60s Garage Rock & Psychedelia in Finland @ pHinnWeb
60s Garage Rock & Psychedelia in Finland @ pHinnWeb
The short-lived, Led Zeppelin-inspired "super band" of Harri Saksala, Eero Lupari,
Heimo
Holopainen (all three formerly of the popular band Topmost) and Edward
Vesala, formed in 1969, left behind them one full-length
album (1970), re-released by Warner Finland in 2002. More than Zeppelin,
the album takes place somewhere between the later psychedelia and early
progressive
rock.
The lyrics by Saksala and Lupari consist of some
very poetic and gloomy material, with great orchestrations assisted by such
people as
Seppo "Paroni" Paakkunainen and the talented Vesala (who died in 1999), one
of the biggest Finnish jazz legends.
The track 'Pakoon
maailmaa' ("Away From The World") makes one
even think of Beach Boys' productions at their most twisted.
The Blazers, who still perform with all original members, were part of
the early 60s Finnish twist/surf guitar rautalanka
craze,
with
their
version of
the classic Finnish schlager 'Metsäkukkia'.
I think Blues Section would be THE Finnish band to fit best in the
psychedelic underground and even garage spirit. Their
career was short-lived (1967-68), in which time they managed
to create some classic songs from Hendrix/Cream/John Mayall-influenced
blues to pop and jazz-tinged psychedelia. Their 'Cherry Cup-Cake Twist'
would well fit in its strangeness to any Nuggets or Pebbles-style
collections; 'Semi-Circle Solitude' is one of the finest pop anthems
to ever come out of Finland, and 'Hey Hey Hey' is pure, hard-biting
electric garage.
Blues Section's saxophone player Eero
Koivistoinen would record in 1968 the legendary Valtakunta
album, with Hasse Walli and Ronnie Österberg of Blues Section among
the musicians there. Jim Pembroke, the British expatriate vocalist and
song-writer for Blues
Section, would later form with Österberg Wigwam,
the biggest
progressive rock band in Finland; Blues Section's bassist Måns
Groundstroem and Pembroke's vocalist successor
Frank Robson would appear in Tasavallan
Presidentti,
Wigwam's greatest prog rival in Finland - but that's another story...
The Scaffolds was a band specialising in rautalanka and pop;
in action from 1962 to 1965. The band was started in summer 1962 in Helsinki, just in time to join Finnish rautalanka craze. The original line-up comprised of Arto "Ave" Lönnfors (rhythm guitar), Harry Bergholm (solo guitar), Kicke Bergholm (bass) and Mårten Wikström (drums). The band released their debut single 'Dark Eyes Beat' in 1963, followed in the same July a rautalanka version of the traditional song 'Katariinan kamarissa'.
When the interest in rautalanka bands started to wane and Beatlemania conquered also Finland, Cay Karlsson was hired in as a vocalist, and the single 'Girls' was recorded as Cay & The Scaffolds in December 1963, gaining some success. Some other records followed, but military service was calling Cay in the fall 1964 and he left the band, to join The Roosters (where also Harry Bergholm played now) the following August after Cay's stint in the army was over.
After the departure of Cay, The Scaffolds hired to the band a female vocalist called Aira-Anneli Mäkinen from Hämeenlinna and Ronnie Österberg as the new drummer in early 1965; the Scaffolds adopting a more rough and street-wise rhythm'n'blues direction. The Scaffolds spent two months in the summer 1965 in Stockholm, Sweden, where they played at the clubs of Gamla Stan, with not enough money for food and hotel, but having a great time, nevertheless. In November 1965 they recorded the final single, 'Pois' ("Away"), which was a translation version of 'Help' by The Beatles, with vocals by Lönnfors. After that the band split, Österberg joinining Jim Pembroke & The Pems, whereas Lönnfors was recruited to Eero Raittinen's The Boys, Enqvist to The First and Kicke Bergholm to Jormas.
Source: Cay & The Scaffolds entry @ Finnish Wikipedia
Charlies were one of the roughest bands of Finland in the late 60s and early 70s,
providing among all an excellent soundtrack for one of the all-time worst Finnish
films, the political Julisteidenliimaajat (1970), quoting in their songs,
among all, Chairman Mao... The musical paragons of The Charlies were Cream and Jimi
Hendrix, the gigs featuring long improvisations with extended drum and bass solos.
The Charlies were founded by the bassist Kari "Pitkä" Lehtinen and guitarist Eero "Ebro" Ravi
in 1966. The other members were vocalist-drummer Ermo "Eko" Sivonen, vocalist Juha Saali and
solo guitarist Jarmo "Rödis" Jääskeläinen, who soon left the band. The band got its title from
the nickname "Charlie", which Kari "Pitkä" Lehtinen had at that time and also the family name of Juha
Saali, which -- despite the different spellings -- were pronounced in the similar way.
By 1968, after many changes in the line-up, the band had diminished to a trio of
Ebro, Pitkä and vocalist-drummmer Wellu Lehtinen. Later the band had as its drummer Ari "Kusti" Ahlgren,
when Wellu wanted to concentrate only in vocals. As an additional member on the gigs and the 1970s
recordings was featured flautist-saxophone player Erkki Summala, who used the artist name Igor Sidorow.
The Charles published in 1970 both their long-play albums, Julisteiden liimaajat ("Poster-Stickers") and
Buttocks, yhtye julkaisi vuoden 1970 aikana. Julisteiden liimaajat was commissioned to the film
of Tuomo-Juhani Vuorenmaa on the theory of anarchism, which has been even characterised as the "worst film in
the world". (Since its debut at the Tampere Film Festival in 1970, Julisteiden liimaajat has been
rarely seen, if at all, except for some short video excerpts.) The soundtrack album, however, was received
warmly, and its CD version was released some years ago.
The band was split in 1971, Eero Ravi and Wellu Lehtinen both leaving. The Charlies was soon re-formed without
Ravi (who hasn't appeared in any following comeback gigs), and that line-up lasted until 1975. Since 1997 The
Charlies have done some "nostalgia gigs" once a year.
Danny, a.k.a. Ilkka Lipsanen, used to be called Finnish Johnny Holliday,
after the French rock singer, who was his idol. He started Danny & Islanders in
1964, covering
'East Virginia' of
Joan Baez. In 1966 he started his "Danny Shows", with his own company D
Productions, which became legendary with their huge and theatrical
rock/pop stage
productions touring around Finland.
After that Danny released loads of solo records with
soft pop. Probably Danny's wild live performances had more Nuggets spirit
in them than his actual studio recordings did, and that's only why he
deserves a mention here. As
an elder showman of popular music, Danny
has almost the same kind of position in Finland as Elvis used to have.
(The original was 'You're No Good' by Clint Ballard, Jr.)
The brothers Eero and Jussi Raittinen are the real pioneers of Finnish
rock, who recorded in 1964 Finnish version of Roy Orbison's 'Pretty Woman'
and many more local translations of the beat group hits of the day, and
were both known consequently for their successful solo careers. Maybe
their biggest
foray together into psychedelia is 1967's single 'Kaipaan sua' ("I Miss
You"), a version of a traditional Finnish folk song arranged into Beach
Boys type chamber pop by Johnny Liebkind and Paroni Paakkunainen. Eero
Raittinen would also lend his vocals to Eero Koivistoinen's
Valtakunta album and work later on as the vocalist of prog rockers
Tasavallan Presidentti.
The Five Comets hailed from Tampere, this track being a Finnish cover
version of 'Don't Throw Your Love Away' by The Searchers. Vocalist Rauli
"Rale" Koivisto later moved to The Matthews, also from Tampere, and gained fame in Finnish version of hippie musical
Hair. Other members: Olli Koiviola (lead guitar), Simo Jalonen (bass), and
'Savu' ("Smoke") by Hector (a.k.a. Heikki Harma) and Oscar is one of the first Finnish
songs about drugs. Hector started in the mid-1960s as Bob Dylan-style folkie.
The Hitch Hikers -- a rare example of the 60s bands hailing from Mariehamn in the Swedish-speaking Åland archipelago -- were Dan Eriksson (vocals), Curt "Modde" Quarnström (guitar), Håkan "Hooky" Rikberg (organ), Johan "Moxie" Söderlund (bass) and Kari Tuominen (drums). This Quarnström-penned gem was the flipside to The Hitch Hikers' only single release, 'Sweety', released early summer 1966: for their brief moment in glory The Hitch Hikers were ahead of any other Finnish band with this bluesy reading featuring some Oriental influences hinting to Indian ragas, which were at the time rapidly becoming fashionable among Anglo-American bands, on the verge entering the psychedelic era. Sadly, despite gaining some success with the single, tour fatigue took its toll after the summer spent touring Western Finland, and the band split soon afterwards, never quite fulfilling their promise. A re-union took place in 1985 at a Live Aid event in Mariehamn.
Irwin Goodman (real name: Antti Hammarberg, 1943-1991) may be an
unexpected addition to this list, better known in Finland as a
popular (though often ironic and authority-mocking) iskelmä
star, who had started as a protest song
singer in the folk boom of the mid-1960s.
'Haista itse vaan' ("Up yours yourself") is somewhat a curio
in Irwin's published output, being clearly a rock song, which also
features the first recorded use of distortion/fuzz pedal in Finnish
popular music. Inspired by The Yardbirds song 'For Your Love', which
prompted Goodman and his lyrics-writing sidekick Vexi Salmi to
purchase a similar effect pedal from a Helsinki music store and try it
out for this track.
Jim & The Beatmakers performed 'My Only One' written by Raul Wikström
on Finnish TV's Poppis show. The
same song was covered in the 1970s by The Hurriganes.
Line-up: Raul Wikström (vocals), Sepi Keurulainen (guitar), Kari
Keurulainen (guitar), Hannu Luomanen (bass), Ronnie Österberg (drums).
Before Pertti "Pepe"
Willberg started Jormas, he played in Danny's band Islanders.
Willberg also recorded with Blues Section a single 'Kuka kertoisi minulle' ("Who Would
Tell Me?").
In 1969 he launched Pepe & Paradise, and after that, a successful solo
career with melancholic soft pop songs. Lately, he has been touring
in Finland with three other pop/rock veterans Kirka, Hector
and Pave Maijanen. [Jormas
@ Wikipedia]
(See also Hurriganes, whose
drummer Remu Aaltonen had played in The Creatures.)
The Creatures with Kirka
(born as Kirill Babitzin, 1950 - 2007) and
the
future
Hurriganes drummer Remu played
songs from Little Richard, The Beatles,
Spencer Davis Group, John Mayall's Bluesbreakers, the heavier songs of The
Hollies and Lee Dorsey, also some Rolling Stones. They appeared in
Mikko Niskanen's famous film Käpy selän alla (1966),
with their wild stage show. Unfortunately, the remaining Creatures
recordings are few.
After
The Creatures
Kirka recorded in '67 a single with Blues Section and started his solo
career
with Finnish cover versions of The McCoys' 'Beat The Clock' and
'Kites'
of Simon Dupree & The Big Sound which gained huge success. After that
Kirka has been a steady success in Finland, mostly with soft pop. He comes
from a musical family, and also his siblings Sammy (who died in car
accident '73), Muska, George and Anna had solo careers.
The short-lived Mosaic were British ex-patriate vocalist-keyboardist Frank Robson (who had previously lent his vocal duties to Blues Section after Jim Pembroke had left the band), drummer Raimo Rautarinne, guitarist Vladimir "Nikke" Nikamo and bassist Olli Könönen (previously of The Creatures). Frank Robson, who arrived to Finland at the urging of some Finns in London, had played in the south of England with such relatively unknown bands as The Sons of Mad, The Swinging Machine and The Lower Third, also working occasionally as a session musician for bands such as The Artwoods and The Ivy League. (The high point, though, of Robson's early career was a brief spell as organist in The Small Faces between the terms of Jimmy Winston and Ian McLagan!) Stylistically, 'Happier Man' can be considered a link between psychedelia and the nascent progressive rock of such Finnish bands as Tasavallan Presidentti (which Robson would join soon afterwards) and Wigwam (where Nikamo was featured in the band's first line-up).
New Joys was a band from Helsinki, starting in 1965, its members still being schoolboys at the time.
Their first
line-up consisted of vocalists Benno (real name: Nils Blummé) and Tarro (a.k.a. Tapio Mäkinen), guitarist Jori
Auvinen, bassist Hannu Peltonen and drummer Haraldo Bergqvist. The first New Joys single in 1967 was
'Mikset mua huomaa' ("Why don't you see me"), which was a Finnish translation of 'Happy Together' by The Turtles.
The single's flipside, a New Joys original called 'Kevät' ("Spring"), has often been voted one of the finest
Finnish rock tunes of all time.
The second single, also in 1967, was another Finnish cover version, 'Kuuluthan
mulle Windy': originally 'Windy' by The Association. Their third 7", 'Tamburiinin soittaja' of 1968, also relied
on American hit songs of the era; this one being the translation of 'Green Tambourine' by The Lemon Pipers.
In 1968 the New Joys sound became more soul music-orientated, changing the band's line-up and adding among all
bassist Matti Bergström (also of Soulset, the most famous representatives of the late 60s Finnish soul craze)
and the saxophone players Stanley Lindroos and Kai Nuorivaara. After the biggest trendy appeal of soul in
Finnish pop was over, the band turned to straightforward rock style. By 1973 New Joys had split.
(Source: New Joys entry @ Finnish Wikipedia.)
The Bands
Apollo: 'Pakoon maailmaa' (1970)
Blues Section: 'Semi-Circle Solitude' (1968)
Blues Section: 'Cherry Cup-Cake Twist' (1968)
Blues Section: 'Hey Hey Hey' (1967)
Blues
Section: 'Please Mr Wilson & Apartment 51' (1967)
Blues
Section: 'Wolf At The Door' (1967)
Blues
Section: 'End of a Poem' (1967)
Blues Section: 'Hey Hey Hey' / 'Call Me On Your Telephone' (1967)
Otto Donner & Blues Section: 'Pääskytorni' (1969) (off the film Ruusujen aika)
Cay & The Scaffolds: 'Girls' (1963)
Cay & The Scaffolds: 'Would You Like to Dance' (Finnish TV, 1964
Charlies: 'Taiteen kritiikistä' (1970)
Charlies: 'Myöskin tyttö iloinen' (1970)
Charlies: 'Kinda Hurtin' (live in Catacombi, Lahti, 1971)
Danny: 'For Your Love' / 'The House Of The Rising Sun' (1968)
Eddy & The Lightnings:
'Shut Up' (1964)
Eddy & The Lightnings: 'Olet paha' (1964)
Eero, Jussi & The Boys: 'Kaipaan sua' (1967)
Ernos: 'Harha' (1966)
Ernos: 'Milloin vaimonne viimeksi sain kukkasen?' (1968)
The Five Comets:
'Älä hylkää rakkautta' (1964)
The Hitch Hikers: 'Meditation' (1966)
Irwin Goodman: 'Haista itse vaan' (1967)
Jim & The Beatmakers: 'My
Only One' (Finnish TV, 1965)
Jormas: 'Days, Nights' (off Ohimennen, 1966)
Jormas: 'Saat miehen kyyneliin' (1966)
The Creatures: 'Where Can She Be?' (1966) (off the film Käpy selän alla)
Mosaic: 'Happier Man' (1968)
Mosaic: 'Big Boy Now' (Finnish TV, 1968)
New Joys: 'Kuuluthan mulle Windy' (1967)
New Joys: 'Hard to Handle' (Finnish TV, 1969)
The Renegades: 'Things Will Turn Out Right' (1965)
The Renegades: 'Girls, Girls, Girls' (1966; off Topralli)
Actually, Renegades were a British band from Birmingham, but they gained their biggest success in the mid-60's Finland with their renditions of 'Cadillac' (which was a No. 1 hit) and 'Thirteen Women'. They also appeared in Yrjö Tähtelä's 1966 hit parade film Topralli. [Kim Brown/The Renegades - a site in Finnish]
Silvery: 'There's No Other Like My Baby' (off, Valmiina... pyörii, 1966)
Silvery: 'It's You' (off Valmiina... pyörii, 1966)
Silvery (1966 - 1968) was the best known and most popular band hailing from the town of Jyväskylä in the mid-Finland, touring extensively with such artists as Anki Lindqvist, Arto Sotavalta and Sammy Babitzin and also belonging to the artist roster of Ilkka "Danny" Lipsanen's D-Tuotanto. The line-up consisted of Pertti Valtonen (vocals), Vando Suvanto (drums, vocals), Veikko Nyberg (guitar, vocals), Sakari Jousenkylä (bass, vocals) and Aarno Yliselä (keyboard, vocals). Suvanto and Nyberg had already played in a band called The Steeples. Despite the success, Silvery members were forced to concentrate on their studies and the obligatory military service, and Silvery MK I broke up before they were able to enter the recording studio. Nevertheless, the players continued in various bands, and the 1960s nostalgia boom finally made the return of Silvery possible in the early 90s, with a single and album coming out; the band still doing occasional gigs.
Silvery info page (in Finnish)
Approaching the more folky side of psychedelia here, one of the ultimate
classics of Finnish
psychedelic folk-rock was
Pekka Streng who
died on cancer in 1975 after having recorded only two albums,
Magneettimiehen kuolema ('The Death of Magnet Man') and
Kesämaa ('Summerland'). The subjects of Streng's music, with
its tender folk leanings, concentrate on fairy tales, Eastern mysticism
and
spiritualism, social criticism and so on, with a strong humanist emphasis.
On his first album, Streng was backed by the musicians of the
Finnish prog-rock band Tasavallan Presidentti, and the second - more
lavish in its orchestration - had on it some of the best jazz and rock
musicians in Finland.
Even though his recorded output was only two
full-length albums (he was planning material for the third one at the time
of his death) and some radio appearances, Pekka Streng remains an
influential cult artist even decades after his early demise. (Trivia:
Pekka Streng appears as one of the extras in the 1969 science fiction
film, Ruusujen
aika.) Sähkö Recordings' sublabel Jazzpuu re-released in
2001 his 'Puutarhassa'
("In The Garden") as a 12". [Pekka
Streng - a site in Finnish] Pekka Streng @ pHinnWeb Blog]
Suomen Talvisota 1939-1940 ("The Finnish Winter War 1939-1940") was
Finnish
underground rock counterculture at its purest, a Northern counterpart to
the hippie/yippie provocations of The Fugs, Captain Beefheart and early
Zappa. Suomen
Talvisota's lineup consisted of such underground luminaries as M.A.
Numminen, the poets Markku Into and Jarkko Laine and the singer Rauli
"Badding" Somerjoki, among all. The lyrics were wild, provocative, surreal
and obscene stream of consciousness with a very strong anti-establishment
stance, whereas the band's music leaned surprisingly much towards the
sounds of early rock'n'roll and rhythm'n'blues, though some occasional
fuzz guitar was heard. Nevertheless, the band's only album, Underground
Rock, remains a classic of both Finnish psychedelia and rock
music in Finland generally, having influenced generations of musicians
in its wake.
Consisting of teenyboppers Holle Holopainen, Harri Saksala, Gugi Kokljuschkin, Kisu
Jernström,
Eero Lupari and Poku Tarkkonen, this band was voted in 1967 the most popular band in
Finland. They played and recorded both in English and Finnish, churning out Finnish
hit versions of 'Black Is Black' by Los Bravos (with its memorable bassline), 'A
Whiter Shade of Pale' by Procol
Harum and 'Two Kinds of Lovers' by The Gibsons. [Topmost @
Wikipedia]
Pekka Streng: Pieni perhonen (1972)
Incense: Sookie Sookie (1969)
Magyar: Saastepilkku (1970)
Ferris: Black Friday (1971)
Hurriganes: My Only One (1975)
Porkkanas Unlimited: Come On (Let the Good Times Roll) (1969)
Jim Pembroke & the Beatmakers: I Ain't Got You (1965)
Jussi & Eero: Mosse (196?)
Sparta: On mulla kitara (?) (1975?)
Suomen Talvisota 1939-1940: Kasvoton kuolema (1968)
Muksut: Kun silmä sumenee (1967)
Copyright ©
1999 Juri Nummelin. Reprinted
with
author's permission.
Eddy & The Lightnings: Shut Up (1964)
Firestones: Can Anyone Be True (1965)
Andy Einiö & The Islanders: Dizzy Miss Lizzy (1964)
Jim & The Beatmakers: My Only One (1965)
Renegades: Thirteen Women (1966)
Roosters: See See Rider (1967)
New Joys: Kevät (1967)
Hector & Oscar: Savu (1967)
Eero Raittinen: Pientä peliä urbaanissa limousinessa (1968)
Wigwam: Häätö (1970)
The Zoo: In the Radio (1970)
Naislaulajilta ei löydy ehkä yhtään sopivaa, ellei sitten Sinikka Sokan
Blues Section -käännös ole sellainen; en ole sitä kuullut. Lähelle
pääsevät Ann-Christine: 'Never Gonna Work' (-65) ja Muska: 'Kirjoita
postikorttiin' (-71). Ann-Christinen 'See-Saw' (-69) ja Carolan 'Chain of
Fools'
(-69) (tv-nauhoitus, kuvissa Carola ruoskii seinään kahlehdittua äijää!)
ovat mielenkiintoisia yritelmiä, mutta soul ei taida kuulua ihan Nuggetsin
piiriin (Soulsetin 'Sauna-soul' (-69) on kyllä nimeään myöten niin hilpeä
kuriositeetti, että pitäisikö se päästää). Sitäpaitsi näissä naisten
biiseissä on se perusvika, että kyse ei ole "aidosti" bändistä ja sen
laulajasta vaan laulajasta + taustabändistä/studiomuusikoista.
Copyright
©
1999 Mikko
Meriläinen.
Reprinted with
author's permission.
Blues Section: Cherry Cup-Cake Twist (1968)
Eero, Jussi & The Boys: Kaipaan sua (1967)
Beach Boys -tyyppisiä harmonioita à la 'Good Vibrations' viljelevä yllättävä
ja upea psykedeliapop-sovitus vanhasta kansanlaulusta rytmisesti sykkivine
cembaloineen.
Eero Koivistoinen: Valtakunta
(albumi, 1968)
Tätä jo edellä mainittua albumia, jonka takana oli
Blues Section -mies Eero Koivistoinen, ei julkaissut
mikään etabloitunut levymerkki, vaan Kustannusosakeyhtiö
Otava vuonna 1968. Musiikki
on yhdistelmä jazzia, 60-luvun
kabareelaulelmaa ja psykedeelistä
underground-rockia (mukana samoja muusikoita kuin Blues Sectionissa ja
Suomen Talvisodassa). Teksteistä
vastaavat mm. runoilijat Pentti Saarikoski, Jarkko Laine ja Tuomas
Anhava.
Solisteina ovat
Eero Raittinen, Koivistoinen itse, Vesa-Matti Loiri ja Seija
Simola. Todella
häpeä,
etta levyä on nykyään liki mahdoton löytää,
koska
tämä
on
musiikillisesti
ja tekstillisesti ilmiselvä puuttuva rengas tuon ajan "kirjallisten
äänilevyjen",
Kaj Chydeniuksen, Blues Sectionin ja Suomen Talvisodan välillä.
Harvinainen on myös 1995 julkaistu CD-versio, johon on
jostain käsittämättömästä
syystä lisätty uusia biisejä Maaritilta, Sakari Kuosmaselta
ja
Pepe Ahlqvistilta.
Pekka Streng: Kanttorinpoika Max (1972)
Additional:
Bibliography:
See also:
1960s in Finland:
Suomen Talvisota 1939-1940: 'Liput liehuivat' (1970)
Suomen Talvisota 1939-1940: 'Kasvoton kuolema ja Sirhan Sirhan' (1970)
Topmost: 'Näen mustaa vain' (1966)
Topmost: 'Merisairaat kasvot/Nään mustaa vaan' (1967)
Finnish
Nuggets
Notes by Juri
Nummelin (palautetta
kirjoittajalle / feedback)
[Sorry, so far Finnish only.]
Charlies: Taiteen kritiikistä (1969)
Suomen rajuin 60-luvun bändi teki musiikin yhteen maailman
huonoimmista
elokuvista, Julisteenliimaajiin. Siitä on peräisin
puhemies Maota
pelottomasti siteeraava ralli 'Taiteen kritiikistä': studiossa sanat
kuulemma luettiin suoraan Maon punaisesta kirjasta. Rokkibiisinä
'Taiteen
kritiikistä' on kuitenkin esimerkillisen tarttuva - kappale
oikeastaan
esittelee Charliesin parhaimmillaan.
Nuorena kuollut ja kulttimaineeseen noussut Streng mielletään
proge-esiintyjäksi, mutta tsekkiläiseen lastenlauluun tehty
kevyt
kantrivaikutteinen pophelmi kelpaa erikoisemmankin kaman sekaan. Ainakaan
tässä ei ole tyypillisen progen helmasyntejä: loputtomia
kitarasooloja,
käsittämättömiä sointukulkuja, korkealta
valittavaa
laulua.
Tällaista Suomi-rock olisi voinut olla! Pepe Lindblomin ja Cisse
Häkkisen luotsaama
bändi mättää sen verran kovaa punksoulia, että
voitaisiin olla jossain Los
Angelesissa tai Chicagossa vuonna 1966. Levyttä jääneen
bändin biisi
löytyy Jee jee jee -levyltä.
Progeahan tämä kai on, mutta menköön nyt: raju komppi,
hyvä riffi ja
torvifillit tekevät kappaleesta rokkaavamman kuin mitä
suomalainen
rock
tuohon aikaan muutoin oli. Varkautelainen Magyar horjutti vähän
aikaa
Suomi-rockin Helsinki-keskeisyyttä, mutta vain vähän aikaa
ja
yhtye
tekikin vain yhden LP:n.
Dave Lindholmin vanha bändi pistelee lyhyessä (1:37)
biisissä
rockia
poikki ja pinoon: 'Black Friday' on jopa omituinen eikä
mitään
porvarillista
kolmen soinnun bluesia, josta Lindholmin bändit on sittemmin opittu
tuntemaan.
Suomalaisen rockin ainoa täysiverinen klassikkobändi ei
enää oikein
kuuluisi tähän kokoelmaan, mutta kappalevalinnan takia se on
enemmän kuin
suositeltavaa: 'My Only One' on Jim and the Beatmakersien vanha hitti.
Kaksi
vuosikymmentä suomalaista rockia kohtaa toisensa ja tuloksena on
helmi.
Cisse Häkkinen laulaa yllättävän kauniisti.
Bändi ei levyttänyt: mikä harmi! Tämähän on
Suomen MC5 - pitelemätöntä
punkmeininkiä, jossa kitaraa revitellään niin kuin
huomisella ei
olisi
mitään väliä. Haukiputaalainen bändi voitti popin
Suomen mestaruuden
Vaasan Kesän yhteydessä 1969. Radiotallenne löytyy
levyltä Jee jee jee.
Tyylikästä, joskin hiukan haurasta rhythm & bluesia soittavasta
bändistä
tuli sittemmin Jormas, mutta se on jo toinen tarina. 'I Ain't Got You' on
lyhyt ja iskevä ralli, joka ei häpeä ollenkaan
samanaikuisten
englantilaisten viritelmien seurassa. Viimeinen iskevyys tuntuu kuitenkin
uupuvan. Tv-tallenne löytyy edellisen tapaan Jee jee jee
-levyltä.
Teinirockabillya? Lapsigaragea? Mitä hyvänsä tämä
esitys onkin, niin
taatusti se on suomalainen jytän historiaa: Renegadesien
kulttiklassikko
'Cadillacin' melkein sisäistynytkin versio, jossa laulaja - kumpi
pojista se
on? - kuiskaa sanat kähisten niin seksikkäästi kuin teini-
ikäinen
suomalainen 60-luvun poika vain voi.
Erittäin huonosti soittava esipunkbändi, jossa kitarat
särisevät ja
surisevat ja rummut kolisevat ja laulu (asialla Suomen virallinen
astrologi Markku Manninen!) on huonosti artikuloitua
käninää,
mutta meno
on kova. Pienellä tuottamisella ja harjoittelulla tästä
olisi tullut
Suomen ensimmäinen punkyhtye.
Yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista rockbiiseistä, joka
ylittää
reippaasti bändin 50- ja 60-luvuista lähtevät vaikutteet,
melodiat ja
kappalerakenteet (tässä raju genevincentmäinen
stop-break -rakenne).
Jarkko Laineen sanoitus menee tavanomaisen psykedeelisyyden yli ja ohitse:
tässä on tavoitettu kokonaisen sukupolven populaarikulttuuriset
ja
poliittiset kiintopisteet ja annettu niille pistämätön
surrealistinen
hahmotus.
Pentti Saarikoskea ja muita moderneja suomalaisia runoilijoita
esittänyt
lauluorkesteri rokkaavimmillaan ja psykedeelisimmillään: kitara-
ja
rumpubreikit antavat biisille ylimääräistä potkua ja
Anselm
Hollon
sanoitus tavoittaa sfäärejä, joita perinteinen runosanoitus
ei
välttämättä
saavuttaisi. "Silloin miehen nenä kattoon yltää eikä
maailma
tunnu enää
miltään."
More Finnish
Nuggets
Notes by
Mikko Meriläinen (palautetta
kirjoittajalle / feedback)
Kriteerejä joutuu meikäläisissä oloissa pitämään aika joustavina, mutta
olen pyrkinyt ottamaan mukaan vähänkään rajuja, "katu-uskottavia" tai
psykedeelisiä biisejä. Lisäksi olen yrittänyt välttää cover-versioita.
Ajallisesti takarajana on 70-luvun vaihde. Lista perustuu aika pitkälle
Jee jee jee -radiosarjassa kuultuun; läheskään kaikkia näistä
biiseistä
minulla ei ole kokonaisina missään muodossa. Vuosiluvut saattavat
pikkuisen heittää.
Blazers: Metsäkukkia (1963)
Yksi mahdollisuus rautalankaosastolta. Ainakaan
kappale ei ole niin silkoinen Suomi-iskelmän sovitus kuin Soundsien
vastaavat. Toisin sanoen bändi soittaa todella huonosti - tai sitten kyse
on melkoisesta avantgardismista. Soundseilta suosikkini on 'Roll Over
Bach'
(-64), johon sisältyy hilpeitä barokkisia urkuvälikkeitä. Sounds säesti
myös vielä Johnnya, kun tämä lauloi suhteellisen rajun Ray Charles
-coverin 'Lonely Avenue'. Lauletun twistin/rautalangan parasta on
kuitenkin
ehkä 'Yyterin twist' (-63) by Timo Jämsen & The Strangers.
Jee jee jeessä uuteen arvoon nostettua
tylyä räminää, bändissä oli mitä ilmeisimmin kesytöntä garagehenkeä.
Aidoimmillaan tuota henkeä Suomessa edusti Kirkan ja Remun Creatures, joka
ei valitettavasti koskaan levyttänyt. Ehkä arkistojen kätköistä löytyisi
rajumpaakin kuin Jee jee jee -cd:llä julkaistu 'Takaan sen'.
Samaa kuin edellisessä, mutta
vähän
kesymmin ja enemmän Beatles-hengessä. Silti kunnon teiniangstia ja raakaa
laulua. Katu-uskottaviin lienee laskettava myös Depraveds eli Irwinin
bändi ennen kuuluisuuttaan. Kuinka olisi käynyt, jos Irwin olisi noussut
pinnalle rock- eikä kuplettilaulajana!
Tämä olkoon
novelty-osaston edustaja. Muun muassa tv-juontajana tuolloin tunnetun
Einiön kireästi laulamissa biiseissä on yllättävän irtonainen ja hilpeä
meininki; myös 'Farmer John' olisi kelvannut hyvin. Muitakin erikoisia
bändejä oli, mm. häjy-lookissa esiintynyt Häjyt ja meikeissä esiintynyt
(jos kohta vain Suosikin kuvauksissa) Mods.
Miksei ennemmin alkuperäisenä kuin
Hurriganesin versiona? Kappale ei ole hirvittävän raju, mutta teiniyhtyeen
omatekemänä hittibiisinä harvinainen poikkeus tuolloin. Bändi teki
muitakin aika hyviä juttuja (esim. Jee jee jee -levyllä), mutta sen
jatke
Jormas on mielestäni jo liian established Nuggetsille, samoin kuin esim.
Boys sekä Danny ('What'd I Saystä' teki kyllä melko rajun version
Ohimennen-tv-ohjelmaan vuonna -65), Johnny ja kumppanit.
Mieluummin vaikka tämä kuin iänikuinen
'Cadillac'. Laulu on räkäistä, mutta muuten Renegades ei oikein vakuuta
studioäänitteillään, taisivat olla livenä rajumpia. Erikoista on
suomalaisittain varhainen stereoäänitys. Loco-motion-nimiseen tv-ohjelmaan
tehty "video" '13 Womenista' on mainio.
Vakuuttavinta Animals-henkistä r&b:tä
suomalaiselta bändiltä laulua + ääntämystä + äänitystä myöten, ollaan ihan
parhaiden ruotsalaisten imitaattoreiden tasolla. Mutta niinpä laulaja,
kuten melkein koko bändi, olikin suomenruotsalaisia ja levy tehty
Ruotsissa, jossa äänittäjät ymmärsivät paremmin rocksoundien päälle kuin
tangomaassa. Myös 'Crying in the Rain' (-67) on hyvä mutta iisimpää
tavaraa.
Eivät hirveän pelottavaa ryhmää, mutta tekivät
pari
hyvänkuuloista käännöshittiä ja tämän oman West Coast -vaikutteisen
popteoksen, joka uhkuu kohtalokasta teiniangstia. Vähän samaa sarjaa
edustivat Ernos sekä Paroni Paakkunaisen Boys-sovitukset.
Musiikillisesti aika pehmeää West Coast
-folkpoppia tämäkin, mutta huumeaiheinen sanoitus on ensimmäinen laatuaan
Suomessa. Asiat väännetään niin sanotusti rautalangasta; portinvartijat
olivat siis joko liberaaleja tai viattomia.
Eero
Koivistoisen Valtakunta-levyllä
olisi muitakin hyviä ehdokkaita.
Jäi aika
ainutlaatuiseksi tapaukseksi: ajan huippupopparit laulavat ja huippujazz-
ja -popmuusikot soittavat ajan huippujazzmiehen paikoin hyvinkin
psykedelisiä kappaleita, jotka on sävelletty ajan huippurunoilijoiden
teksteihin.
Mats Huldénin tekemä tajunnanräjäyttäjä, aina yhtä
hämmästyttävä. Kalevalaista loitsuntaa, hurja hymni, englanninkielinen
laulunpätkä... Wigwaminkin mittapuulla perin merkillinen teos. Muitakin
varhaisen Wigwamin singlebiisejä voisi laittaa tyrkylle. Pressa on
heikompi tapaus, mutta menisikö vaikka 'Drivin' Through' (-69)?
Nuorten helsinkiläisten rock-kukkojen -
Riki
Sorsa etunenässä - koululaisbändi, ja hieman kömpelö mutta eittämättömän
yritteliäs The Who-pastissi.
60-luvun lopun blues-osastolta on vaikea löytää mitään kunnollista Blues
Sectionin lisäksi. Jee jee jeellä kuultavat Charliesin
kotinauhoitukset
"Uudenkylän putkasta" ovat kyllä kiintoisia ja Tampereen The Matthews
taitava bändi, mutta tarkkoine Cream- ja Fleetwood Mac -kopioineen ei
kovinkaan omaperäinen. Pintabändeistä Topmostkin veti suht tyylikkään
ränttätänttäbluesin levylle, mutta so what. Mosaic voisi olla yksi
mahdollinen (käsittääkseni jotenkin Blues Sectionin tyyppinen psykedeliaan
taipuvainen bändi, riveissään mm. Frank Robson, Kirka, Nikke Nikamo,
Sinikka Sokka), mutta kun en muista, miltä heidän singlensä kuulostaa.
Finnish
Nuggets: Bonus Beats
by
pHinn (palautetta
kirjoittajalle / feedback)
Apollo: Pakoon maailmaa (1969)
Apollo oli kansainväliseen tyyliin oman aikansa "superbändi",
joka oli
syntynyt sellaisten pop-orkestereiden kuin Topmost
jäännöksistä.
Keikoillaan
Apollo soitti raskasta rockia, kuten cover-versioita Led Zeppelinin
kappaleista. Tämä single tavoittelee orkestraatioillaan
pikemminkin
Pet Soundsin
aikaisen Beach Boysin tyyliä, mille kontrastina
Harri
Saksalan laulu yhdistää angstista maailmantuskaa höyryisiin
painajaisvisioihin ja muodikkaaseen kantaaottavuuteen.
Blues Sectionin vaihtuvatempoinen psykedeliaeepos ennakoi Wigwamin
progekokeiluja. Kappale alkaa hiipivällä kitarasoundilla, joka
kuulostaa
selkää pitkin kiipeävältä
hämähäkiltä, à la The Whon 'Boris The
Spider', ja jatkuu Jim Pembroken
beatlemaisilla pop-melodioilla, kunnes
instrumentaaliosuudessa mennään varsinaiseen
jazz-freak out -osastoon. LSD-trippiä simuloiva kappale onnistuu
tavoittamaan muuttuneiden tajunnantilojen sekä kauhun että
kauneuden.
Kertosäkeessä vierailevana naisvokalistina kuullaan
itseään
taistolaiskuningatar Sinikka Sokkaa.
Strengin kappale, bisarri tarina kellarissa urkuharmooniin sidotusta
kanttorinpojasta
on puhdasoppista psykedeliaa rämisevine äänitehosteineen
kaikkineen.
