Perseräähkä, eli Vilin tarina
Haukkuvat Vilhoksi, kavereille Vili vaan. Ikä 57, ammatti teurastaja, sairaseläkkeellä (mutta kyrpä nousee vielä, Viagroja ei tarvita). Vaimo lähti vetämään jo viisitoista vuotta sitten, mutta ei sitä räystäspersettä kauempaa olisikaan jaksanut katsella. Mitäpä tällainen jätkäpoika: päivätansseissa käyn, kesällä mennään Lappiin Jallun mökille kalaan. Tasaista, kuin jäitä polttelisi. Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.Hapanta otan silloin tällöin. Ei sitä enää jaksa samalla tavoin kuin nuorempana; aika pian täytyykin jo omistaa päivä kansanterveydelle. Kun kuparisepät takovat katolla ja Yrjö pyrkii vieraisille, mielessä käyvät raittiuslupaukset, ettei enää ikinä, mutta aina sitä kummasti löytää itsensä jo loppuviikosta paikallisen kulmapöydästä ukkojen kanssa turisemasta.
Oman ikäisiäni ämmiä ei enää jaksa katsella: riipputissisiä elähtäneitä luuskia, joilla on naamakin kuin petolinnun perse. Siellä pubissa ne silti riekkuvat kaikki illat tupakilta ja valkosipulilta löyhkäten, kestopermanentti päässä ja naamassa paksulti paakkelsia niin kuin sillä muka voisi katastrofialueen alleen kätkeä. Loppuillasta soperretaan niin, ettei sanoista saa selvää edes valan tehnyt ammattitulkki, ja leningin verhoamaa paksua selluliittipersettä sovitetaan minkä tahansa vapaana olevan miehenpuolen syliin. Ei silti, eivät ilman munaa jää taatusti nämäkään haahkat -- sen verran epätoivoisia miehiä maailma on puolillaan, jotka eivät muuten saisi -- vaikka ihmettelen, minkälainen nekrofiili oikein tarvitaan tässä kunnossa olevia ja tämän näköisiä haaskoja vetelemään. Säkki päähän ja kusenpolttamat pikkupöksyt alas, vai?
Vaan meikäpoika katselee nuorempia. Sellainen viisitoistakesäinen ritsapillu on kaikkein paras; sellainen jonka vakoon Sultanin verhoama terskanpää ei ole vielä kertakaan ehtinyt painua. Mutta kunhan on vain nuorta lihaa. Ai saatana, housuissa alkaa sojottaa jo pelkästä ajatuksesta.
Kaupungilla vilkuilen päivisin ritsoja. Ei sellaisia meikäläisen kantapaikoissa koskaan näe, tuskin edes pääsisivät sisäänkään. Nuorilla on niin omat menonsa; perkeleen meikattuja pitkätukkapoikia ja rääkyvää möykkämusiikkia, josta pääsisi parhaiten eroon työntämällä kasapanoksen kaiuttimien alle. No, kyllä Suomen raskas ne viimeistään parantaa, kun pääsevät juoksentelemaan marjapusikoihin sinko olalla. Sivarihomot ovat tietenkin asia erikseen, mutta siellähän saavat sitten liehuletti heiluen ja korvikset ja nenärenkaat täristen vaihdella vanhainkodeissa mummojen kusi- ja paskalakanoita ja hoidella makuuhaavoja. Vetäkööt vitun päähän (vaikka tuskinpa tuollaiset pitkätukkahinttarit mitään vitun päälle ymmärtävät). Pääsevätpä polkemaan metsiin miinoja, kun ryssä seuraavan kerran yrittää rajan yli.
Nussimaleikit pyörivät taas mielessä. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi saanut. Aah, mikä teiniperse tiukoissa farkuissa tuolla taas pyörii, mutta repeäisiköhän pillu, jos tuollaista pääsisi painamaan? Oma kun on niin iso ja tuollainen niin tiukka, että tuskin kusi edes pääsee karkuun. Ja tuolla menee kanssa yksi hyvä, tuskin on kuuttatoistakaan. No jaa: edestä kuin enkeli, takaa kuin mankeli. Mutta joskus isokin perse naisella on kiihottava, kuin luotu eläimellistä panemista varten Musti-asennossa. Äh puh, äh puh. Kato, toisella puolen katua muuten talsii Koistinen, mutta onpa miehen naama pahasti norsun vitulla. Onkohan sen muija lakannut antamasta? Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta.
On täällä raitilla taas sellaista teinipillua ja vitunkantotelinettä, että. No, voi vitun täys paskaa! Lompakko on jäänyt kotiin. Ei muuta kuin puolitoista kilometriä takaisin noukkimaan. Onneksi on aikaa tappaa vaikka millä mitalla. Ai saatana, kun munia kutisee. Olikohan sillä viimekertaisella ryssänhuoralla kuppa? Harvemmin sitä kun pääsee viidelläkympillä painamaan. "Pilu hjuva." Viroon pitäisi taas mennä, siellä irtoaa aina. Vaikka viime reissusta ei kyllä oikein muista mitään.
"Vittu ei haise pahalle", sanoo sen yhden vihreiden kansanedustajan rintanappi. Vaan mitä se ämmä tietää; kyllähän se haisee, jos sitä ei pese tarpeeksi usein. Sellaiselle härskiintyneelle silakalle. Kokemusta naisista sen verran on. Miltähän tuoksahtaisi, jos pääsisi nuuhkaisemaan sen roiskeläpän alle?
Jumalauta, mikä herkkupeppu tuolla sipsuttaa! On oikein A-luokan lihaa, kyllä vanha alan asiantuntija tietää. Mehevän pyöreää ja kiinteälihaista kuin sopivan kypsä kinkku, johon tekisi mieli iskeä hampaansa saman tien. Perslihoihin kiinni! Sisäfile, ulkofile, kyljys, potka. Miten eläimet kirkuivat, kun viilsin ne auki, ja valutin sisälmykset ja veret ulos. Se oli silloin siellä maalla ennen kuin niitä alettiin tainnuttaa ennen teurastusta. Joskus kuvittelin, että niiden silmät anoivat armoa. Oletteko koskaan syöneet syntymätöntä porsasta? Ajattelen niitä aina, kun näen raskaana olevan naisen. Eläimen ruhosta ulos ryöpsähtäviä suolia; oma tyräleikkaukseni. Lapissa poromiehet kuohivat eläimiä hampaillaan; minä Tallinnassa, munani tuntihuoran suussa.
Se perkeleen työterveyslääkäri, helvetin kaappihomo. Niin sanotut työkaverini, ne saatanan juudakset, olivat sanoneet sille, että puhuin outoja; että näin ja kuvittelin olemattomia juttuja. Minulle annettiin sitten sairaslomaa, laitettiin tutkimuksiin. Aikuinen mies leikkimään palikoilla ja sovittelemaan reikiin kuin pyöreää munaa neliskulmaiseen pilluun; kysyttiin mitä erivärisistä musteläiskistä tulee mieleen, kiristääkö vanne päätä ja muita kummallisia asioita, kuten että olisinko halunnut olla kukkakauppias. Höh. Liuta lautatissisiä rillipäitä psykologiämmiä toinen toisensa jälkeen. Sitten yhtenä päivänä lääkärinlausunto kuin nyrkinisku päin naamaa: paranoidi skitsofrenia, muka.
Tuli kenkää teurastamosta. Kahdenkymmenen vuoden työura taivaan tuuliin. Pistivät sairaseläkkeelle. Eivät sentään sulkeneet pöpilään, määrärahat eivät kuulemma antaneet myöten kuin avohoitoon; antoivat pillereitä ja sanoivat, että syö näitä, niin pysyt tolkuissasi. Vaimo häipyi. Poikaakaan en ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Vaan mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä. Elämä vittuilee, mutta vittuillaan takaisin. Vetäkää käteen.
Mitä nekin psykiatrien mulkkumoosekset tietävät? Eivät yhtään mitään. Istuvat perseillään ja nostavat kovaa palkkaa, kirjoittelevat lausuntoja munkkilatinallaan ja leimaavat terveitä ihmisiä hulluiksi päivät pitkät.
Kotona taas. Pumppu jyskyttää ja pyyhin hikeä otsalta. Olen kova lukumies: olohuoneen oluttahraisella lasipöydällä lojuu tupakannatsoja pursuavan tuhkakupin vieressä vanhoja Jerry Cottoneita, Alibeja ja pornolehtiä, joiden sivut ovat liimaantuneet yhteen. Poimin lompsan puhelinpöydältä, tungen sen teryleenien perstaskuun, ja takaisin liikenteeseen. Täytyy varmaan käydä kusella ennen lähtöä. En ole nähnyt kulliani mahan alta enää pariinkymmeneen vuoteen, mutta kyllä se siellä on. Koetan ravistaa vielä viimeiset kusitipat pois, vaan silti aina jotain lorahtaa kalsareihin. Vilkaisen peiliin ja sipaisen lisää brylcreemiä tukkaan. Se on vielä pikimusta, mitä nyt ohimoilla alkaa olla vähän harmaata. Meikäläinen ei juuri dödöjen eikä muiden ämmien parfyymien kanssa pelleile; kyllä miehen pitää haista mieheltä. Ei tässä mitään hienoperseitä tai ruotsalaishomoja olla. Ai jumalauta, että pierettää. Päästän ulos kunnon sarjan, mitähän perkelettä sitä on taas tullut syötyä. Kaasunaamariahan tässä kaivattaisiin. Kuulin kerran miehestä, joka osasi soittaa Porilaisten marssin pieremällä. Ei muuta kuin Linnan juhliin esiintymään kaikkien niiden mitaleilla ja muilla varustettujen frakkimulkkujen sekaan. Karjalasta kajahtaa.
En ole popsinut mömmöjä taas vähään aikaan. Tulevat niin perkeleen kalliiksikin, vaikka Kelan muka pitäisi kustantaa. Ja paskan marjat. Eikä viinaakaan niiden kanssa voi oikein ottaa, muuten on ihan tööt. Saatana, työntäkööt pillerinsä perseisiinsä. Psykiatrit ovat runkkupaskoja.
Kadulla kävelen thai-hieronnan ohi. Ikkunat on häveliäästi peitetty sälekaihtimilla. Siellä pikku riisisilmätytöt vatkaavat päivät pitkät äijien kulleista mällit pihalle. Höh. Mitä siitä kannattaa maksaa, jos sen voi tehdä omallakin kädellään? Mutta ehkä se siinä onkin ideana: ei tarvitse itse tumputtaa, kun thai- tai vietnamilaislaistyttö tekee sen sievällä keltaisella pikku kätösellään. Onko teillä onanointiongelmia? Antakaa meidän auttaa -- ojennamme auttavan kätemme!
Höh ja vielä kerran höh. Kyllä kunnon bordelli tuollaisen itämaisen huijauksen voittaa. Huorataloja vain joka kortteliin, ja kaikki Suomen naiset niihin töihin: eiköhän työttömyysongelmasta päästä kertaheitolla. Miesten työpaikoista ei niin väliä; nehän voivat käydä siellä asiakkaina. Ja Kela kustantamaan!
Minulla on syntymäpäivä marraskuussa, melko tarkkaan isänpäivän aikoihin. Ei vain kukaan ole enää vuosiin muistanut; ei poikakaan koskaan paiskaa postikortilla, ei edes soita. Ei 50-vuotispäivääkään muistanut. Väärin minä sen pojan kasvatin; aina se vain oli äitinsä helmoissa. Eikä Irmeli minun sitä antanut edes kasvattaakaan, jos tarkkoja ollaan. Sanoi, että jos kosken poikaan tai katkaisen siltä hiuskarvankaan päästä, niin jumalauta se tappaa minut. En minä koskaan ole ämmiä pelännyt, mutta kun se sanoi niin, sillä oli sellainen raivokas hullun kiilto silmissä. Että kyllä se olisi uhkauksensa toteuttanut, se on saletti. Jumalauta, sen muijan olisi ne hullun paperit pitänyt saada meikäläisen sijaan.
Ei siitä pojasta koskaan ollut edes oikeisiin töihin; aina vain oli nenä kiinni kirjassa. Irmelin vika taas, kun opetti pojan jo neljävuotiaana lukemaan; sillä tavalla siitä vähän kummallinen tulikin. Ei kirjoista ole mitään hyötyä; ne ovat vain täynnä kaikenlaista hienostelevaa puppua ja viisastelua, joilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän ja oikean työnteon kanssa. Irmeli sanoi aina, että se on muka fiksu ja -- voi hellanduudelis sentään -- herkkä poika, ja että sen pitää saada käydä kouluja, mutta patalaiska uneksija se oli, saatana! Minun isäni opetti minut työntekoon jo pienestä pitäen; laiskottelu kirjojen kanssa ei olisi tullut kuuloonkaan. Kyllä nahkaremmi soi persuksilla vähemmästäkin. Isä oli kova työmies, ja sellaiseksi se minutkin kasvatti. Kun minulla ei joskus mennyt jokin jakeluun, se vain tokaisi, että: "Jos sun pääs olis lasia, niin näkis, kuinka kusi virtaa ja paska tekee patoja", ja sitä samaa se toitotti minulle aivan muutenkin vain. Ja sen saman opetuksen minä yritin siirtää omallekin pojalleni, mutta silloin Irmeli käski minun pitää turpani kiinni.
Minusta kyllä vahvasti tuntuu, että ei se minun poikani ole. Ei voi olla. Kyllä se lentohuora on sen pennun tehnyt jonkun kylän jätkistä kanssa. Niin naisten tapaista, ollaan perse pystyssä kuin kiimainen narttukissa kenen tahansa jätkän edessä heti, kun oma silmä välttää. Kuinkahan moni sitä kävi panemassa sillä aikaa, kun minä olin töissä ja yritin hankkia hiki hatussa elatuksen perheelle?
Vaan paskaaks noista. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Meni ja vihelsi mennessään.
Huomaan yhden varsin hyvin säilyneen lyylin tanssilattialla. "Lähre huara humpalle!" ehdotan tälle rentoon tyyliini. Muija katsoo minua kuin kengän pohjaan tarttunutta koiranpaskaa ja häipyy sen sileän tien. Mikähän helvetti noita suomalaisia naisia vaivaa, kun sitä ollaan aina niin perkeleen mörkkinä eikä edes pientä hymyä miehelle irtoa, muusta puhumattakaan? Kyllä kaiken maailman murjaanien, taatelintallaajien ja muiden nokikeppien ympärillä kiehnätään, mutta rehti suomalainen mies ei kelpaa. Ei ihmekään, että äijät käyvät venäläisissä ja virolaisissa maksullisissa naisissa, kun paikallinen hameväki on tuollaisia perseräähköjä.
Kulmapöydässä istuu pari lesboa. Paska-Keskinen alkaa hoilata niille: "Me halutaan olla lepakoita, vihataan miesten kepakoita! Kuumat hävyt yhteen hinkkaa, tytöt nuolee kilvan pimppaa!" Lesbot häipyvät paikalta alta aikayksikön.
Copyright © 2009 Harri Teikka
[Harri Teikka Resurrection Library]