I: HARDWARE

Musique concrète ja elektronisen musiikin studiot

50- ja 60-luvuilla kukoistivat elektronisen musiikin studiot Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Saksan ja Ranskan radioiden studiot perustettiin vuonna 1951. Ranskassa Pierre Schaeffer oli työskennellyt ääninauhamusiikin, ns. musique concrèten parissa jo vuodesta 1948. Siinä ääniä ei luotu elektronisesti, vaan käytettiin hyväksi valmiiksi nauhoitettua äänimateriaalia sävellysten luomiseen. Esimerkiksi laivojen ja junien äänistä, yskähdyksistä ja muista arkipäiväisistä äänistä tuli raakamateriaalia, jonka parissa Schaeffer työskenteli muutamalla nauhoitusten nopeutta, toistamalla ja yhdistämällä erilaisia ääniä.

Siinä missä ranskalaiset olivat kiinnostuneita pelkkien luonnollisten äänien manipuloimisesta, saksalaiset pyrkivät luomaan musiikkia, joka käyttäisi lähteenään elektronisia instrumentteja ja olisi "tieteellisesti täsmällistä" säveltäjien Arnold Schönberg ja Anton von Webern hengessä. (1) Tri Werner Meyer-Eppler, merkittävä saksalainen fyysikko ja teoreetikko julkaisi vuonna 1949 tärkeän esityksensä, joka hahmotteli sähköisen musiikin ("Elektrische Klangerzeurung") teknologiaa. Yhdessä säveltäjien ja musiikkiteoreetikkojen Herbert Eimert ja Robert Beyer kanssa Meyer-Eppler organisoi Saksan radiolle ensimmäisen elektronisen musiikin studion vuonna 1951. Termi Elektronische Musik oli tullut Beyerin ja Meyer-Epplerin edellisenä vuonna aiheesta pitämistä luennoista.

Siinä missä saksalaisten ja ranskalaisten studioiden lähestymistavat erosivat toisistaan periaatteessa, lopputulokset olivat kuitenkin samankaltaisia, ja termeistä musique concrète ja Elektronische Musik tuli käytännössä katsoen synonyymeja ääninauhasäveltämisen kanssa.

Yhdysvalloissa yksittäiset säveltäjät perustivat myös omia studioitaan. John Cage ja joukko tämän säveltäjäystäviä muodosti Project of Music for Magnetic Tape -nimisen yhteisön (1951-1953). Nämä tekivät nauhamusiikkia niissä studioissa, joihin kulloinkin pääsivät, mutta käyttivät useimmiten Louis ja Bebe Barronin kaupallista studiota New Yorkissa. Siellä Cage viimeisteli sävellyksensä Imaginary Landscape vuodenvaihteessa 1951-52. Louis ja Bebe Barron tulivat tunnetuiksi puolestaan filmimusiikin tekijöinä: heidän elektroninen äänimaisemansa, jonka he loivat vuoden 1955 Forbidden Planet -elokuvaan, on jo vakiintunut science fiction -genren klassikoksi. Muita yksittäisiä säveltäjiä olivat Gordon Mumma ja Robert Ashley, jotka toimivat Ann Arborissa, Michiganissa vuosien 1956 ja 1964 välillä. Heidän sangen alkeellinen studionsa muodostui ääninauhureista ja Mumman omista ääniä tuottavista virtapiireistä.

Seuraava luku: Syntetisaattorien aikakausi alkaa


[Hardware: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]