Käsillänne on nyt joukko tekstejä, enemmän tai
vähemmän
joutilaisuudessa ja/tai sairaasta mielestä ™ syntyneitä.
Kieliopillisista, tyylillisistä ja muotoseikoista voidaan huomauttaa,
mutta
puolustuksekseni voin sanoa, etteivät kysessä olevat tekstit
pyrikään mihinkään muuhun kuin omaan itseensä katoamiseen;
toisin sanoen niillä ei ole mitään tekemistä sanataiteen
tai
tekijänsä itseilmaisun tai Taiteen tai minkään muunkaan kanssa.
Yksinkertaisesti ne vain Ovat; ne eivät hankkiudu kohti yleviä
päämääriä eikä niillä varsinkaan ole mitään henkisesti
nostattavia tarkoituksia, puhumattakaan kasvatuksellisuudesta(!), mutta
toisaalta
jokainenhan voi etsiä oman Tarkoituksensa, palvella omaa Muusaansa.
Myönnetään, että nyt käsillä olevat tekstit ovat enemmän tai vähemmän sekavissa mielentiloissa syntyneitä (laillisten tai laittomien substanssien tai stimulanttien käyttö silti jyrkästi kiistetään - hölmöt turvautuvat itsensä huumaamiseen, mutta viisas on itse oma Huumeensa); päivinä jolloin on vakavasti jouduttu pohtimaan sängystä nousemisen mielekkyyttä - saati sitten koko elämän jatkamisen (ah kuinka suloista onkaan leikitellä itsetuhon ja sitä seuraavan lähimmäistensä syyllistämisen ajatuksilla) - mutta hyödyttömyys synnyttää oman kielensä, ja kohtalokseni on koitunut kuuluminen tähän ylimainostettuun sukupolveen, joka on tajunnut (tai kuvitellut tajunneensa) kaikkien merkkien yhtäläisen naurettavuuden ja joutavuuden, ja joka siis juhlistaa omaa päämäärättömyyttään kaikin mahdollisin keinoin, mistä myös markkinatutkimukset ovat tulleet vetämään omat johtopäätöksensä ja pyrkivät näin tarjoamaan uusia tuotteita, mielikuvia ja imagoja ikäryhmän passiivista kuluttamista varten. Samalla kuitenkin ymmärrän irrallisuuteni tästä kaikesta ja ajatuksen siitä, että tuskin voisin vähempää välittää mainitusta ajattelutavasta, joka tulee ikään kuin annettuna. Siispä transsendenssin etsiminen on henkilökohtaisella tasolla tärkeämpää kuin takertuminen trendeihin tai kulloinkin muodikkaisiin ajatussuuntiin.
Myönnän olevani monella tavalla täydellinen epäonnistuminen; ainakin jos mittapuina pidetään niitä perinteisiä opiskelu-, työ- ja parinmuodostuskuvioita, jotka kertovat yksilön menestyksestä sosiaalisella ja hierarkisella tasolla. Niinpä on kaikkein turvallisinta ja helpointa haistattaa pitkät tälle kaikelle, ja jatkaa oman pyhän narriutensa etsintää.
H.T.
Tampere
syyskuu 1996