Formalist reviews:

--------------------

"Not just another typical release from the school of Finnish ultra-minimalism. (...) by the time the beautifully desolate industrial landscaping of 'Music for Yakowlef Pt.2' (composed for a photo exhibit) fades out, more surprises are in the offing. Especially 'Politically', a track featuring a snatch from a Cuban radio broadcast from 1959 - imagine a Helsinki-based, Senor Coconut-era Atom Heart. (...) 'Stuttgart' - recorded nearly twenty years ago (!) - places a guitarist gamely riffing away in the midst of repetitive machine ambience; quite a striking piece. After a track reminiscent of the distorted digital stammerings of Oval, the closing piece 'Hyper-Real' gets downright funky."
(Stephen Fruitman, Ambient mailing list,
http://www.hyperreal.org:9009/R702539-705499-1m/music/lists/ambient/archives/amb .9808)

"Panasonic goes drum & bass? (...) CD opener 'Jingle' is absolutely brilliant; electronic style drum & bass; fast breaks and nice sounds. (...) Nice CD with beautiful photos of highways on the cover."
(Radboud Mens, Vital Weekly, 17.8.1998,
http://www.v2.nl/Archief/vital/vital.19980817.html)

" Auffällig eigentlich, wie oft Pan Sonic als Vergleich herhalten müssen. Jetzt wieder. Ist mir schon ganz peinlich. Aber 'Formalist' hat durchaus Charakter. Seine Stärken liegen im eigenwilligen Umgang mit Beats im allgemeinen und Drum'n'Bass im besonderen. Weiterhin umhüllt den Finnen, der Bereits letztes Jahr zur grossartigen Compilation 'Decay' (Ash Int.) einen Track beisteuerte, eine exotisch anmutende Schäbigkeit. Ganz so, als würde man hier veräppelt werden - oder wie soll ich sonst eine Calypso-Steeldrum interpretieren und ein Stück mit dem Namen 'Stuttgart'? (!). Billige Drum-computer oder zielsicheres Trashbewusstsein?
Egal, es klingt nach einer Kreuzung von Jimi Tenor und Nocturnal Emissions. Und nicht nur das. Zum ironischen Umgang mit den gängigen Formeln der Post-Techno-Elektronik kommt noch das geschickte Einflechten ganz und gar ungezogen-humoristischer Nebengeräusche, die eine Industrial-Vergangenheit nahelegen und - weil auf einem in der Gegenwart verorteten Album vorhanden - mehr als willkommen sind."
(Annibale Picicci, Artefakt #5, Herbst/Winter 1998/99)

"Déjà courtisé par Ash/Touch pour la compilation 'Decay', le Finlandais (d'Helsinki) Anton Nikkilä
produit un premier album mâture. C'est sur le label russe Exotica (import/disponible via Staalplaat)
que sort l'oeuvre 'Formalist'. Proche de l'école finlandaise ultra-minimaliste, pour sa pureté
électronique, il sait également s'ouvrir au breakbeat expérimentale, au dub alcoolique, ou encore à
l'exotisme russe et cubain. Il sera surtout apprécié pour ses déflagrations électroniques et sa
techno glaciale répétitive aux boucles destructurées."
(Octopus No. 8, Automne 98)

"Na diske est vsyo, s chem associiruetsya rok-alternativa, - asketicheski kolorit (v osnovnom
industrialnye shumy (...)), nemnogo elektrogitary i svobodnye formy. Ot noveishego tekhno - effektnye
petli (...) Romana Lebedeva i vokalnye semply Alekseya Borisova."
(Dmitri Ukhov, Itogi/Newsweek 10.11.1998, http://is.park.ru/parknoframes/day.asp?no=2332&date=09/11/1998) )

"'Formalist' predstavlyaet iz sebya moshchnyi kollazh, sostavlennyi iz skorostnykh tipichnykh
idm-ritmov, koleblyushchikhsya ot myagkogo lomanogo breikbita do pochti hardkora,
perepletayushchikhsya s bezumnymi noizami."
(Dmitry M. Tolmatsky, RWCDAX Magazine,
http://rwcdax.here.ru/CD/nikkila.htm)

"Tvorchestvo finskogo konceptualista Antona Nikkilya vryad li sposobno vyzvat nezhnyi potok frikcii v
dushe melomana, no vpolne dostoino dopolnyaet ryad boicov nevidimogo fronta postindustrialnogo
minimalizma - vypolnennaya dobrotno, s nordicheskoi principialnostyu, eta instrukciya po
skreshchivaniyu cheloveka i stiralnoi mashiny naidyot otklik v dushe tekh, komu chakhlye beryozki
meshayut v polnoi mere vkusit radostei ot sereyushchikh pod dozhdyom novostroyek i betonnykh plit
zagrazhdenii; monotonnye bity i nechyotkie shorokhi - vot osnovnoi assortiment predlagaemoi Nikkilya
produkcii."
("Korol-Rybak", Limonka, October 1998)

"(...) minimalistskaya elektronika s obiliyem semplov i mnogosloinykh ritmicheskikh risunkov."
(M. Tekilov, Komsomolskaya pravda 23.7. 1998)

"'Formalist' on varsin hämäräperäinen keitos, jonka nyrjähtänyt estetiikka kulkee omia polkujaan, poukkoillen ankaran noisen ja askeettisen minimalismin välimaastossa (...) Avantgardena ajateltuna tässä lienee kyse jonkinlaisesta ruosteisesta post-industrialismista; paikoitellen tulevat mieleen Jeff Greinken ja Cranioclastin 80-luvun tuotanto, paikoin taas Dj Spookyn mielenmaisemat tai Brian Enon 1970-luvun 'rock'-albumit. Kokonaisuutena 'Formalist' on varsin kiinnostava ja näillä leveysasteilla tuiki harvinainen ilmiö."
(Pertti Grönholm, Rytmi 6/98,
http://www.edita.fi/lehdet/rytmi/levyt698.html)

"Kiekko on täynnä omaperäisiä käsityksiä musiikin syvimmästä olemuksesta uhanpätkiä, palasia auditiivisen maailman historiasta. Hiukkanen logiikkaa, mutta sitäkin enemmän estetiikkaa."
(Jukka Mikkola, Soundi 10/98)

"Biisit ovat tietyllä lailla hyvinkin kokeellisia ja kaukana valtavirrasta, jopa hyvin kaukana
undergroundisteiksi itseään luokittelevien drum'n'bassia, trip hoppia, goaa... soittavien artistien
tuotoksista. (...) Formalistin kaltaiset levyt ovat usein yllättävän puuduttavia, mutta Anton Nikkilä
on ratkaissut ongelman lyhytkestoisilla ja kiihkeillä kappaleilla, jotka eivät veny mittaansa
pidemmiksi. Ratkaisu on toimiva, sillä säpinää riittää koko levyn pituudelta. "
(Markus Ånäs, Like Uutiset 7/98)

"Välillä kuitenkin äänimaisema huokuu sellaista lumoavaa ryhtiä, että sitä jää kuuntelemaan
ihmeissään (...)"
(Konsta Klemetti, Rumba 23.10.1998)

"Formalistissa on samanlaista uhkaavaa kauneutta kuin peltoaukeaa halkovassa, humisevassa
voimalinjassa, jonka alitus tuo suuhun metallin maun."
(Suonna Kononen, Karjalainen 24.11.1998)

" Eine absolute Überraschung ist die CD von Anton Nikkilä aus Finnland, die auf einem Russischen Label namens Exotica erschienen ist. Der gute Anton liefert eine ähnlich weltfremde Variante neuerer Electronica-Spielarten ab, wie dies auf dem Debüt des Japaners Bisk zu hören war. Unheimlich spacige Arrangements werden mit einem Hauch von Nostalgie versehen und vor allem aber durch subtile Spannungsbögen am Leben erhalten. Da schiebt sich mal eine klickernde Atari-Sequenz in den Vordergrund oder tuckert ein Drum'n'Bass-Part hinter Streicherwänden hervor. Auch hier liegt die Magie vor allem in der Kombinatorik und nicht im genuinen Ausdruck. wer daran glaubt, dass 1x1 nicht immer =1 sein muss, der greife hier unbedingt zu."
(Zipo, Auf Abwegen, Nummer 26, Winter 1998/99)

"...Omiksi suosikeikseni ovat nousseet tehokkaasti naksuttava 'Kehä II' sekä levyn kappaleista eniten rockia muistuttava 'Stuttgart' Joy Division-bassokuvioineen... Voi tuntua jossain määrin oudolta käyttää tätä kliseistä ilmaisua tällaisen musiikin yhteydessä, mutta tässä se tulee kuitenkin: kuuntele tätä levyä lujaa. 'Formalistissa' on paljon yksityiskohtia, jotka parhaiten tulevat esiin jos nuppi on, jos ei nyt ihan kaakossa, niin koillisessa ainakin."
(Janne Mäki-Turja, Mutiny! #11, kesä 1999)


Anton Nikkilä Index