FootageCrate.com
Pixabay.com
Videezy.com
Wikipedia Commons
YLE Elävä arkisto

Varoitus - sisältää juonipaljastuksia

Mies juoksee henkensä hädässä lumisessa metsässä laukausten kaikuessa ympärillä, pudottaa juostessaan hattunsa. Mies on Vaala.

Palataan ajassa muutama kuukausi taaksepäin. On sateinen ilta myöhään syksyllä. Kolme toisilleen tuntematonta miestä istuu pienessä elokuvateatterissa. Teatterin valkokankaalle ilmaantuu Komisario, joka puhuu miehille videoyhteyden kautta.

Kyseessä on käskynjako. Komisario puhuttelee kutakin miestä vuorollaan. Kaikki kolme ovat pikkurikollisia, jotka Komisario kertoo tuntevansa ennestään eri yhteyksistä. Ensimmäinen mies on Tugai Ankarasta, Turkista. Komisario kertoo muille, että tämä on harrastanut huijauksia ympäri Eurooppaa ja on nytkin Interpolin etsintäkuuluttama.

Toinen miehistä on stetsonhattua käyttävä Orko. Orko kertoo tämän olevan pelätty alamaailman torpedo, kovistelija ja velanperijä, joka on viimeksi ryöstänyt aseella uhaten venäläisen gangsteripomon Kuznetsovin liigan varoja. Rahat ovat sittemmin huvenneet ravipeleihin ja epämääräisiin naisiin.

Kolmas mies on Vaala. Komisario kertoo Vaalan olevan pienen pojan isä ja vihjailee, että voisi järjestää Vaalan vankilaan niin pitkäksi aikaa, että poika olisi tämän vapautuessa jo täysi-ikäinen. Vaala on Komisarion uhkauksesta sekä vihainen että peloissaan ja vaatii, että Komisario kertoo, miksi heidät on tuotu paikalle.

Komisario näyttää miehille videon. Videolla esiintyy edesmennyt Pomo, oikealta nimeltään Emil Kurkiainen. Pomo kertoo, että video on hänen testamenttinsa. Sitten Pomo valottaa omaa taustaansa ja kertoo laveasti kasvuvuosistaan.

Emil oli 50-luvun lopulla maalta kaupunkiin tullut katupoika, jonka otti suojatikseen ja epäviralliseksi ottopojakseen Sture Morgenstjerna, entinen pirtutrokari ja vanhan koulukunnan herrasmiesgangsteri. Omaa rikosorganisaatiotaan pyörittänyt Morgenstjerna opetti poikaa, oppiaineina mustan pörssin kauppa, salakuljetus ja pimeän viinan välittäminen. Morgenstjerna kuoli 70-luvulla, jolloin aikuiseksi varttunut Emil, nyt Pomo, peri tämän organisaation ja omaisuuden.

Pomo kertoo katumusta äänessään, kuinka kartutti Morgenstjernan jättämää pesämunaa omilla rikoksillaan. Surmansa sai lukemattomia ihmisiä Pomon omasta kädestä tai käskystä. Koska hänellä ei ole omaa perijää, Pomo on tehnyt tämän videon, jotta hänen kuolemansa jälkeen Pomon jättämä omaisuus siirtyisi kyvykkäimpien käsiin. Pomo vihjaa tietävänsä, että Komisario tulisi olemaan hänen kuolemansa takana. Pomo kertoo, että "aarrekätkön" löytymiseksi etsijöiden on seurattava vinkkejä ja selvitettävä useita johtolankoja, joita Pomo on jälkeensä jättänyt.

Video päättyy. Miehet ovat hämmentyneen hiljaisuuden vallassa. Komisario kertoo miehille, että heidän tehtävänsä on seurata Pomon jättämiä vihjeitä ja löytää tämän jättämä "aarrekätkö". Näin miehet maksavat velkansa, joita jokaisella heistä on Komisariolle. Samalla heillä on mahdollisuus ansaita myös oma osuutensa "aarteesta". Tämä on "porkkana", jota Komisario lupailee miehille. Vaihtoehtona, mikäli miehet kieltäytyvät tehtävästä tai puhuvat asiasta ulkopuolisille, on "keppi": linnatuomio tai jopa kuolema.

Komisario lisää vielä, että poliisin sisäinen tutkinta seuraa hänen toimiaan yötä päivää, minkä vuoksi hän ei voi itse alaisineen jäljittää Pomon jättämää kätköä. Skeptiselle Orkolle hän on maininnut, että omaisuus on fyysisesti olemassa jossain kotimaan rajojen sisällä, sillä ulkomaisille pankkitileille tai veroparatiiseihin Komisarion tutkijat eivät ole sitä voineet jäljittää. Pomon järjestämä "kilpailu" voi alkaa.

Talvi saapuu kaupunkiin. Jossain poliisiaseman uumenissa on huone, jossa Komisario seuraa säännöllisesti kaikkea, mitä kaupungissa tapahtuu. Huoneen seinällä on valvontamonitorien mosaiikki, jonka kuvaruuduista näkyvät niin katunäkymät kuin yksityisasuntoihin laittomasti piilotettujen videokameroiden välittämät kuvatkin. Näin Komisario pysyy jatkuvasti ajan tasalla myös Tugain, Orkon ja Vaalan tekemisistä, kuten hän miehiä käskynjaossa jo uhkasi.

Lumipyryä seuraavana aamuna Orko ja Vaala juttelevat erään omakotitalon pihalla. Orko kertoo huhusta, jonka mukaan Komisario surmautti Pomon. Komisarion kätyrinä toimi Palo, joka teki hommia Pomolle. Palo on nyt ehkä karannut ulkomaille. Vaala kertoo tuntevansa Palon, koska istui vankilassa samaan aikaan kuin tämäkin. Orko sanoo, että Pomo oli reilu kaveri ja uhkaa tekevänsä selvää Palosta, jos koskaan saa tämän käsiinsä.

Orko ja Vaala kävelevät läheiseen väestönsuojaan, joka on louhittu kallioon. Orko kysyy siellä Vaalalta, omistaako tämä aseen. Vaala sanoo, ettei ole koskaan tarvinnut sellaista. Orko potkaisee lattian kautta Vaalalle pistoolin ja käskee tämän ottamaan sen, koska "Teksasissa eivät ritsamiehet pärjää". Vaala epäröi, jolloin Orko karjaisee ja pakottaa tämän ottamaan aseen, jonka Vaala sitten poimii taskuunsa vastahakoisesti.

Toisella puolen kaupunkia erään rakennuksen kellarikerroksessa on työhuone, jossa toimivat poliisin sisäisen tarkastuksen rikostutkijat Leminen ja Peronkoski, kaksi nuorta naista. He keskustelevat Komisarion tapauksesta ja kuinka tätä on toistaiseksi ollut mahdotonta saada oikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Alamaailman hyvin tuntevaa Komisariota epäillään sekaantumisesta huumekauppaan. Todistajia on kuollut ja rikostutkijoita on eri tavoin yritetty estää tutkimasta juttua.

Komisariolla on ilmeisesti korkeassa asemassa oleva suojelija, joka ehkä saa oman osuutensa Komisarion laittomista bisneksistä. Rikostutkijoiden tietämättä Komisario tarkkailee keskustelua huoneeseen kätketyn valvontakameran kautta. Komisario juttelee myöhemmin puhelimessa juuri tämän salaperäisen suojelijansa kanssa ja puhuu tälle ivallisesti ja vähätellen rikostutkijoista, etteivät nämä hänelle mitään mahda.

Komisario on käskenyt Orkoa ja Vaalaa ensi töikseen jututtamaan Haapakoskea, iäkästä antiikkikauppiasta, joka toimii varastetun tavaran välittäjänä. Komisario kertoo, että Haapakoski tunsi Pomon hyvin jo ajoilta, jolloin tällä oli bisneksiä entisen Neuvostoliiton alueella.

Orko ja Vaala odottavat Haapakoskea tämän liikkeen hämärässä varastohuoneessa. Orko kertoo Haapakoskelle miesten olevan heidän yhteisen tuttavansa asialla. Samalla Orko kertoo Haapakoskelle terveisiä "Kostamuksen kortti-illoista", jolloin kauppiaan kasvoille tulee hetkeksi järkyttynyt ilme, mutta hän onnistuu kuitenkin kokoamaan pasmansa nopeasti. Orko tiukkaa Haapakoskelta Pomon jälkeen jääneistä esineistä, joita on ehkä päätynyt kauppiaan haltuun, mutta Haapakoski kiistää että mitään näistä olisi käynyt hänen liikkeessään. Orko ei usko Haapakosken puheita ja uhkailee tätä liikkeen – ja sen omistajan – polttamisella. Haapakoski teeskentelee edelleen tietämätöntä, jolloin kärsimätön Orko menettää malttinsa ja lyö Haapakoskea.

Myöhemmin Vaala istuu iltaa yhdessä tyttöystävänsä Reginan kanssa. Vaalan poika on äitinsä luona. Vaala vaikuttaa masentuneelta ja on omissa ajatuksissaan, mainitsee kuitenkin Komisarion, Pomon ja Palon nimet vaikka tietää, että ei saisi puhua asiasta. Toisaalta hän haluaisi kuitenkin uskoutua Reginalle. Reginaa Vaalan synkistely ja salamyhkäisyys ärsyttävät. Regina epäilee, että Vaala on jälleen palannut hämärähommiin, vaikka he ovat yhdessä sopineet, että tämä pysyisi kaidalla polulla. Vaala sanoo, ettei Reginalla ole aavistustakaan, millaisten ihmisten kanssa hän on tekemisissä ja toteaa, että hänelle saa tehdä mitä tahansa, kunhan poika vain jätetään rauhaan. Regina huokaisee: "Voi, Vaala".

Seuraavana aamuna Vaala soittaa Komisariolle ja kertoo, kuinka Orko pahoinpiteli Haapakosken. Komisario nauraa tähän kyynisesti ja sanoo lähettävänsä Haapakoskea tapaamaan nyt Tugain, toivoen että tällä olisi paremmat suostuttelutaidot kuin Orkolla.

Haapakoskella on pää siteissä pahoinpitelyn jäljiltä, kun Tugai saapuu yllättäen tämän liikkeen takahuoneeseen. Haapakoski pelkää joutuvansa uudelleen hakattavaksi, joten nyt hän suosiolla luovuttaa Tugaille flamencotanssijatarta esittävän nuken, joka oli kuulunut Pomolle.

(Jatkuu)