Harri Teikka: Korkea perversioarvo
Mäihä ulkoavaruudesta
Kaikki alkoi tuona kohtalokkaana syyskuisena päivänä, jolloin mailin pituinen tekokyrpä ilmestyi wisconsinilaisen pikkukaupungin ylle ja ruiskutti yhden keskisuuren järven verran helmenharmaata spermaa kaupunkiin. Paikallisen poliisilaitoksen ylikomisario Dick Spaulding urheine miehineen yritti taistella vyöryvää siemennestettä vastaan, mutta turhaan, ja tuhansia kaupunkilaisia hukkui, kun uhkaava lemmenliemi hautasi nämä alleen. Apuun kutsuttu kansalliskaarti oli täysin voimaton intergalaktista vaaraa vastaan, mutta onneksi nokkela 17-vuotias Steve McBurgerking keksi, että ehkäisyvaahto tuhoaa siittiöitä, ja pian metsäpalojen sammuttamiseen erikoistuneet armeijan kuljetuskoneet pudottivat muutaman miljoona gallonaa spermisidistä vaahtoa keskelle vyöryvää mäihämassaa. Tarvittiin puolet Yhdysvaltain armeijan helikoptereista kuljettamaan sata jaardia leveä kondomirulla lentävän tekokyrvän päälle - jonka alle avaruusmatkailuun kehitetty fallos pian rullautui, eikä spermasta, jota se ruiski ympärilleen, olisi enää vaaraa. Tehtävän täydensivät mannertenväliset ydinkärjillä varustetut Minuteman-ohjukset, jotka jysäyttivät avaruuskyrvän tuusannuuskaksi, kun tämä oli ensin turvallisesti kuljetettu Maan ilmakehän ulkopuolelle.
Angeliina Toropainen
Angeliina Toropainen oli viisissäkymmenissä oleva entinen kansakoulunopettajatar susirajalta. Angeliina oli asunut yhdessä vanhan äitinsä kanssa vanhassa tyhjilleen jääneessä kansakoulussa siitä lähtien, kun viimeinenkin perhe oli muuttanut pois etelään ja Angeliinalta olivat loppuneet työt. Angeliinan äiti oli pahansisuinen ämmä, joka oli haukkunut Angeliinaa, minkä kerkisi; lehmitellyt, huoritellut, joten yhtenä päivänä Angeliinalta oli katkennut pinna, ja hän oli vaihtanut muorin sydänlääkkeet Ranskalaisiin Pastilleihin tämän nukkuessa kauneusuniaan.
Hautajaiset olivat yksinkertaiset ja koruttomat. Pastori oli miettinyt päänsä puhki keksiäkseen edes jotain kaunista sanottavaa vainajasta; kahvit juotiin ja pullat syötiin. Hautajaisten jälkeen pappi oli ajanut autollaan Angeliinan takaisin kansankoululleen ja sanonut, että Angeliina voisi ottaa milloin tahansa yhteyttä, jos tarvitsi apua tai tuntisi tarvetta keskustella hengellisistä asioista: näkemiin ja Herran siunausta. Angeliina kiitti pastoria ja katseli, kuinka tämän auton takavalot katosivat metsänreunan taakse. Sitten hän melkein hihkui ääneen ja käveli sisälle taloon laittautumaan valmiiksi illan naistentansseihin.
Äiti oli päivät pääksytykseen hokenut, kuinka Angeliina oli ruma läskiperseinen huora, josta ei ollut mihinkään, ja Angeliina oli itkua pidätellen vain tyytynyt kuuntelemaan mitään sanomatta. Oli hänellä ylipainoa, Angeliina mietti katsellessaan itseään piianpeilistä, mutta hänellä oli kauniit kasvot, vaaleat hiukset ja orvokinsiniset silmät, eikä hänellä ollut ryppyjä kuten samanikäisillä naisilla yleensä (paitsi se, jonka päällä hän istui, Angeliina hymyili itselleen ilkikurisesti).
Angeliina alkoi tilailla postimyynnistä seksiasusteita ja -välineitä. Pian hän pystyi työntämään pilluunsa viisi dildoa ja hieromasauvaa, ja kolme anusreikään samanaikaisesti, kun ihanat pitsiset sukat, joita sukkanauhat pitivät yllä, puristivat kiihottavasti hänen pulleita vaaleita alabasterireisiään. Kylän miehet kilpailivat Angeliinan suosiosta ja ennen pitkää hän sai munaa joka reikään aina kun halusi, ja ylikin.
Angeliina päätti pistää rahoiksi uudella harrastuksellaan, ja pian kansakoulutalo oli muutettu itärajan suosituimmaksi bordelliksi. Angeliinalle työtä tekeviä vakiotyttöjä olivat Tatjana Petroskoista, Imbi Tartosta, Chi-Chi Bangkokista ja Elisa Tampereelta. Asiakkaiden suosiossa oli kuitenkin Madame itse, ja pian hän joutui ottamaan kaksinkertaisia taksoja, kun oven takana jonossa odotteli tuskissaan runkkailevia miehiä. Mainittakoon, että erityisesti pastori oli ahkerimpia asiakkaita.
Angeliina valittiin eduskuntaan, ja pian hän oli jo kohonnut puhemiehen paikalle. Hän joutui monesti kopauttamaan puhemiehen nuijallaan miesedustajia kipeästi suoraan palleille, kun nämä eivät kyenneet pitämään sormiaan erossa puhemiehen mehukkaasta perseestä. Angeliinasta tuli pian koko Suomen kansan Rakkauden jumalatar, joka kertoi lehdistölle auliisti vesisänkyseikkailuistaan ja naimisen litinästä. Näin Angeliina Toropainen johti koko Suomen kansan ja ihmiskunnan uuteen Rakkauden Aikakauteen, jolloin ihmiset tekivät rakkautta eivätkä sotia, ja kaikkialta kuului vain ihana naimisen loiske.
Oskari Virran dramaattinen sisääntulo
Oskari Virta oli ehtinyt jo ottaa reilut pohjat Koskenkorva-pullostaan, kun hän astui hieman horjuen sisään Naikonia Corpin Suomen pääkonttorin aulaan metallinpaljastimien läpi, turvakameroiden ja tiukkakatseisten vartijoiden ristitulessa. Hikipisarat nousivat Virran ohimoille, kun hän ei ollut löytää kulkulupaansa, joka tuntui kadonneen jonnekin tweed-takin ja flanellihousujen rasvaisiin poimuihin. Muutaman minuutin tuskaisen ähkimisen jälkeen vartijoiden purevien katseiden alla, Naikonia Corpin logolla varustettu muovikortti tarttui jostain kankaan kätköistä Virran kouriin ja hän ojensi sen hieman tärisevin käsin tiskin takana istuvalle univormupukuiselle. Vartija liu'utti kortin magneettinauhan nopeasti lukulaitteen läpi ja vilkaisi ilmeettömänä näyttöruudulle ilmaantuvaa tekstiä. Sitten hän löi kortin tiskiin, josta Virta poimi sen epävarmasti takaisin taskuunsa, ja sanoi värittömällä äänellä: "23. kerros, hissi oikealla", ja sitten unohti kokonaan Virran olemassaolon.
Virta oli astumassa hissiin, kun painava käsi laskeutui hänen olkapäälleen ja puristi lujaa kuin rautapihdit. Virta nielaisi hermostuneesti ja kääntyi kantapäillään. Yksi vartijoista, jättikokoinen gorilla jolla oli kourat kuin lapiot, ojensi Virralle Nyrkki-lehden numeroa ja huopakynää. Lehti oli avattu aukeaman kohdalta, jossa oli Virran eli Karl von Knullbergin kirjoittama juttu "Bimpsajahdissa Bangkokissa". Suuressa valokuvassa oli nautinnosta voihkiva alaston thai-tyttö istumassa hajareisin Henrikki Suuren sylissä, joka työnsi valtavaa elintään tytön vaginaan. Pienessä kuvassa oli Virta eli Knullberg paikallisessa ravitsemusliikkeessä drinkkilasi kourassaan. Virta muisti jutun: hänelle oli iskenyt Thaimaassa uskomaton ripuli, ja suurimman osan ajasta hän oli viettänyt hotellihuoneensa vessanpöntöllä tuskanhiessä ähistellen. Reportaasin hän oli sitten väsännyt viidessätoista minuutissa lentokentän lähtöselvityksessä konettaan odottaessa. Virta olisi voinut sanoa, että juttu oli suorastaan perseestä repäisty, ellei se olisi ollut niin huono kielikuva tässä tilanteessa. Virta raapusti huopakynällä "Karl von Knullberg" lehden sivuun ja ojensi sen takaisin gorillalle, joka palasi tyytyväisenä virnistäen asemapaikalleen. Virta painoi nappia, jossa oli numero 23, ja hissin metallinhohtoiset ovet painuivat kiinni.
Korkea perversioarvo
Tässähän on sitä korkeaa perversioarvoa (on tärkeää, että tätä lausuttaessa R-kirjaimia painotetaan niin, että ilmaus kuulostaa jokseenkin tältä: "Korrrkea perrrverrrsioarrrvo!") Mikä on korkea perversioarvo? Perversioarvo, nimensä mukaisesti, määräytyy siitä, kuinka normaalina, tervehenkisenä (ja ikävystyttävänä, voisi lisätä) ja tavallisena asiaa voidaan pitää; ja toisessa ääripäässä, kuinka perverssinä, kieroutuneena, epänormaalilta, epätavalliselta ja sairaalta.
Esimerkiksi missä tahansa rutikuivassa, tylsää lakikieltä uhkuvassa virkamieskomiteamietinnössä, joka etenee byrokratian rattaissa normaalia virkatietä, voidaan väittää olevan äärimmäisen alhaisen tai jopa olemattoman perversioarvon (ellei sitten joku kieroutunut byrokraatti saa perverssiä tyydytystä tällaisten sepustamisesta - mikä silloin tällöin tuntuu hyvinkin todennäköiseltä, mutta se ei nyt kuulu tähän).
Sen sijaan toisessa ääripäässä, äärimmäisen korkeaa perversioarvoa edustamassa, voisi hypoteettisesti kuvitella tilanteen, jossa paavi - tämä roomalaiskatolisen kirkon äärimmäisen arvostettu miljoonien henkinen johtaja - ankarien ryhmäseksiorgioiden päätteeksi - joihin on sisältynyt sadomasokismia, pedofiliaa, homofiliaa, saatananpalvontaa, eläin- ja ihmisuhreja, nekrofiliaa; ruumiin sekä häpäisemistä että syömistä; virtsalla, ulosteilla ja muilla eritteillä sekä verellä tuhrimista - suorittaisi yhdynnän oman äitinsä kanssa samanaikaisesti, kun tämä tekee WC-pöntöllä tarpeitaan, ja toimituksen lopuksi nuolisi tämän alapään puhtaaksi spermasta, virtsasta ja ulosteista. Ja seuraavaksi vielä toistaisi saman toimituksen isänsä kanssa.
Mutta koska tällainen tilanne on erittäin epätodennäköinen (vaikkakin mahdollinen ja kuviteltavissa oleva), meidän on tyydyttävä etsimään korkeaa perversioarvoa arkipäiväisistä tilanteista ja normaalisti tuntemastamme eliömaailmasta. Mitä ovatkaan ne perversioarvoa omaavat tilanteet, joita kohtaamme arkipäiväisissä askareissamme ja arjen aherruksessa; kulkiessamme kaupungilla toimittamassa asioitamme, nauttiessamme jokapäiväistä leipäämme, työssämme ja levossamme; perheenjäsentemme, sukulaisten ja ystäviemme, työtovereidemme ja kollegoidemme, esimiestemme ja alaistemme parissa? Mihin perversseihin tilanteisiin sosiaaliset suhteemme ja ihmisten välinen normaali kanssakäyminen meitä johtavatkaan?
Perversioarvoa on totisesti kaikkialla, mutta se on vain opittava havaitsemaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan. Rakas lukijani, pohdi omaa perversiotasi, miten voisit paremmin hyödyntää sitä jokapäiväisessä elämässäsi, niin että Sinulle koituisi siitä hupia ja hyötyä!
Korkeaa perversioarvoa osoittaisi myös Lenina Huiviston onanointishow. Jossa Lenina masturboisi yleisön edessä kerran tunnissa - yllään ainoastaan valkoiset tennissukat.
(Kiitokset inspiraatiosta johtaja Suomiselle - me muistamme!)
Kyyninen pornovaari
Tavaratalossa näin tänään mitä ihmeellisimmän takapuolen. Tyttö oli korkeintaan parikymppinen, vaaleahiuksinen, pukeutunut valkoiseen toppiin sekä ruskeisiin stretch-mallisiin - kireisiin - hiihtohousuihin. Naisten takapuolet ovat erilaisia: on laihoja tyttöjä, joilla on pienet kannikat, joissa on vain aavistuksen verran naisellista kaarretta, jos sitäkään. Sitten toisessa ääripäässä ovat mastodonttimaiset selluliitti- ja rasvahirviöt: surullinen todiste elintasosta. joka tekee ihmisen onnettomaksi, kun tällä ei ole elämässään muuta kuin maata tv:n ääressä napostelemassa välipaloja. Useimmat naisista kuitenkin sijoittuvat tälle välille; kauniita takapuolia voi olla kaikissa kokoluokissa, mutta on myös ikävystyttävän harmaita takapuolia, jotka ovat masentavia kuin sateinen maanantaipäivä.
Palataksemme tämänpäiväiseen ilmestykseen, se oli todellakin uskomaton: kuin kaksi täydellisen pyöreää ilmapalloa, jotka oli pumpattu niin täyteen ja kireiksi, että ne näyttivät olevan halkeamaisillaan millon vain. Mikä teki näystä vielä kiihottavamman oli se, että nämä taivaallisen muodokkaat puolipallot päättyivät mitä kapeimpaan vyötäröön, niin että tuli vaikutelma mehukkaasta ja kypsästä päärynästä. Näky oli niin mykistävä, että minun oli katsottava muualle, etten olisi alkanut tapittaa silmilläni ja kuolata kuin idiootti, mutta pian minun oli pakko vilkaista salavihkaa uudestaan, koska en pystynyt kerta kaikkiaan uskomaan, että näky oli totta. Erektio alkoi jo nostaa päätään, joten oli hyväkin, että tyttö ja hänen taivaallisen leveä muttei liian paksu takapuolensa katosivat paikalta, etten olisi tehnyt itsestäni aivan täydellistä pelleä julkisella paikalla pullottavine etumuksineni.
Feministit sanovat, että miehille nainen on vain seksikone, jolla on rinnat, pimpsa ja takapuoli, mutta toisaalta näen kaikki ihmiset ainoastaan koneina - en ainoastaan naisia - joita käytetään tai jotka käyttävät toisia koneita. Nykyajan ihminen ei ole paljon muuta kuin kiihokeautomaatti, jolle mikään ei riitä; kuin itsekäs lapsi, joka odottaa vanhempiensa täyttävän jatkuvasti kaikki tämän tarpeet, ja tuntee outoa eksistentiaalista vieraantumista sitä enemmän, mitä saa. Niin että enemmän on itse asiassa vähemmän. Tiesin, että nykynaiset katselivat ja pohtivat miehiä samalla tavoin, nämä koneiden ja esineiden arvoon redusoiden, joten en pystynyt tuntemaan juurikaan syyllisyyttä ajatuksistani.
Katumuspilleri
Me elämme Sodoman ja Gomorran viimeisiä päiviä. Vapahtaja tulee pian ja silloin kaikki syntiset poltetaan tulessa. Minä siis sanon teille: "Naikaa, riettailkaa, lesboilkaa, homoilkaa, huoratkaa, tappakaa, varastakaa, pettäkää, huijatkaa, kun vielä ehditte - koska sitä te kuitenkin haluatte - mutta tietäkää, että pian te käristytte Helvetin liekeissä."
Ihmismassat juoksivat kadulla pakoon lähestyvää tuhoa, mutta minun oli pakko nähdä, saada selville, joten syöksyin kohti laumaa kuin ponnistellen päin vastatuulta.
Seksuaalinen kesä oli alkanut. Tytöt kulkivat kaduilla minihameissaan, kondomeita ostettiin ja terasseilla, rannoilla ja puskissa kävi kuhina. Kilpailtiin siitä, kuka suorittaisi eniten yhdyntöjä mahdollisimman monen partnerin kanssa. Sänkipäiset tytöt, joilla oli nenärenkaat, suutelivat, ja heillä oli rintanappeja, josssa luki: "I Hate Hetero Sex", "Nainen, rakasta naista" ja "Patriarkaatti vittuun!".Tytöt ovat vikkeliä, tytöt ovat nokkelia, tytöt haluavat vain pitää hauskaa. Pojille taas tytöt ovat vain kävelevää lihaa kiimaliiman tyhjentämistä varten, numeroita pistetaulukossa; statussymboleja kuin BMW:n kiiltävä kromi, pörssiosakkeet, lumilaudat tai geeli vastaleikatuissa hiuksissa. Nuoruudestaan saakka tympeä kylmä tunteeton tyyppi vailla minkäänlaista myötätuntoa, täynnä ahnetta saalistushalua ja halua nousta reviirinsä parhaaksi. Se, joka on kellistänyt eniten, on mestari.
Tyttö ja poika suutelevat kiihkeästi nurkkapöydässä, syövät ahnaasti toisiaan. Tyttö asettuu hajareisin pojan syliin ja tämän yksinkertainen tumma leninki kiristyy tiukaksi tytön lantion ja pakaroiden ympärille. Tyttö kiemurtelee kuin käärmetanssija pojan päällä. He ovat täydellisesti unohtaneet ympäristönsä, kadottaneet ajan ja paikan eroottiseen tanssiinsa, uppoutuessaan esileikkiinsä vaatteet päällä. On aina huvittavaa, miten humalaiset ihmiset ovat valmiita tekemään itsestään täydellisiä aaseja.
Senja oksentaa. Hän oli bileissä yhden kundin kanssa "silleen" eikä kumpikaan käyttänyt ehkäisyä. Avuksi tuli onneksi apteekista saatu katumuspilleri, jonka avulla Senja saattoi vaivattomasti suorittaa jälkiabortin mahdolliselle rakkaudenhedelmälleen, mutta lääke laittoi hänen vatsansa sekaisin, ja nyt Senja on viettänyt koko päivän pää vessanpöntössä pohtien, miksi tämä maailma on niin saatanan paska.
Käytin sympatia- ja ymmärtäväisyysarsenaalini loppuun Senjan kanssa. Alituinen märy-märy: "Buhuu, mulla ei oo itsetuntoa!" Tajuan nyt, että minun olisi pitänyt potkia Senjaa tämän neuroottiselle perseelle, sen sijaan että pidin tämän skitsoja elossa paapomalla ja hyssyttämällä niitä.
Uneksin siitä, että olisin sitonut Senjan paketiksi konttausasentoon, niin että Senjan tissit olisivat painuneet tämän reisiä vasten, ja tämän paksu perse ja reva karvapiirakoineen olisivat pyllistäneet minua kohti, niin että olisin voinut kastaa kirsikkani hänen suklaasilmäänsä, ja minä ja kuka tahansa olisi voinut vapaasti käydä naimassa Senjaa. Tälle ei olisi kuitenkaan laitettu suukapulaa, joten Senja olisi voinut vapaasti huutaa ja kirkua ja vinkua kuin pistettävä sika.
"Rakas, minulta tulee!" "Röh röh." Me piiskaamme naisia spermaruoskilla keskiaikaisessa kidutuskammiossamme. Paniikki on ekstaasin veli. Työntäkää runonne perseisiinne! Odotatte varmaan nyt seuraavaa mehukasta seksikohtausta, jotta te onanistit pääsisitte oikein hekumoimaan. Mutta sellaista ei tule: olen kyllästynyt rivouksiin. Ainakin seuraavaan kertaan asti.
Muuan nainen hyppäsi alas Näsinneulasta aikana, jolloin sinne ei ollut vielä asennettu turvakaiteita. Nainen osui suoraan alhaalla terassilla istuneiden saksalaisten turistien pöytään ja lysähti puolen metrin pituiseksi, kun sääriluut tunkeutuivat rintakehään. Saksalaiset lähtivät välittömästi maasta.
Senja kertoi minulle kerran tuntemastaan tytöstä, jonka poikaystävä oli ampunut itsensä aivan tämän silmien edessä, ja nyt tyttö joutuisi ehkä syömään rauhoittavia koko lopun ikäänsä. Katsoin Senjaa ja ajattelin, että ehkä se narttu oli hyvinkin ansainnut sen - sikäli kuin hänessä oli jotain samaa kuin Senjassa.
Nyt ajatellessani asiaa tuntuu, kuin musta varjo olisi ollut kaikkien niiden vuosien yllä, jolloin tunsin Senjan, ja että se alituinen tuska, jossa hän eli, sekoittui omaan ahdistukseeni ja niistä tuli jollain tavoin yhtä. Ehkä ainoa asia, jonka voimme todella tehdä, on kieltäytyä pessimismistä elämänasenteena; kieltäytyä kielteisyydestä.
En jaksa enää kuunnella tunneälyttömyyksiänne
Tehkää vallankumous, istuttakaa omenapuita, räjäyttäkää tajuntanne, lähtekää Intiaan ja löytäkää itsenne, menkää psykoterapiaan, pyytäkää mukavalta lääkärisedältä tai -tädiltä Prozac-resepti, tulkaa ulos kaapista, perustakaa bändi, tuhrikaa kasvonne sormivärillä, hyväilkää pomoanne hellästi kun hän huutaa teille, keskustelkaa isovanhempienne kanssa näiden seksifantasioista, ostakaa 303 ja rumpukone, tehkää tutkimusmatka mieleenne, haistattakaa paskat kaikelle, hankkikaa tyttö- tai poikaystävä tai molemmat, järjestäkää likaisten alusvaatteidenne näyttely taidegalleriaan, perustakaa uusi uskonto, ryhtykää DJ:ksi ja soittakaa yleisölle santapapereita, vetäkää vittu päähän, syökää silokkeja, runkatkaa, työntäkää diskurssianalyysit perseeseen, samoin toimintakertomukset ja osakkeenomistajien sääntömääräiset vuosikokoukset, rakastelkaa, perustakaa kommuuni, pukeutukaa naisten vaatteisiin, riisuutukaa alasti kadulla, huutakaa iskulauseita luennoilla, tulkaa hulluiksi, kerätkää pullonkorkkeja ja mainoskyniä, mitä tahansa - MUTTA ÄLKÄÄ AINA VALITTAKO.
Kuuma keinonahka
Meitä odottaa loistava tulevaisuus. Nanoteknologian avulla koko ruumiimme voidaan rakentaa täysin uudestaan ja poistaa vähitellen vanhentuvat, raihnaiset ja sairaat ruumiinosat. Kukaan ei enää kuole syöpään, sydäninfarktiin tai silkkaan vanhuuteen. On hyvinkin mahdollista, että edustamme ensimmäistä kuolemattomien sukupolvea. Erkki Kurenniemen hahmotteleman hallusinaatiokännykän eli hallukan avulla voimme kommunikoida keskenämme telepaattisesti. Seksiä ei enää tarvita, kun orgasmatronit tuottavat meille orgasmeja aina halutessamme ja niin paljon kuin tarvitsemme. Suvunjatkaminen tapahtuu täysin automaattisesti koeputkissa ja keinokohduissa. Näin myös säästytään tukalilta ihmissuhdevaikeuksilta ja niiden aiheuttamilta sosiaalisilta ongelmilta.
Ihminen on sukupuolinen olento seksuaalisine tarpeineen, ja ihanneyhteiskunnassa hän voi vapaasti tyydyttäää niitä, ilman että häneen kohdistuu ulkopuolelta moraalisia tai muunlaisia sanktioita. Niin ikään orgasmatronien ja virtuaalitodellisuuden yhteisten sovellutusten avulla voimme toteuttaa seksuaalisia tarpeitamme ja fantasioitamme vapaasti, ilman että siitä koituu vaikeuksia itsellemme tai kanssaihmisillemme. Vapaa demokratiamme, jossa globaali kaupankäynti ja ihmiset, tieto ja pääoma liikkuvat ilman rajoituksia takaa meille tällaisen mahdollisuuden. Neuroelektronisten sovellutusten avulla voimme hankkia mieliimme loputtoman kaistaleveyden ja rajat älykkäiden, keskinkertaisten ja henkisesti vajavaiden välillä katoavat kokonaan. Meille kehitetään geneettisesti isommat penikset ja tiukemmat vaginat. Keinoelämä korvaa keinovaginan.
Döng
Germaz Gräthkyyng tsittasi derkhiin, kun klosmo puuri tonkkasi tyystisti tiaremoon. Klethneth kuosasi Andreas Mökänderin golmalastin liipoon, että klunkussa kolisi sitä rataa. Kenneth kuiskasi käymäsillään tormematoja. Terpsnokka kuivui, ja glinderit koomattiin feidikseen. Erksnoks kampasi tieraa, koska tsittaamiseen tarvittiin glyntisti kapua. Burinaali eskasi kompisti Kyrnilän komentomokkaa, niin että geljas halkesi ja Koriander tämmöili tseeniisti. Skermat pursui graniittitelppiksestä kahdesti, seurauksena että joret jämäsivät konteen. Kaikilla oli kämis friitti, eivätkä gugsutkaan kormannelleet kluubaa. Gelmit kääpäsivät Kuppiksen pikavauhtia, eli se siitä sitten, mutta kornis tavattiin ja kaikilla oli glimmistä. Kesmo kookkasi trallisti Tsentjaa. Kielipelit lirpsuivat kooneesti, ja girsma vuikkuili klentteinä. "Jemis, että jökrötti!", Kurnulf koksahti.
Juhannus I: Kun katsot kuiluun...
Kuljin juhannuksena aution kaupungin kaduilla ja mietin, että aivan tällaista olisi aivan ennen tuhoa tai sen jälkeen. Kaupungissa oli jäljellä vain muutama penkeillä istuva vanhus, pari pakollista juoppoa ja kylähullua. Kulissit olivat jääneet jäljelle, mutta joku oli varastanut nuket nukkekodista. Ilma oli painostavan raskas ja taivas sairaalloisen kellanhohtoinen. Asfaltista nousi tukahduttava kuumuus vaeltaessani halki loputtomien torien ja aukioiden. Lopullinen kauhu oli tyhjiin laskettu Tammerkoski, jonka pohjasta kivenlohkareet paistoivat; jossakin lojui ruosteinen polkupyörän runko, jonka vieressä valui pieni puro, joka joskus mahtavasta koskesta oli jäljellä; sekä se tunkkainen lietteen ja levän haju, joka kivialtaasta nousi. Näky kammotti minua, mutta en voinut olla tuijottamatta, koska oli kuin olisin katsonut suoraan alitajuntaan ja nähnyt sen syvyyden alastomana kaikessa hirvittävyydessään.
Juhannus II: Kaareutuva horisontti
Se hieronymusboschmainen kauhunäytelmä, johon jouduimme sinä juhannuksena, oli vähintäänkin epätodellinen. Yyterin hehkuvan hiekan keskellä, limonadimeren rannalla ja otsoninsinisen taivaan alla, mikä oli täydellinen vastakohta sille, mitä tuleman piti. Se päivä tuntui kestävän ikuisuuden, ja ehkä se olikin ikuisuus, koska sen päivän jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
Anette
Anette: täydellinen, erehtymätön, virheetön Anette. Hyvästä perheestä, luokkansa priimus, päässyt lukiosta liki kymmenen keskiarvolla; erittäin hyvät suositukset kaikista työpaikoista. Täydellinen kristalliastia, mutta liian täydellinen: menisi sirpaleiksi heti, jos siihen tulisi vain yksi särö. Sitähän Anette ei voinut tunnustaa itselleen: jollakin tavoin hänestä puuttui inhimillinen lämpö. "Maailmassa on niin paljon heikkoja ihmisiä. Jokainen huolehtikoon itsestään; yhteiskunnan velvollisuus ei ole hyysätä laiskoja ja avuttomia." Siihen asti, kunnes tiede on kehittänyt geeniteknologian ja eugeniikan kautta keinot tehdä kaikista meistä anetteja ja hävittänyt maailmasta kaikki epätäydelliset, vajavaiset ja rumat ihmiset, Anetten on vain kärsittävä meistä junteista ja ääliöistä. Minua Anette kai sieti niin kauan kuin jaksoin paistatella hänen täydellisyytensä loisteessa, mutta sain kenkää heti, kun hän huomasi, etten pitänytkään häntä maailmankaikkeuden keskuksena, ja ettei hän voinutkaan muuttaa minua sellaiseksi kuin hän olisi halunnut.
Poissaoleville ystäville
Zen-soturit saattoivat viettää päiväkausia staasissa levitoiden pää alaspäin lähellä katonrajaa kuin perhoset koteloissa. Elintoiminnot olivat pysähtyneet liki kokonaan ja heidän mielensä olivat täydellisessä levossa. Heidät herätettiin vain harjoituksia tai taistelua varten. Taistelussa he pyrkivät sulauttamaan oman mielensä vastustajan kanssa, seuraamaan ja ennakoimaan tämän liikkeitä yhtä tarkasti kuin peili. Aina kun yksi sotureista sai surmansa, muut jakoivat tämän sielun keskenään ja jatkoivat tämän elämäntehtävää. Mitä vanhemmaksi soturi eli, sitä enemmän hänellä oli sieluja kannettavanaan, ja taakka tuli koko ajan raskaammaksi.
Juhannus III: Aavekaupunki
Muistan vielä yhden juhannusyön vuosia sitten, kun valvoin koko yön yksin kotona kuunnellen radiota ja lukien Albert Camus'n Sivullista. Lähiössä oli aivan hiljaista, kaikki olivat paenneet autoillaan metsiin ja järvien rannoille. Tunsin kesäyön mystisen valon, kun iltahämärä vaihtui aavemaisen huomaamattomasti aamuruskoksi, niin ettei varsinaista pimeyttä ehtinyt kokea ollenkaan. Kaupungin siluetti kylpi tässä vaalean maidonsinisessä valossa, ja kaste kimmelsi sitä kehystävissä jalavissa ja vaahteroissa. Ilma oli kevyttä ja läpikuultavaa. Yksinäisten lokkien kirkaisuja lukuunottamatta aavekaupunkini oli äänetön. Joskus aamunkoitteessa radio lopetti lähetyksensä ja lähdin ulos kävelemään. Maisema oli unta, sivistys oli muuttanut pois ja jättänyt jälkeensä vain kulissit. Betonisia vesikaivoja, sorapolkuja ja kukkaistutuksia. Kävelin hiljaisella asfaltilla, joka tuntui jatkuvan äärettömiin.
Copyright © 2000 Harri Teikka