PANASONIC - lihaa musiikin ympärille rockabillyhengessä
Riku Sanaksenaho, Turun Ylioppilaslehti, 18. lokakuuta 1997
Turkulaisen sähkömusiikkiorkesteri Panasonicin suhina ja pauke voi olla ns. normaaliin kulutusmusiikkiin tottuneelle vaikeasti sulatettavaa tavaraa. Näiden äänivelhojen englantilaisella Blast First-levymerkillä julkaistavaa tuotantoa on kohtalaisen vaikea sovittaa mihinkään olemassa oleviin raameihin. Kategorioita kiertävä vyörytys ei tosin määritelmiä kaipaakaan; juuri oikealla äänenvoimakkuudella toistettu Panasonicin voimapop puhuu kyllä itse puolestaan. Ja irrottaa paikat hampaista.
Reilut kolme vuotta toimintaansa harjoittanut Panasonic on vastikään kokenut muutoksen triosta kaksimiehiseksi. Ilpo Väisäsen ja Mika Vainion tiet ovat eronneet Sami Salon kanssa ja energiakaksikko on juuri saanut valmiiksi yhtyeen toisen pitkän albumin äänitykset. Viime kuussa julkaistiin yhtyeen toinen Blast Firstille tekemä levytys Osasto-EP, jolla Panasonicinsähköinen sanoma levittyy eteenpäin neljän uuden kappaleen avulla.
Kombon saama vastaanotto on ajanut miehemme ulkomaankeikoille tiuhaan tahtiin. Itse asiassa suurin osa Panasonicin uran aikaisista esiintymisistä on sijoittunut maamme rajojen ulkopuolelle.Amerikan mantereellekin on jo ehditty; orkesteri esiintyi kuluvan vuoden maaliskuussa kerran Kanadassa ja kolme kertaa USA:n puolella.
Pakki ja kirjoituskone
Miten herrat itse määrittelevät määritelmiä karttavan musiikkinsa, omilla termeillä?- Se on hevosenliha-rockabillyä, esittää jäsen Väisänen.
- No kyllä se oikeastaan aika osuva ilmaus on...(naureskelua) itse asiassa. Sitä on kyllä aika hankala itse kuvailla, jatkaa jäsen Vainio.
Rockabillybändiksi teillä on aika epoäortodoksisilta vaikuttavat instrumentit; kaiken maailman vipuja, nappeja ja muita säätimiä. Missä ovat läskibasso ja kitara? Millä nimillä soittimianne kutsutaan?
- Ne on semmoisia vanhoja - 70-luvun lopun ja 80-luvun alun - tehdastekoisia volttikontrollisyntetisaattoreita, aloittaa jäsen Väisänen.
Vainio säestää: - Niin, tai siis analogisia syntetisaattoreita. Sitten on uudempia nämä itserakennetut... pääasiassa Panasonic-ääni perustuu pakille ja kirjoituskoneelle. Soittimilla on lempinimensä. Pakki tulee siitä, että sen on alun perin rakennettu kalankuljetuspakkiin. Ja kirjoituskone on kyhätty vanhan kirjoituskoneen kantolaukkuun.
Näitä eriskummallisia rockabillysoittimia Panasonicille rakentaa yhtyeen eräänlainen ulkojäsen,Jari Lehtinen.
- Ilman Jaria homma olisi aika erilainen... erilaiset äänet. Niissä laitteissa on hyvin omalaatuiset soundit. Se on hyvin pitkälle se Panasonic-soundi, valottaa jäsen Vainio yhtyeensä salaisuuksia.
Henkisiä ystäviä
Panasonicin keikkaelämän ulkomaapainoitteisuus johtuu duon omien sanojen mukaan kysynnästä; Suomessa nimeä on kertynyt pikku hiljaa ja kysyntää kotimaan keikoista on alkanut ilmaantua enemmissä määrin vasta kuluvan vuoden aikana.Viime viikon torstaina Panasonic esiintyi kotikaupunkinsa Kårenilla parille kouralliselle sekalaista yleisöä. Jos joku lukijoista on muodostanut käsityksensä Panasonicista viime kesänDBTL:ssä olleesta Samppalinnan uimalakeikasta, voisi suositella uudelleenarviointia tiiviissä sisätiloissa. Panasonicin äänimaailman hienostuneimmat taajuudet muuttuvat ruumiillisemmiksisi sätiloissa, joista äänet eivät pääse karkaamaan.
Minkälaisia musiikillisia vaikuttajia ja/tai hengenheimolaisia voisitte Panasonicille nimetä?
Jäsen Vainio aloittaa:
- Hasil Adkins. Se on semmoinen kulttirockabillymuusikko, joka elää jossain Appalakkien vuoristossa, yksinään. Tekee musiikkia, metsästää, polttaa viinaa. Sillä on tämmöinen yhdenmiehen bändi - polkurumpu, kitara ja laulu - ja se on varmaan 70-vuotias nykyään.
- Suicide on ehdottomasti yksi, säestää jäsen Väisänen. Meillä on tulossa keikka niiden kanssa Lontoossa tulevana vuotena... ja elektronisen musiikin puolelta on vaikka kuinka paljon nimiä; ei jaksa edes luetella. - Pierre Henryn voisi mainita. Se on ollut mukana kuvioissa jo 50-luvulta asti. Se oli mukana kun termi "konkreettinen musiikki" keksittiin. Oikeastaan se on sen tyylisuunnan luoja.
Jäsen Vainion kuvailema konkreettinen musiikki piti sisällään mm. ympäristön äänien (esim. eri tilojen tai laitteiden äänet) hyväksikäyttöä musiikin tekemisessä.
Lihaa
Panasonicin lähitulevaisuus on pääpiirteittäin vielä avoimena, ainakin mitä esiintymisiin tulee. Uusi levy on kaavailtu julkaistavaksi ensi vuoden alussa. Tämän vuoden puolelle keikkakalenteriin on merkitty ainakin yksi Lontoon-matka ja lisää matkustelua seuraa varmuudella viimeistään uuden levyn ilmestyttyä.Alkuvuoteen on sovittu myös esiintyminen Disobeyn (Blast Firstin alaisuudessa toimiva klubi) avaamalla uudella klubilla. Lisäksi on ollut puhetta ja suunnitelmia levy-yhtiöiden välilläPanasonicin lähtemisestä mukaan legendaarisen Einsturzende Neubautenin viimeiseksi kaavaillulle kiertueelle ensi vuonna. Aika näyttää, mitä tapahtuman pitää. Panasonic-annoksen loppukevennys voisi kuulua jäsen Vainion sanojen mukaan seuraavasti:
- Sen voisi kyllä mainita, että tämä Hasil Adkins ei syö muuta kuin lihaa. Sillä on aina keikoille lähtiessä taskut täynnä savulihaa ja makkaroita; ettei pääse nälkä yllättämään.
Copyright © 1996 Turun Ylioppilaslehti
Other Panasonic interviews