JIMI PUHUU ASIAA
Like Uutiset: Uudessa tyylissäsi ei ole enää yhtä mielikuvituksellisia härveleitä kuin Shamans-jutuissa.
Jimi Tenor: Kyllä mä aion taas pistää niitä käyttöön, ettei mene ihan popiksi. Kun lähden kiertueelle, pehmeisiin biiseihin voisi pistää Melukoneen (kts. Koneografia), josta tulee vähän oudompia ääniä. Siinä voivat ihmiset ihmetellä, että onko tämä kaupallista vai ei.
Onko se sitä?
No, tuntuu olevan yllättävän kaupallista.
Oliko se sitä aikaisemmin?
Mun mielestä se on ollut yhtä yllättävän kaupallista aina! Noin musiikkipohjalta. Mutta aika on nyt sellainen, että sitä pystyy markkinoiman. Jos olisin tuonut nämä nauhat Englannin radioon kaksi vuotta sitten, niin ei olisi ollut mitään saumaa. Silloin laulamista ei sallittu tanssimusiikissa. Laulua oli vain joissakin Top of the Pops -jutuissa, enkä ihan sovi siihen kuvioon. Vaikka Saksassa olinkin jossain listaohjelmassa soittamassa Take Me Babyn playbackina.
Miten sopimus Warp-yhtiön kanssa tapahtui?
Olin Wienissä keikalla, ja yleisössä oli Warpin edustaja. Olin lavalla, kun Panasonicin Mika (Vainio) toi mun urkujen päälle kinkun kokoisen lebenkäse-hevosenlihapiiraan. En tiedä miksi. Hyväilin sitä samalla kun soitin romanttisen biisin. Silloin Steve Warpista päätti: "Minä teen tuosta miehestä tähden!" Sitten meni ainakin puoli vuotta ennen kuin lakimiehet saivat kirjoitettua sopimuksen.
Uuteen Intervisioniin on satsattu enemmän kuin aiempiin juttuihisi. Luotetaan, että breikkaat.
Monet luottavat, itse en luota. Toisaalta, kun niinkin paljon on ollut lehdissä... Jonkinlainen laki siinä on. Kyllä se toimii kun pistää toimimaan. Ranskan radiossa yhtä biisiä soitetaan neljä kertaa päivässä, ainakin se tuntuu toimivan hyvin.
Onko Intervision tehty samalta pohjalta kuin Europa?
Jonkun verran, mutta isommin ja huolellisemmin. On kelattu enemmän. En tiedä, onko niin paljon kelaaminen enää hyvästä. Tämä on ihan selkeästi poplevy, mun mielestä. Joidenkin mielestä se on hyvin vakavaa, joidenkin mielestä liian kevyttä. Ranskassa kaikkien mielestä se oli 50-, 60- ja 70-lukuvaikutteista. Belgialaisten mielestä se oli 80-luvun meininkiä.
Oletko tietoisesti pistänyt sinne kaikkea tuota?
Olen vain tehnyt mitä on tullut mieleen. Sillisalaattihan se on.
Mutta onko se paras levysi?
En mä tiedä, voiko niin sanoa. On se varmaan. On se aika hyvä.
Käyt monta kertaa viikossa ulkomailla.
On ollut pakko, kun pitää promotoida levyä. Eihän matkustelu sinänsä enää merkitse mitään, kaikkihan käy ihan missä vaan, ei siinä enää ole glamouria. Mieluummin olisin himassa. Mutta jos nyt saan mainetta, niin tulevaisuudessa ei tarvitse tehdä paljon promoa. Jengi tietää jo.
Mitä promotilaisuuksissa yleensä kysytään?
Ääh, samaa paskaa. "Suomi? Minkälaista oli Suomessa?" Moni haluaisi kuulla kammottavan tarinan ankeudesta ja pimeydestä! Jos sanoo, että oli ihan hyvä meininki, oli paljon musaa ja skidinäkin ihan hauskaa, niin se on pettymys.
Onko suomalainen media ottanut yhteyttä nyt kun Intervision on tulossa?
Kyllä, mutta en anna Suomeen haastatteluja paitsi tämän.
Oletko huonoissa väleissä täkäläisten toimittajien kanssa?
En varsinaisesti, mutta jonkun verran on tullut ikävää palautetta. Ja ajatus, että naistenlehdet soittelevat Suomesta, on jotenkin tyhmä. Ei mulla ole mitään sanottavaa niille, eivät ne kuitenkaan voi tulla Lontooseen kuvaamaan sohvakalustoa.
Olisit kuitenkin valmis antamaan Hymy-lehdelle haastattelun seksielämästäsi.
Totta! En tosin ole ollut yhteydessä Hymyyn. Se olisi kunnianosoitus Urpo Lahtiselle, joka on idolini. Sillä oli periaatteita. Hymy oli aikoinaan hieno lehti, mutta nykyäänhän se on muuttunut ihan keskivertotouhuksi. En taida antaakaan sitä haastattelua.
Onko Urpon lisäksi muita idoleita, kovia jätkiä?
Edward Vesala, iso esimerkki ja vaikuttava hahmo. Se lähtee eri pohjalta kuin minä, mutta Eetulla on hienoja elämisen perusperiaatteita. Periksiantamaton kuvio: se tekee mitä haluaa tehdä. Monet eivät tykkää, ja se on heidän ongelmansa. Mulla on toisenlainen pop-imago, ja ehkä kuulostaa hassulta kun sanon näin. Kuitenkin olisin voinut lopettaa kaiken tekemisen jo moneen kertaan.
Asutko nykyään Espanjassa?
En mä oikein asu missään. Täällä Lontoossa mä lähinnä olen kaiket päivät.
Sinulla on kuitenkin Barcelonassa kämppä. Miten päätit asettua sinne?
Siellä on lämmin! Hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Meikäläisen olisi hauska opetella vähän espanjan kieltä. Nyt kun olin Nicaraguassa joulunvietossa, opin vähän espanjaa. Aktiivinen sanavarasto on sata sanaa. Osaa sanoa Que paso, latino?.
FACEn haastattelussa kerroit kummallista juttua S/M-klubista. Mistä oikein oli kysymys?
New Yorkissa meillä oli sellainen pulabändi, jonka leader omisti S/M-klubin. Harjoittelimme aina klubin takahuoneessa. Klubin kimmojen mukaan monet asiakkaat toivoivat, että ne paskaavat niiden päälle. Kimmat eivät halunneet tehdä sitä ja hakivat kadulta koirankakkaa. Se lämmitettiin mikrossa. Koska silmät oli sidottu, äijät eivät nähneet, mitä niiden päälle pudotettiin. Tämmöinen tarina.
Miten aina tutustut bisarreihin tyyppeihin?
Sattumaa. Ehkä johtuu siitä, että ei ole sen kummempia asenteita ketään ihmistä kohtaan. Sitä vain lähtee messiin. Monet eivät lähtisi bändiin, joka treenaa tuollaisen klubin takahuoneessa. Mutta siellä oli ihan kiinnostavaa käydä, vaikka bänditouhu olikin aika onnetonta.
Vaikka monet luulevat toista, suhtaudut huumeisiin kielteisesti.
Ei ne kiinnosta mua yhtään. Eihän sitä pystyisi tekemään mitään, jos polttelisi pilveä kaikki päivät. Frendit, jotka tekevät niin, ottavat vain enemmän ja enemmän iisisti.
Tuotit Shadowplayn Brandin uuden levyn. Millainen tuottaja olet?
Tuottaja on vain titteli, joka lukee levyssä. Käytännössä järjestän kamat ja hoidan, että jannu tule paikalle.
Brandi kävi kotonasi neljä kertaa, ja joka kerta teitte biisin.
Sitten Brandi ahdistui siitä, että joka kerta tuli biisi. Meni ainakin vuosi, eikä se voinut tulla. Biisejä tuli siten, että rupesin väsäämään laitteiden kanssa ja sanoin: "Laula nyt tohon!". Se on ihan paniikissa: "Ei jumalauta!". Mutta en jättänyt sille aikaa ahdistua ja biiseistä tuli hyviä.
Ei saa pysähtyä, pitää ruveta tekemään suoraan. Onko se periaate?
Sillä lailla ainakin saa jotain tehtyä. Ja improvisaatiopohjalta säilyy jonkinlainen tuoreus. Popmusiikkiin tuo ei kyllä sovi. Popissa laskelmoidaan, pitää tehdä A- ja B-osa ja vielä joku vitun C-osa kun joku sanoo, että semmoinen pitää olla. Sitten aletaan laskea biisien pituuksia...
Intervision ei ole aivan laskettua poppia: biisit ovat paljon keskitasoa pitempiä.
Miten niistä tulikin niin pitkiä? Mä vain keskityin ja soitin musaa. Ekasta biisistä (Outta Space) piti tehdä radio-edit, koska Englannin radio ei suostu soittamaan sitä, jos lauluosuuden alkua pitää odotella yli 25 sekuntia. Siispä leikattiin alku pois.
Sugardaddyssä laulua pitää odottaa kolme minuuttia, ja se toimii loistavasti.
Mä tein sen yli 30 kertaa. Väännettiin ja väännettiin: hirveä duuni ja joka kerta tuntui, että ei tästä taaskaan tullut mitään. Kaikkien turhien yritysten jälkeen levylle tuli lopulta alkuperäinen versio, jonka äänitin Kauklahdessa. Vaikka se kuulostaa yksinkertaiselta, niin rytmiä oli vaikea saada svengaamaan.
Onko Intervision-biiseistä tulossa remixejä?
LFO tahtoisi tehdä. LFO:sta toinen jätkä sai kenkää -- James, joka on mun frendi. Se jämä haluaisi tehdä mixin, mutta en tiedä, meininki ei ole oikein hyvä. Sitten Chicagon Boo Williams tekee house-miksauksen. Legendaarinen äijä, jolla on vitun hyviä biisejä. Olin onnessani kun se suostui.
Tekemääsi Tenorwear-mallistoa on jo kaupoissa. Mikä on seuraava muoti-idea?
Puhuinko mä siitä logosta? Se on noin 20 cm leveä minun merkki. Kallista designweariä ostavat ihmiset voivat pistää mun merkkini pukunsa päälle. Sitten siitä tulee vielä coolimpi: Tenorwear! Pelkkä merkki on maksanut yhtä paljon kuin niiden kallis vaate.
Mitä maksaa Tenorwear-merkki?
Se neuvotellaan aina erikseen.
En ala nyt käydä neuvottelua, mutta mikä olisi lähtöhinta, jos yrittäisin ostaa sellaisen?
No, muutama satanen. Mutta silloin kun sä ostat, niin sä tiedät tulleesi törkeästi ryöstetyksi. Sehän vain nostaa sen merkin arvoa. En ole vielä alkanut myydä, olen vasta alkanut kehittää hypea, että ihmiset alkavat vaatia: "Haluan ostaa Tenorwear-merkin!". Ehkä se menee läpi. 80-luvulla se olisi ollut kaikkein coolein merkki.
Oliko Shamansin työläisimago vitsi?
Oli ja ei. Olen periaatteesta aina halunnut lähteä halpispohjalta, nykyäänkin. Ei ikinä mitään todellista glamouria. Ostan vaatteet mieluummin käytettyjen vaatteiden liikkeestä kuin törsään niihin miljoonia. Tosin nyt mä kyllä ostin kultasormuksen.
Oletko löytänyt mitään hillittömiä vaatteita viime aikoina?
Yksi oli aika hyvä, jäätelötötteröasu, jonka löysin Nykistä. Puntteihin ja selkään oli kiiltolangalla ommeltu jäätelötötteröt. Myös niittejä oli mielettömästi. Isot lahkeet ja suora, neliskulmainen leikkaus. Se oli hieno.
Voiko suomalaispopista sanoa yhtään mitään?
New Musical Express oli viikonloppuna Suomessa tekemässä juttua Panasonicista. Kostiaisen Pasi soitteli Finlandia-baarissa NME:n toimittajille uusia suomalaisia biisejä ja niistä piti antaa pieni arvostelu. Oli kyllä aika masentava tilanne. Oli rokkimeininkiä nimittäin. Joku on sanonut, että Suomella on nyt kysyntää. Ei kyllä kuulostanut siltä.
Mokasiko Kostiainen Suomen rocktulevaisuuden soittamalla NME:lle vääriä biisejä?
Mä luulen, että se soitti ihan oikeita biisejä. Mutta ei rokkimeininki kiinnosta enää ketään.
Heitä faneille lopputerveiset.
"Rokataan." Olisiko se kova?
Ei.
Mun mielestä oli. Jatketaan rokkimeiningillä vaan!
Copyright © ;1997 Like Uutiset