Mellotron - samplereiden edeltäjä
Yksi kiinnostavimmista soittimista, jonka voidaan katsoa edeltäneen
moderneja samplereita, oli mellotron, jonka soundi tuli suurelle
yleisölle tutuksi 60- ja 70-luvuilla sellaisten yhtyeiden
levyiltä kuin The
Beatles, Moody Blues, Led Zeppelin, King Crimson ja Yes. Mellotron
sovelsi
ääninauhoja, joille oli tallennettu perinteisten instrumenttien
ääniä, joita soittaja saattoi muokata mieleisikseen. Soitin
pohjaututui kalifornialaisen Harry Chamberlinin 60-luvun alussa
kehittämään Chamberlin Rhythmate -nauhasoittimeen, jota
englantilaiset veljekset Leslie, Frank ja Norman Bradley sitten alkoivat
työstää edelleen. Muutaman aikaisemman prototyypin
jälkeen markkinoille tullut Mellotron-sarjan malli 400 (Novatron)
osoittautui
kaikkein suosituimmaksi näistä soittimista. Se piti
sisällään 35 erilaista 180 cm:n pituista, 3/8 tuumaa
leveää ääninauhaa, joita soitettiin koskettimiston
avulla.
Jokaisen nauhan kesto oli kahdeksan sekuntia, jonka jälkeen soittimen
mekanismi kelasi sen nopeasti alkuun seuraavaa nuottia varten. Mellotronin
viehätys perustui suureksi osaksi siihen eteeriseen soundiin, joka
sen avulla oli
mahdollista synnyttää valmiista soittimien
äänistä,
mutta käytännössä raskas ja suurikokoinen laite oli
hankala
ja monimutkainen käyttää ja meni epäkuntoon helposti.
Vasta digitaalitekniikan myötä valmiiden soundien
käyttämisestä ja muokkaamisesta tuli musiikkiteollisuuden
arkipäivää.(3)
[Hardware: pääsivu] [Elektronisen musiikin ja teknon lyhyt historia]
