo rouvalle. Ai, oletteko te ex-? No, sortsit vaan ja tervetuloa uudestaan. Ja siitä neidille 300 grammaa anusreikää. Jaa, te olettekin herra? Vaseliinin saa sitten apteekista.
Ensimmäinen yhteys
Thargit laskeutuivat tiistaina. Tämä kutkutti ihmiskunnan kollektiivista klitorista. Syntyi tuomiopäivän kultteja, jotka palvoivat muukalaisia jumalina. Perinteisten uskontojen kannatus romahti. Paavi teki itsemurhan Vatikaanissa. Kiihkomuslimit vaativat jihadiin ryhtymistä muukalaisia vastaan. Jehovan todistajia hyppäsi alas pilvenpiirtäjistä kuin sopuleita norjalaisella vuorenrinteellä Pohjanmeren rannalla.
Thargien tuoman uuden teknologian turvin tiedemiehet saattoivat kehittää geenimanipulaatiota yhä pidemmälle. Laboratoriossa kloonattiin aivan uudenlainen prostituoitu, jonka vartalo oli täynnä vaginoita. Tällä tavoin useampi herrasmies voisi tyydyttää tarpeensa samalla kertaa ja näin säästyisi aikaa; tuottavuus olisi tehokkaampaa, koska ammatinharjoittaja voisi palvella yhä useampia asiakkaita samassa ajassa. Erikoistarpeita varten kloonattiin miesmalli, jolla oli useampia peräaukkoja ja peniksiä.
Tuskallisista eläinkokeista luovuttiin vihdoinkin, laboratorioeläimet päästettiin päästettiin vapauteen ja näiden sijasta alettiin käyttää poliitikoita. Moni valtionpäämies, ministeri, kansanedustaja ja maaherra söi nyt huulipunaa, näitä käytettiin törmäystesteissä tai testattiin näiden reaktioaikoja, kun nämä juoksivat setelinipun perässä labyrinteissa. Kehitysmaiden nälkäänäkeviä alettiin ruokkia entisillä poliitikoilla.
Autoja ei enää tarvittu, kun kaikki saattoivat liikkua äänettömillä, saasteettomilla lentolautasilla. Moottoritiet revittiin pois ja tilalle istutettiin psykedeelisiä sieniä; sekä Maan omia lajikkeita että thargien kotiplaneetoilta tuotuja, jotka vähäisin geneettisin muutoksin saatiin kasvamaan Maapallon eri ilmastovyöhykkeillä. Thargien mukaan sienet auttoivat Maan asukkaita ymmärtämään paremmin heidän kulttuuriaan. Sienet kertoivat heille salaisuuksia ajan ja maailmankaikkeuden rakenteesta, aina atomien tasolta suurimpiin galakseihin ja toisiin ulottuvuuksiin. Kaikki virtasi, oli jatkuvassa liikkeessä, kaikki oli yhtä.
Nuoripari
Kuivis oli juuri ajelemassa Tuulan pillunkarvoja, kun tärähti. Naapurin äijä siellä oli tunkenut auton vaihdekeppiä perseeseensä ja törmännyt seinään. Oli siinä äijällä naama punaisena, kun ambulanssiryhmä saapui paikalle. Kuivis lauleskeli: "Onaniapommi räjähtää, spermat kattoon mäjähtää!" Tuula nauraa tirisi Kuiviksen jutulle niin, että häneltä pääsi pieru. "Pierua, pierua, pierua vaan, punainen tupa ja perunamaa!", Kuivis hoilotti. Tuula ulvoi: "Voi vittu, mä en kestä!" Tuula osasi myös pillullaan tehdä piereskelyä muistuttavia ääniä. Korkattiin uusi kossupullo. Sitten taas nussittiin. Kuiviksen mulkku tanssi Tuulan litisevässä vitussa. Erityisen mielellään Kuivis hässi Tuulaa takaapäin: herkullisten pakaroiden välistä paistava mehevä karvapiirakka oli sellainen näky, että hänen kullinsa pamahti pystyyn alta aikayksikön. Kuivis oli pannut myös Tuulan siskoa Pipsaa, jota Kuivis kutsui Pimpsa-Pipsaksi. Pipsalla oli oravapillu ja suuret mutta kiinteät tissit. Kuivis ei ollut kertonut asiasta Tuulalle, koska tämä olisi leikannut hänen munansa irti, jos olisi saanut tietää.
"Perslihoihin kiinni!", Kuivis huusi ja käänsi Tuulan vatsalleen. "Au, saatanan sika!", Tuula kiljaisi nauraen. Hän tiesi, että Kuivis mieli suklaaosaston puolelle, mikä ei häntä hirveästi miellyttänyt. Tunki sinne kuinka paljon käsivoidetta sisään tahansa, hänen perseensä oli kipeä pitkän aikaa, vaikka Kuivis piti siitä juuri siksi, että se oli niin tiukka. Tuula sanoi Kuivikselle, että jos hän piti siitä niin paljon, niin miksei hän mennyt panemaan homppelipoikia. Onneksi Kuivis ehti sammua ennen kuin pääsi poraamaan Tuulaa anukseen. Tuula meni kuselle.
14-vuotias lentäjä-ässä
Hän oli maailmansa valtias hämärässä pölyisessä huoneessaan, jota vain kirjoituspöydän lampuu valaisi. Katosta roikkui muovisia lentokoneiden pienoismalleja, Toisen maailmansodan aikaisia Spitfireja ja Messerschmitteja, amerikkalaisia F-16 -suihkuhävittäjiä. Kaikkialla oli kasoittain sarjiksia. Lennokkiliima avasi hänelle portin toiseen ulottuvuuteen, jossa hän tappoi natsisikoja ja japseja. Aika vääristyi, kuroutui kasaan. Hän syöksyi aikatunnelista toiseen, tapahtumahorisontin tuolle puolen. Hän näki supernovien räjähtävän, kuolemaisillaan olevia aurinkoja, jotka olivat lysähtäneet punaisiksi kääpiöiksi tai romahtaneet oman massansa alle mustiksi aukoiksi. Hän näki, kuinka tähtisumuissa syntyi vauva-aurinkoja. Hän näki galaksien törmäävän toisiinsa, gammasäteet lävistivät hänet. Kukaan muu ei tiennyt, että maailmankaikkeuden keskus sijaitsi hänen pienessä huoneessaan kerrostalossa, joka oli samanlainen kuin kaikki muut; lähiössä, joka muistutti kaikkia toisia; kaupungissa, joka ei poikennut mistä tahansa muusta kaupungista.
Seinät hengittivät. Hän oli sisällä valtavaa elävää talo-organismia, jonka yhdessä pienistä soluista hän asui tuhansien kaltaistensa tavoin. Tämä organismi heräsi aamuisin ja meni nukkumaan iltaisin. Päivisin auringonsäteet taittuivat prismassa tuhansiksi sateenkaaren väreiksi, jotka tanssivat hänen silmissään. Iltaisin ikkunasta paistava kuunvalo hyväili häntä, kun hän makasi sängyssään. Betoniset kerrostalot kohosivat hänen ylleen kuin muinaiset jumalat, hän vaelteli pihoissa, leikkipuistoissa, ostoskeskusten parkkipaikoilla. Hän omisti tämän pienen maailman, rakasti sen mustaa asfalttia ja vihreitä puita, leikkikenttien kiipeilytelineitä ja keinuja. Hän istuskeli kesäisin yksikseen kattoparvekkeella, haisteli bitumin ja kattopahvien tuoksua, parvekkeilta nousevaa tupakansavua, katseli kaupungin horisonttia, joka oli täynnä tuhansia unelmia ja lupauksia, kuuli alhaalta ruohonleikkurin rätinän ja tunsi vastaleikatun ruohon tuoksun. Pilvet lipuivat hitaasti yli sinisellä taivaalla, ne olivat täynnä satumaailmoja, hän näki niiden muodoissa ihmisiä ja eläimiä. Täällä katolla istuessaan hän oli vapaa, pystyi näkemään koko maanpiirin alapuolellaan ja liki kosketti taivasta.
Jokeri, jonglööri joka käytti kokonaisia maailmoja palloinaan. Kun kutsuu Galactus, violetti virvatuli sieraimet avata voi. Hänen lentokoneensa oli tulessa Tyynenmeren yllä. Atomiräjähdys atolleilla, kirkkaampi kuin tuhat aurinkoa. Viimeisellä rannalla jossain Australian rannikon edustalla hiljaisena keväänä. Götterdämmerung, Ragnarök, Kali Yuga sai räjähtävän lopun. Ydintalvena ei heitellä lumipalloja. Siltikin: se oli vain painajaista siinä kuin koko elämäkin on unta. Nukkuja nukkui edelleen.
Kuvat täyttivät pääni.
Puutarhassa
Hän olisi voinut nuolla pillua vaikka koko yön. Aija oli tavannut Seijan Painonvartijoiden kokouksessa. Kahvitauolla he olivat huomanneet, että heillä oli paljon muutakin yhteistä kuin ylipaino (Aija painoi 115 kiloa, Seija 123 kiloa). Kumpikin oli eronnut ja kumpikin harrasti puutarhanhoitoa. Molemmat olivat niin pettyneitä miehiin, jotka olivat kaikki samanlaisia pettäviä sikoja. Molempien aviomiehet olivat lähteneet nuoremman matkaan, kun viidenkympin villitys oli alkanut nostaa kiimaista päätään. He päättivät, että he menisivät yhdessä kahville joku päivä.
Tapaamista varten Aija laittoi päälleen isojen tyttöjen vaateliikkeestä ostetun sinisen leningin sekä oli varta vasten laittanut tukkansa kampaajalla. Myös Seijalla oli uusi viininpunainen jakkupuku ja tuoreita vaaleita raitoja tummissa hiuksissaan. "Voi, kuinka ihana leninki!", Seija huudahti nähdessään Aijan. Aija sanoi: "Voi kiitos. Ja kaunis jakku sinullakin."
He juttelivat niitä näitä kahvikupin ääressä. Aija huomasi, ettei saanut katsettaan irti Seijan vihreistä silmistä, niissä oli jotain hypnoottista ja huumaavaa. Samoin tämän leveistä punatuista huulista, joiden välissä välkkyi täydellisen tasainen valkoinen hammasrivi. Aija alkoi tuntea olonsa oudoksi. Hehän olivat kumpikin tyttöjä, mitä hän oikein ajatteli? Seijan täyteläinen, kauniisti sointuva äänikin kuulosti niin lumoavalta, kun hän kertoi kesämökistään ja Kreikan-matkoistaan. "... ja ne yöt Lesboksella olivat aivan fantastisia... Aija, onko jokin vialla?" Aija häkeltyi hieman ja painoi häveliäästi silmänsä kohti kahvilapöydän marmorikuvioita: "Ei, jatka vain. Olin vain hieman ajatuksissani." Hän ei voinut peitellä sitä, että puna alkoi rusottaa hänen poskillaan. Seija sanoi: "Minustakin täällä kahvilassa on tukahduttavan kuuma. Lämpöhalvaushan täällä tulee. Kuule, haluaisitko nähdä puutarhani? Asun tässä aivan lähellä. Voitaisiin vaikka istuskella kuistilla, siellä olisi ihanan vilvoittavaa." "Joo, mennään vain. Täytyy vain ensin maksaa lasku", Aija sanoi ennen kuin oli ehtinyt ajatellakaan. "Voi, älä siitä huolehdi. Minä tarjoan. Sitä paitsi saan ex-mieheltäni aika mukavan elatusmaksun", Seija sanoi ja kaivoi elegantista Guccin käsilaukusta kultakortin esiin.
Seijan puutarha oli tosiaankin ihana. Lehteviä puita ja perennoita, köynnöksiä, hedelmiä ja vaalenneita luita, joita Seijan puutarhakalusteet aivan muistuttivat. Seija sanoi: "Täällä minä usein istuskelen iltaisin ja puhun kasveille, sillä kukat ovat hyviä kuuntelijoita." Aija naurahti: "Täällä on todella mahtavaa. Tämähän on kuin maanpäällinen paratiisi." "Minä haen meille pari lasia viiniä sisältä", Seija sanoi ja katosi jonnekin lasiovien taakse. Tosiaan, he olivat kuin kaksi Eevaa paratiisissa, jota kukaan Aatami ei ollut vielä päässyt pilaamaan, Aija mietti itsekseen. Täällä on raikasta ja viileää, ei uskoisi, että kaupungista voisi löytyä tällainen neitseellinen saareke.
Seija palasi kädessään punaviinipullo ja kaksi kristallikarahvia. Toisessa kädessä hänellä oli jotain, joka näytti tulitikkuvihkolta. Hän laski sen pöydälle, joka oli heidän puutarhatuoliensa välissä, kaatoi heille viiniä ja ojensi lasin Aijalle. Yhdessä he siemailivat jonkin aikaa ääneti viiniään ja nauttivat puutarhan leppeästä tuulenvireestä illan laskeutuvassa hämyssä. Sitten Aijan uteliaisuus voitti ja hänen oli pakko katsoa pöydällä olevaa paperinpalaa. Se näytti olevan jonkinlainen litmuspaperi, joka oli kuin tasaisissa riveissä olevin neulanpistoin jaettu ruudukoksi, josta saattoi repäistä irti pieniä neliömäisiä paloja.
Paperissa oli kuva jostakin tummahiuksisesta kreikkalaisesta jumalatarhahmosta, joka oli nymfien ympäröimä. Seija huomasi Aijan ihmetyksen ja sanoi: "Se on Sappfo, kreikkalainen naisrunoilija, joka asui muinoin Lesboksen saarella Kreikassa. Se, joka piti tytöistä, tiedäthän. Takavarikoin tämän tyttäreltäni Pialta, kun olimme tulleet lomalta Kreikasta. Onneksi tulli ei löytänyt tätä." "Takavarikoit?", Aija kysyi ihmeissään pitäen kädessään aivan viattomalta vaikuttavaa paperinpalaa. "Niin, se on LSD:tä, tiedäthän", Seija vastasi. "Mutta eikö se ole jotain hirveän vaarallista huumetta?", Aija kysyi ja laski paperin kiireen vilkkaa takaisin pöydälle. Seija naurahti: "Se on vaarallista vain niille, joilla on jotain ongelmia yläkerrassa jo ennestään, tiedäthän. Nuorena likkana tätä tuli otettua muutamaankin otteeseen, kun olivat ne kuumat hippikesät ja ensimmäiset Ruisrockit, tiedäthän." Aija ei tiennyt, mitä sanoa. Hän ei osannut kuvitella Seijaa, tyylikästä jakkupukuista leidiä, miksikään paljasjalkaiseksi hippitytöksi, jolla oli kukkia pitkissä liehuvissa hiuksissaan. Ja joka vielä... ei, se oli jo liikaa.
"Yli 30 vuotta ja 70 kiloa sitten", Seija naurahti kuivasti, "tiedän kyllä, mitä ajattelet." Aija vastasi hämmentyneesti: "Ei, se on vain... mutta ethän sinä ole...", hän koetti mutista. "Niin, enhän minä miltään narkomaanilta näytä", Seija sanoi hieman kyllästyneenä, niin kuin olisi joutunut kertomaan saman tarinan useasti aikaisemminkin. "Enkä olekaan. Kaikki ne kauhutarinat kromosomimuutoksista, psykooseista ja likaisiin yleisiin vessoihin neula suonessa kuolleista narkkareista; joskus minäkin kuuntelin niitä kauhun vallassa. Mutta tässä minä vieläkin olen. Jos minä olen koukussa, niin se on jääkaappiin, en neulaan, kultaseni", Seija huokaisi. "Ehkä minä vain osasin olla varovainen", Seija jatkoi, "pysyin erossa tietyistä asioista ja ihmisistä. Lopulta jätin nuoruuden hömpötykset taakseni ja valitsin porvarillisen elämän. Ja tässä minä olen vuosia ja kolme avioliittoa myöhemmin: lihava vanha akka, joka istuu elämänsä iltaa puutarhassaan." Aija sanoi: "Minä tulen melkein surulliseksi, kun sinä puhut noin." Seija silitti Aijan hiuksia ja sanoi: "Älä tule. Onhan tässä elämässä yhä paljon iloittavaakin. Eikä me mitään ikäloppuja olla. Elämästä pitää nauttia täysin siemauksin, kun vielä voi."
Seija irrotti varovaisesti pari neliötä paperista. "Aija, minä kerron sinulle. Kun löysin Pialta nämä laput, olin todella raivoissani. Eikö hän tajunnut, mitä tämä aine saattaisi hänelle tehdä? Sitten häpesin omaa tekopyhyyttäni. Hän vain halusi tehdä samoja asioita kuin minä tein omassa nuoruudessani. Tietysti jokainen äiti haluaa suojella lastaan, mutta..." Seija katsoi Aijaa vakavana: "Kaduin, että olin kertonut Pialle omista nuoruudenkokeiluistani. En tietenkään halunnut liikaa ihannoida niitä, mutta... äsh, jumalauta... no, oli miten oli, nämä laput olivat minulla lukittuna kaappiin, kun yhtenä iltana kuukausi sitten sain jonkinlaisen päähänpiston ja söin pari lappua, kun tv:n ohjelma oli päättynyt." Aija katsoi Seijaa kauhistuneena: "Sinä siis...?" Seijaa alkoi Aijan ilme melkein naurattaa. Hän sanoi: "Niin, minä otin tripin ensimmäistä kertaa kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten tapahtui, ja se oli kuin räjähdys. Oli kuin olisin syöksynyt ohjuksena läpi koko eliniän kestäneen psykoanalyysin. Itkin, nauroin, vavisin pelosta, välillä hurmiosta; se oli kaikki siellä. Näin itseni, kuka olin. Hukkaan valuneita vuosia, jolloin yritin olla niin kuin kaikki muutkin. Porvarillinen edustusrouva porvarillisessa edustusasunnossa, joka yritti syömällä täyttää sitä valtavaa tyhjyyttä, joka tämän sisällä oli. Hetkessä ymmärsin kaiken."
Aija ei vähään aikaan sanonut mitään. Sitten hän vetäisi henkeä, vilkaisi hätäisesti Seijaa silmiin ja kysyi arasti: "Seija, voisimmeko me nyt yhdessä syödä pari tuollaista lappua?" Seija hymyili hänelle ja sanoi: "Odotinkin, milloin kysyisit tuota."
Aika hajosi palasiksi. He leijuivat avaruudessa pirstaleiden keskellä. Jokainen pirstale oli yksi muisto. Aijan äiti oli siellä, hänen kansakoulunopettajansa, molemmat jo pitkään kuolleita; samoin se tyttö, joka oli hukkunut läheiseen lampeen 50-luvulla. Kekkonen puhui hänelle tutulla vakaalla äänellään, hymyili hänelle, puristi hänen pientä kättään ja käski olemaan hyvä tyttö ja tottelemaan isää ja äitiä. Armi Kuusela vilkutti hänelle. Markus-setä puhui radiossa. Kuinka äiti oli hakannut häntä remmillä, kun hän oli ollut ensimmäistä kertaa tansseissa 15-vuotiaana ja haukkunut huoraksi. Mies, joka oli yrittänyt raiskata hänet rappukäytävässä, ja olisi ehkä kuristanut hänet kuoliaaksi, ellei hän olisi ehtinyt huutaa apua. Kuinka hän oli nähnyt isän viimeisen kerran sairaalassa, syöpään kuolemaisillaan, luurangoksi kuihtuneena. Isä, joka oli aina ollut hänelle kiltti. Isän hymy. Äiti, katkera vanha yksinäinen nainen. Hänen oma aviomiehensä, joka ei ollut koskaan kotona, ei läsnä edes silloin, kun hän oli kotona. Poissa kavereidensa kanssa. Huoriensa kanssa. EI EI EI EI. Vuodet lähiössä. Kun laihdutuslääke oli ollut tehdä hänet hulluksi, kun hän näki unia keskellä päivää. Hänen molemmat keskenmenonsa. EI EIEIEIEIEIEIEI... Kun hän yritti avata veitsellä ranteensa, olisi onnistunutkin, ellei Markus olisi ehtinyt väliin. Avioero. Yksin jääneenä kuten hänen oma äitinsä. Hän oli oma äitinsä, hän näki peiliin katsoessaan sen ämmän kasvot, hän yritti repiä ne irti mutta turhaan. Ämmä haukkui häntä, huoritteli, kutsui läskikasaksi. Aija itki. Aija huusi. Sitten hän tunsi lämpimän käden tarttuvan omaansa, käden joka veti hänet turvaan, pehmeän äänen, joka kuiskasi: "Aija, se ei ole todellista. Älä itke. Minä pidän sinusta huolta." Käsi painoi hänet olkapäätään vasten. Aija tarttui siihen.
He rakastelivat ensi kertaa Seijan leveässä parisängyssä. Seija oli niin lämmin ja pehmeä. Aija ei ollut koskaan tiennyt, että toisen naisen kosketus voisi olla näin huumaava. Heidän suuret rintansa painuivat toisiaan vasten, reisien vellovat pylväät toisissaan kiinni. Seija opetti häntä, kosketti hänen häpyään, teki hänelle hyvää. Seija suuteli häntä, heidän kielensä tanssivat toisiaan vasten, kiemurtelivat yhdessä kuin käärmeet. Yhdessä he laukesivat varmasti kymmeniä kertoja, aine sai orgasmit tuntumaan ilotulituksilta. Heidän häpynsä tanssivat toisiaan vasten, Seija söi häntä, opetti häntä maistamaan itseään. Aija nuoli Seijan pillua, hän oli Seijan puutarhassa. Sinne hän myös halusi jäädä.
Minulla ei ole autotallia (hihanuotit kuvitteelliseen soundtrackiin)
Täytyy lähteä vittuun tästä ghetosta. We gotta get out of this place. Sosialidemokraattisen siistit talorivit ja ihmiset, joille kapina merkitsee perskännien vetämistä lauantai-iltana, törkeyksien huutamista ohikulkijoille ja kuseksimista nurkkiin. Muulloin ollaan kaulapannassa: robottimainen duunari tai sossupossu. Nouse haudastasi. Uneksin liikaa viime yönä. Varjot olivat ylläni, etsin ulospääsytietä. Olit poissa, poissa, poissa. Kylpyhuoneen seinät oli peitetty hieroglyfeillä. Railo seinässä oli vaihtanut paikkaa sillä aikaa, kun olin poissa. Turhautuneiden naisten täytyy olla kotona kahteentoista mennessä, mutta rakastan tuota likaista vettä, sillä yöaika on oikea aika. Spiraalit syöksyvät ulos Voxin wah wah -pedaaleista. Seinät on tapetoitu poptaide-go-go -tytöillä, jotka bailaavat sinisten ranskanpastillien voimalla, ja kaikki ovat MOD POP OP TOP HIT. Hei, hei, hei! Polttakaa maripaitanne ja hillukaa rintsikoissa. Ei kun päinvastoin. Kuusysi painaa päälle kuin pikajuna. Tämä ei ole nostalgiaa, tämä on trippi. Visuaalit Bridget Riley, lavastus Eero Aarnio, puvustus Mary Quant, meikki Max Factor, pääosissa David Hemmings, Monica Vitti, Terence Stamp ja Twiggy. Barbarella, Modesty Blaise ja Nick Fury, S.H.I.E.L.D.:in agentti. 007:n Walther PPK ampuu huulipunapuikkoja. Moppipäiden elektroninen sitar avaa aukon toiseen todellisuuteen, tämä on konkreettista musiikkia, baby; tell Stockhausen the news. Ydintuhon uhatessa pakenemme keltaisella sukellusveneellä, joka ui jäiden keskellä Ukko Ylijumalan grogilasissa. Tönit minua liikaa, sillä haluan ainoastaan olla vapaa, elää elämäni kuten itse haluan, yksikätinen rumpali julistaa. Älä katso taaksesi kuin Orfeus tai Lootin vaimo tai Bob Dylan, vaan pidä aina hehkulamppua mukana, jos tarvitset ideoita. Tarkkailkaa pysäköintimittareita. En hyväksy kutsua itkemään. Hei, hei, hei, me ollaan apinoita. Häpy yhdessä. Eräänä aamuna heräät ja huomaat, että olen poissa. Tulet kaipaamaan minua, laulavat kolmannentoista kerroksen hissit. Olet paha pikku nainen ja juokset ympäri kaupunkia toisten tyyppien kanssa, mutta tulet itkemään 96 kyyneltä, sillä yksi tyttö minulle ei ole tarpeeksi. En saa rakkautta, ainoastaan psykoottisen reaktion, ja se tuntuu tältä. Hei Joe, minne menet sen tykin kanssa? Menen ampumaan naiseni, koska tapasin tämän sähläämästä toisen miehen kanssa. Sitten menen Meksikoon, jossa mies voi olla vapaa, eikä yksikään pyöveli tule sijoittamaan hirttosilmukkaa kaulaani. Baby, pyydän, älä mene New Orleansiin. Kettumainen leidi fraseeraa kolmatta kiveä auringosta. Kun tulin kotiin, lokki nokki oksennusta. Nam nam. Elähtänyt täti tulee pummaamaan olutta. Sanon tarjoavani; puoleksi vääristyneestä ihmisystävyydestä, puoleksi piruuttani. Olisi nimittäin pervolla tavalla kiehtovaa päästä naimaan tuollaista baareissa asuvaa haaskaa; näkemään, kuinka huonoa ja mautonta se oikein olisi. Mutta mauttomista pornolehtiunelmistani ei tule loppujen lopuksi mitään; ehkä muija tajuaa, että olen liian korkeata tasoa hänelle. Ja parempi niin.
Lentoja unessa ja valveilla
Ravintolassa. Jokaisella on tarina kerrottavanaan. Minä haluan langeta loveesi. Shamanistinen, atavistinen rituaali on alkamaisillaan. Roikumme nänneistä lihakoukuissa. Antakaa meille vapaus tai antakaa meille lihaa. Ankara panorituaali on alkanut, nussia rynkytämme. Kiimapillut ja kyrvät. Lihaa, lihaa, lihaa. Säilytä siementäsi, älä tuhlaa sitä, kunnes olet hulluuden partaalla. Olet raivoon kiihotettu eläin. Kärpässienijuoma, adrenaliini. Berserkit valmistautuivat taisteluun. Kyrvät ja pillut ovat vain vertauskuvia raivon, kiiman nostattamiseksi. Niitä ei tarvittaisi, elleivät ihmiset olisi eläimiä. Voisimme olla paljon kaunopuheisempia, mutta silloin emme kiinnittäisi ihmisten huomiota. Meidän ei tarvitsisi käyttää tällaista kieltä, mutta kuka silloin näitä tarinoita lukisisi? Ihmiset ovat tirkistelijöitä, joita vetää puoleensa seksin ja väkivallan haju. Etkö näe, rakas lukijani, että minä manipuloin sinua? Vetoan alhaisimpiin vaistoihisi käyttääkseni sinua hyväkseni. Sinussa olevaan vahingoniloiseen tirkistelijään, jonka tukahdutettuun vihaan, sadismiin, turhautuneeseen sukupuolisuuteen ja antisosiaalisiin yllykkeisiin vetoan. Me kumpikin olemme sivilisaation uhreja. Haluat nähdä minun sekoavan, tulevan hulluksi puolestasi, antavan uhrini, jotta sinä voisit jatkaa omaa elämääsi minun tuhoutuessani sijaiskärsijänäsi, syntipukkinasi. Vaan lopultakin uhri olet sinä itse ja minä olen vain sinun peilisi. Minä kun kuitenkin uskon ihmisen jalouteen, tarpeeseen ja kykyyn tehdä hyvää, auttaa toisia epäitsekkäästi -- ja nämä käsitteet menevät ymmärryksesi yli. Mutta pata tässä kattilaa soimaa. Minä en ole niin hyvä ihminen kuin haluaisin olla ja sinä olet parempi ihminen kuin tässä sinulle annan arvoa. Kyyniseksi en halua tulla ikinä, en milloinkaan luovuttaa. Käytän sinua hyväkseni, käytän sinua hyväksesi.
Rankka panorytmi alkaa taas. Rytmikkäästi liikkuvat lantiot, shamaanin rumpu hakkaa kiimaista tahtiaan. Ekstaasissa vääntelehtivät vartalot, liekkien loisteessa vääristyneet hurmioituneet kasvot, rajusti tanssivat ihmisruumiit. Kiimanesteet odottavat nivusten syvyyksissä purkautumistaan, lopullista räjähdystä. Minä parittelen kanssasi, olet halukas, olet märkä, olet kostea, avaudut minulle, antaudut minulle, olet minun. Voihkimme, huudamme yhteen ääneen.
Vagina vanhan Väinämöisen. Vesi vanhin voitehista, pillu paras pantavista. Anustavien arvioiden mukaan hauki nielee käärmeen. Sperman ja vaginan kalanhaju, alkulima jossa palaamme takaisin mereen ennen aikaa, kun nousimme maan pinnalle. Tämä haju on pyhää, palvokaamme sitä. Me olemme kaloja, joille kasvoivat kädet, jalat ja karvat. Haistele sukuelimiä, haistele spermaa. Ikhtys, kala; kaikki palaa kaloihin, kaloihin.
Taivas aukaisi vihansa ja alkoi sataa. Salamat mursivat horisonttiin hohtavia railoja. Sade huuhteli rajusti ikkunoita, ukkosen matala jyrinä, välillä väkivaltaisia jyrähdyksiä. Oli juhannusaatto. Ikkunat tärisivät jyrinästä. Odotettiin myrskyn laantumista. Yksinäinen suomenlippu repalehti levottomasti tangossaan. Sade kasteli betonin. Olihan Johannes Kastajan juhla. Synnyttiin uudestaan. Paloautot alhaalla kadulla sanoivat viuu viuu, aina kiire jonnekin. Myrskyn keskus siirtyi kauemmaksi, aika salaman välähdyksen ja ukkosen jyrähdyksen välillä piteni. Paperiset naismallin kasvot katsoivat lehdestä. Liikkumattomat ruskeat silmät olivat silti jotenkin elävät; ei olisi ollut ihme, jos ne olisivat alkaneet liikkua. Nämä jähmettyneet kaksiulotteiset kasvot, niitä ei kestänyt katsella. Oli perjantai juhannusviikonloppuna ja aikaa piti tappaa maanantaihin asti. Oli kesäpäiväntasaus. Rituaali pitäisi tehdä juuri tänään. Tätä päivää ei saisi haaskata, vai oliko se haaskattu jo? Olisiko rituaali pitänyt suorittaa jo auringon noustessa, piirtää silloin taikapiiri veitsellä, lausua sanat, keskittyä, odottaa? Uskottiin ja toivottiin, että illalla olisi vielä oikea hetki, henget ja jumalat suosiollisia.
Opi olemaan pelkäämättä. Keskitä mielesi. Unohda tietoisuutesi. Kokoa ajatuksesi. On vain Yksi. Sinun on kehitettävä oma magiasi. Tahto ja mielikuvitus. Sinä tahdot ja tahtosi muokkaa maailmaa. Tyhjyys on täyteyttä. Huominen on nyt. Kadehdit heitä, jotka ovat nähneet Jumalan sinisessä huoneessa. Jumala, todellisuus puhuu sinulle merkkien välityksellä. Sinun on pidettävä silmäsi auki, sinun on painettava korvasi maahan ja kuunneltava. Tieto tulee luoksesi aikanaan. Sinä et voi tavoittaa sitä, se tavoittaa sinut. Mutta millä täyttää odotuksen epätoivo, toimia toimimatta, tahtoa tahtomatta?
Löytää tie pimeässä, haparoida. Toiset ihmiset, eivät he ymmärtäisi. Parempi vaieta, olla hiljaa, pitää omana tietonaan. Olla niin yksin tämän kanssa, ei ketään jonka kanssa jakaa tätä. Yrittää, ja tulla väärinymmärretyksi, naurunalaiseksi. Kokonainen maailma oman pään sisällä, jota ei voinut paljastaa muille. Ainoastaan vihjauksina, viittaavina signaaleina. Yksinäisyys, joka ei tapa, tekee vahvemmaksi. Ei saanut pelätä, ihme joka piti nuorallatanssijan nuoralla: hän ei katsonut alas, uskoi, ei epäillyt.
Oliko niin, että rituaalit, vihkimyssanat, liturgiat, loitsut eivät olleet häntä varten? Että hänen magiansa olisi jatkuvaa arkipäiväistä toimintaa; että sen, mitä hän tahtoi, hän saisi vain omien tekojensa, jatkuvan työn kautta? Että hänen toimintansa olisi maagista jo itsessään, jokainen päivä, jokainen teko rituaali sinänsä? Koska hän oli kärsimätön, skeptinen ihminen, joka eli tässä hetkessä ja jolle kärsivällisyys merkitsi suurten asioiden saavuttamista pienten tekojen kautta? Vähän kerrallaan, päivittäin yksi uusi tiili lisää hänen Iisakinkirkkoonsa. Hän tiesi, että magia toimi, mutta tutkimattomat olivat sen tiet, monimutkaiset sen polut. Hän ei kuitenkaan tiennyt, voisiko hän jäädä odottamaan merkkiä ulkoa päin. Hänen oli oltava oma merkkinsä.
Hän tappoi aikaa. Hän oli kuin vankilassa. Lukittuna sisälle, ei mitään paikkaa, minne mennä. Ei tilaisuutta unohtaa itseään. Yksin itsensä kanssa. Ei mitään sanottavaa. Kauanko tätä kestäisi? Ei pitäisi huijata itseään toiveajattelulla eikä vajota toivottomuuteen. Tämän vuoksi ihmiset vetivät viinaa ja huumeita. Tappaakseen tylsyyden, kuolleet hetket. Hän toivoi, että olisi ollut vanha ja väsynyt, voisi tyytyä vain kiikkustuolissa istuskeluun. Toivoi, että hänestä olisi palanut pois kaikki intohimo, kaikki pilvilinnat olisivat haihtuneet taivaan tuuliin. Hän oli päättänyt olla märehtimättä yksinäisyyttään. Hän yritti olla ajattelematta Jumalatarta, yritti unohtaa tämän, muttei pystynyt. Ehkä jos hän olisi voinut unohtaa, jos olisi voinut korvata tämän jollakulla toisella, mutta ketään sopivaa ei ollut ulottuvilla. Vain korvikkeita, parhaimmillaan. Saada Jumalatar tai pystyä unohtamaan tämä ilman tuskaa, se oli hänen suurin toiveensa. Se oli myös hänen helvettinsä. Hän oli tulessa, jonka oli itse sytyttänyt.
Hän yritti paeta menneisyyttään. Äitiä, joka tukahdutti ja painoi alleen. Heikkoa isäänsä, jonka raivo oli ollut vain tämän voimattomuuden ylin osoitus. Ja kaikkia tarinan sivuhenkilöitä, sivullisia kärsijöitä. Hän uneksi, kuinka saisi tilaisuuden aloittaa kaiken aivan alusta. Niin hän tekisi. Hän tekisi jotain elämänsä hyväksi, ei roikkuisi enää tyhjän päällä. Hänen olisi astuttava johtoon, otettava aloite omiin käsiinsä.
"En minnekään pääse sua rakastamalla;
kuin nukkuisin pistooli tyynyni alla"- Jarkko Laine
Persnahkat silmille. Pieren teidän kunniaksenne. Imekää mälliä Pohjanmaan kautta. Tämä paskasivilisaatio: haistakaa vittu. Ja pilluvittu kaiken lisäksi. Jatkoilla indie-tylsimysten luona. Miksi kotiviini aina maistuu siltä kuin nokkosia joisi? Indie-keijukaiset puhuvat puhekuplia. Mitähän minäkin täällä teen? Mutta jos pitää valita fasistien ja indie-tylsimysten välillä.... Muutun näkymättömäksi ja valun vaivihkaa ulos ovenraosta. Jalkani tuntuvat lyijyltä, kun kävelen kotiin. Minä olen sätkynukke, josta sahanpurut ovat hiljalleen valumassa ulos. Miljoonan vuoden päästä olen takaisin kotona. Menen nukkumaan, kun kesäyön aurinko paistaa sisään. Sade on poissa. Ja Jeesus puhui opetuslapsille. Anarkistit haistattavat paskat fasisteille. Unessa ajan jälleen junalla pohjoiseen paksussa lumimyräkässä. Älkää heittäkö pommeja, heittäkää lentosuukkoja. Mitä siitä, vaikken minä saa yhtään. Minä olen säälittävämpi kuin Morrissey. Selailen taas pornolehtiä. Niissä on hyvä meno. Katoan valokuvien rastereihin. Puuhamaa on paras paikka, Puuhamaa on iloinen. Tylsyyden sinfonia, oblomovilainen ooppera, libreton kirjoittanut Harri Teikka. Apurahat maksetaan luonnossa, kirjalliset bändärit haluavat nimikirjoituksen nänneihin, peppuun. Ja minähän annan. Se huumaava tunne, kun saa kuoria pitsipöksyt pois. Dream on, dream on. 2002: sisäavaruusseikkailu. Painovoima on perseestä. Menen komeroon seisomaan avaruuspuvussa. Lattiamoppi kaatuu päähäni, kun Also Sprach Zarathustra soi.
Copyright © 2002 Harri Teikka