Ajajan paikalla istuu kuka kulloinkin,
kuka nyt viitsii,
melankolinen savuke hampaissaan,
kyssäselkäinen Ford mielessä kummitellen,
kotiin me mennään, vaeltajat.
Oi meidän rakas yhteiskunta,
miten meidän käy
ilman sinun mahtavaa valvovaa silmääsi
(ilman sinun mahtavaa ruskeaa persettäsi).
Missä junassa sinä Toveri Suomalainen
matkustatkaan,
muista meitä, maailmaan siroteltuja
käypäläisiä,
jotka ei omista sinun hienoa lukaaliasi, suloista
vaimoasi
eikä lapsiasi, rahojasi.
Uneksi sinä vaan junassa Tauno,
mitä uneksitkaan.
Valtakunta