"Musta pilvi kaikkosi"Onnellisuuspillereistä alkoi opiskelijan uusi elämä
Simopekka Virkkula, Aamulehti, 21. tammikuuta 1996
Tässä on haastattelu, jonka Harri Teikka antoi Aamulehdelle talvella 1996.
Tamperelainen opiskelijamies Nemo on käyttänyt onnellisuuspillereitä säännöllisesti toista vuotta. "Mä olen muuttunut toisenlaiseksi ihmiseksi", hän sanoo tyytyväisenä ja vilkaisee silmiin.
"Ennen ihmeteltiin, kun mä en koskaan katsonut silmiin ja istuin hartiat lysyssä. Sekin alkaa jo helpottaa."
Nemo oli lapsena avoin ja esiintymishaluinen. Murrosiässä iski jännitys ja maailma muuttui jotenkin synkäksi.
"Mulla on ollut vaikeuksia perheen, ihmissuhteiden, työn, rahan ja opiskelun kanssa. Podin kausittaista masennusta", hän luettelee.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta Nemo etsiytyi psykoterapiaan. Vaikutukset tuntuivat kuitenkin perin hitailta. Kun mies sitten löysi internetistä juttuja Amerikan villinneestä onnellisuuspilleriaallosta, hän päätti marssia psykiatrin puheille. "Pitihän ne itse kokeilla."
Lääkäri kirjoitti Nemolle Seronil-nimisiä tabletteja. Vaaleanruskeasta pahvipakkauksesta alkoi uusi vaihe miehen elämässä.
"Kyllä mä olin yllättynyt. Tuntui kuin masennus olisi pyyhitty pyyhekumilla pois. Musta pilvi maailman edestä katosi. Avautui kokonaan uusi tapa katsoa elämää."
Nemo kertoo tulleensa avoimemmaksi, ujous on hellittänyt. Lapsuuden parhaat luonteenpiirteet ovat alkaneet pilkistää vuosia rakennetun muurin takaa.
"Alkuvaiheessa oli sellainen euforia, etten olis välittänyt vaikka seinät olis kaatuneet päälle."
"Nyt aivoni ovat kirkkaat"
Viime syksynä Nemolta loppuivat rahat. Opintoviikkoja oli kertynyt sen verran niukasti, ettei opintotukea enää myönnetty.
"Aikaisempi minäni olisi menettänyt yöunensa. Murehdin ihan pikkujuttujakin aivan kauheasti. Nyt saatoin suhtautua viileän asiallisesti siihen, että rahan tulo välillä lakkaa. Apu löytyi sitten sossusta."
Nemo kieltää kulkevansa pilleripöhnässä. "En mä ole zombie tai vihannes. Päin vastoin. Masennus on sumea tila, nyt aivot ovat vesiselvät. Olen päässyt lähemmäksi tilaa, jossa ihmisen pitäisi elää."
Lääke ei ole turruttanut miehen kriittistä mieltä. "Väittelytilanteissa uskallan argumentoida rohkeammin vastaan. Ennen olisin antanut tallata päälleni."
"Aikaisemmin olin hirveän suostuvainen ja ihmiset saattoivat pomputella mua. Nyt olen huomannut, että voin pistää hanttiin ja tuoda oman persoonani esiin."
Kysyn Nemolta, voisiko pilleripaketti olla hänelle samaa mitä "ihmesulka" lentävälle Dumbo-norsulle.
"Joo, placebo-vaikutustakin voi olla, mutta kyllä tässä on selvä kemiallinen teho."
Erityisempiä sivuoireita Nemo ei ole huomannut. Lääkkeet eivät vaikuta sitä tai tätä viinapäähän tai seksielämään. Ajoittaisen unettomuutensa mies kuitenkin panee pillereiden tiliin. "Serotoniinilisäys on vaikuttanut viretilaan."
Lääkityksen alkupuolella miehen tunteet saattoivat ailahdella. Mieleen nousi raivo kaikkea koettua epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Vuosia padotut tunteet purskahtelivat pintaan ja ne oli käytävä läpi.
"Näistä lääkkeistä liikkuu kauhujuttuja. Kerrotaan ihmisistä, jotka on niitä syöneet ja sitten ratkenneet ja menneet tappamaan jonkun."
"Totta tai ei, mä jotenkin voin käsittää sellaisen reaktion. Kaikki ei välttämättä kykene hallitsemaan tajuntaan tulvahtavia tunteita."
"Ei tämä ole patenttiratkaisu"
Nemo on lukenut Aldous Huxleyn 30-luvulla kirjoittaman Uuden uljaan maailman.
"Siinä kansa pidetään onnellisena Soma-nimisellä lääkkeellä. Nyt Soma on täällä. Silti mun on vaikeata uskoa maailmaan, missä ihmiset pidettäisiin keinotekoisesti tyytyväisinä. Enkä usko, että perinteiset terapiat mihinkään katoaa."
Nemo tähdentää, ettei uusia mielialalääkkeitä kannata pitää patenttiratkaisuna ongelmiin. Ihmisen itsensä on haluttava muutosta ja työskenneltävä sen eteen.
"Ei tämä mikään poppakonsti ole. Pysyvää euforiaa ei tule, vaikutus menee taustalle. Kun on jonkin aikaa käyttänyt, tulee tunne, että olisi miltei sama käytti tai ei. Elämä hatuttaa kuten ennenkin. Mutta maailma ei enää tunnu kaatuvan, vaikka on hyviä ja huonoja päiviä. Yleistila on parantunut."
Nemon mielestä uusien masennuslääkkeiden räjähtävä suosio liittyy yhteiskunnan murrokseen. Paineet työelämässä lisääntyvät, henkilökohtainen tulosvastuu hiostaa. "Olen nähnyt, kuinka elämä yliopistolla on veristä kilpailua. Tabletti auttaa kestämään."
Nemo ei ole tyrkyttänyt myönteisiä kokemuksiaan kenellekään. Ei edes äidilleen, joka hukuttaa masennuksensa suklaaseen ja banaaneihin.
"Ennakkoluulot ovat vahvoja. Suomessa on sellainen asenne, että pitää perkele painaa vain sisulla päälle. Ei saa marista ja valittaa. Ihmiset lääkitsee itseään viinalla tai sitten ne menee hirteen."
"En ole tullut riippuvaiseksi"
Nemo tapaa psykiatrinsa kolmen kuukauden välein. "Hänen mielestään lääkitystä kannattaa jatkaa. Nopea lopettaminen saattaisi palauttaa ongelmat."
Nemo kiistää tulleensa riippuvaiseksi lääkkeistä. Jonakin päivänä hän aikoo vielä kokeilla, miltä pilleritön elämä nyt tuntuisi. "Jos se ei sitten onnistu, niin sitten ei."
Ennen kokeilua Nemo haluaa kuitenkin saada itseensä ja ajattelutapoihinsa pysyviä muutoksia.
"Viimeinen vuosi on ollut nousua. Uskon, että saan asiani kuntoon nyt, kun turha murehtiminen on eliminoitu tieltä", Nemo sanoo ja katsoo taas silmiin.
Haasteltavan nimi on muutettu. Kapteeni Nemo oli hänen lapsuutensa sankari.
Lue myös Harri Teikan sairaskertomus.