M a r t t i
Martti opiskelee Ammattikoulussa keittäjäksi. Martti tykkää urheiluautoista, tyttökalentereista sekä jääkiekosta. Hän asuu vanhempiensa luona yksiössä Tampereella Hervannassa. Hänellä on yksi sisko ja yksi veli. Lisaksi Martilla on siniset silmät, kuuluva nauru, omenankokoiset hymykuopat sekä navasta alaspäin halvaantunut ruumis. Martti on vammainen niin paljon kun vain vammainen voi olla. Hänen alaruumiinsa on kuollut kuin frigidin lesbon libido.
Martilla on monta kaveria. On yksi Juha. Sitten on yksi Veikko. Ja sitten eräs kolmas tyyppi, jonka hän tapasi kerran Pieksamäen rautatieasemalla, mutta jolta unohti kysyä nimeä. Marttia vituttaa, koska hän ei voi juosta tai luistella tai pelata jääkiekkoa niin kuin terveet, mutta hän kyllä uskoo vankkumatta vanhempiinsa, jotka sanovat, että vammainen voi olla aivan yhtä onnellinen ja tasapainoinen kuin kuka tahansa niin sanottu normaali. Joskus hän jopa inkontinenssilakanoillaan suloisesti uinuessaan näkee unta, jossa hän olympialaisten Suomi-Kanada -loppuottelussa on vasen laitahyokkääjä Saku Koivun rinnalla ja sekuntia ennen ottelun loppua ampuu Sakun syötöstä Suomen 7-6 -voittomaalin. Silloin kaikki palvoisivat häntä sankarina ja rinnakkaisluokan Heidikin lopulta huomaisi hänet. Mutta eipä se taida käydä, Martilla on tarpeeksi ongelmia ulosteen pidättelemisessäkin, saatika sitten olympiamitalin hommamisessa rystypuolen vipillä 500 miljoonan TV-katsojan edessä.
Mutta onneksi Martti on löytänyt suuren lohdun uskonnosta. Eipä se ole ihme. Kun kaikki muut ihmiset aina karttavat häntä, niin onneksi kuitenkin naapurin aito ja oikeasti onnellinen Jehovan todistaja -pariskunta aina silloin tällöin sunnuntaisin ottaa Martin mukaan kierrokselleen. Martin Valtakunnan hyödyksi tekemä työ on helppoa. Martin täytyy vain hieman vaivautunut ja epileptinen ilme finnisellä naamallaan pitää kädessään raamattua sekä muita myytaviä kirjoja, ja kertoa kuinka paljon helpompaa on olla uskovan Kristuksen seurakunnan vihreä oksa. Lisää mielihyvää Martti saa, kun perheen jehova-isä joskus hieroo Martin hartioita, vatsaa sekä reisiä perheen äidin ollessa pois paikalta. Sen lisäksi perheen isä rukoilee ja pyytää anteeksiantamusta Jehovalta, eri toten sen jälkeen, kun on hieronut Martin selkää ja nivusia.
Martti ei suuresta pähkäilystään huolimatta voi tajuta, miksi kukaan tyttö ei halua seurustella tai suudella hänen kanssaan. Koulussa aina sanottiin, että vammaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kun muutkin, mutta miksi silti kuitenkaan kukaan tyttö ei lähde hänen kanssaan esimerkiksi elokuviin, Martti miettii samalla finniä nenästään puristaen. No, tosin kerran eräs oppilaskuntaan pyrkinyt tytto suostui vaalien alla lähtemaan Martin äidin pyynnöstä katsomaan Polanskin "Bitter Moonia" (tytön oma valinta, muuten), mutta elokuvateatterissa sitten ei Martin pyörätuoli päässytkään kynnyksen yli ja tyttö olikin saanut ihmisen tuijotuksesta paniikkikohtauksen ja hyperventiloinnin jälkeen oli juossut suoraan kotiinsa ja yrittänyt itsemurhaa vitamiinitableteilla, jotka hän huuhtoi alas salmiakkikossulla. (Tytön isä kirjoitti tästä valitettavasta episodista myöhemmin salmiakkikossua parjaavan kirjeen Toimi Kankaanniemelle, mutta se onkin jo toinen juttu). Lisäksi tytön vanhemmat olivat soittaneet Martin vanhemmille ja syyttäneet tätä tyttärensä seksuaalisesta ahdistelusta ja jopa suoranaisesta vittuilusta ja siksipä Martti onkin nyt kärsimässa kaksikuukautista kovennettua kotiarestiaan, haaveillen uudesta ja ihanasta maailmasta, jossa ei olisi kurjuutta, eriarvoisuutta, ennakkoluuloja eikä liian korkeita kynnyksiä.
Martin isä on sitä mieltä, että Martti on vammainen, koska Martin äiti oli niin kevytkenkäinen nuoruudessaan. Samasta syystä hän muuten väittää nykyään ryyppäävänsäkin, siis ämmän vika. Aina silloin tällöin hän lyökin kännipäissään tästä syystä äitiä niin kovaa, että naapurit alkavat valittaa, kun äidin itku pitää heitä hereillä tai estää heitä katsomasta Kauniita ja Rohkeita. Ja joskus, kun isi on pillereistä ja hasiksesta oikein sekaisin, niin Marttikin saa tietty osansa. Mutta silloin, kun Suomi on hävinnyt lätkassä oikein kunnolla, niin Äiti saa joskus oikein kunnolla turpiinsa, ja silloin Martti kuulee äidin itkun koko yön ajan korvissaan, ja joskus vielä koulussakin, kun katselee yksikseen paperivarastossa televisiota. Martti niin haluaisi saada äidin itkun pois päästään, mutta Isi sanoi, että Martti viedään heti pois koulukotiin tai myydään mustalaisille, jos Martti sanallakaan kertoo asiasta koulussa kenellekään sosiaaliämmälle tai jollekin muulle joka ei tajuaisi, mitä kaikkea kodinkoneissa ja muissa sähkölaitteissa majailevat henget ja maahiset isin pakottavat tekemaan.
Martti saa ihmisten läsnäollessa joitakin outoja kohtauksia; tuntuu kuin kaikki ihmiset alkaisivat tuijottaa Marttia ja happi loppuisi ja korkea suhina alkaisi voimistua Martin korvissa, sitten ihmiset tuijottavat lisää ja sitten koko maailma mustenee Martin kaihin runtelemissa silmissä. Martin isä sanoo, etta lääkäriin ei voi mennä, koska Martin luvatta ylihinnalla Pertsalta ostama Saku Koivun nimikirjoitus oli tyhjentänyt isin pankkitilin miinukselle, niin että isin nyttenkin on juotava hermoja rauhoittaakseen kossua ja yleispulituuria tavanomaisen suosikkinsa, armanjakin sijasta. Ja kaiken lisäksi nimmari oli myöhemmin paljastunut vaarennökseksi. Lisäksi isi pelkää että naapurit eivät suhtautuisi häneen enää vakavasti. Se rikkinäiseen NMT-puhelimeen puhuminen taloyhtiön kokouksessa on niilläkin piruilla vielä tuoreessa muistissa, eikä se kupru naapurin pikkutytön pyykkinarulta havinneistä pikkupöksyistäkään pahemmin suuta hymyyn käännä. Ihmiselo on vaikeaa, onneksi Taivaan Isän luokse voi aina lahteä. Näin isi aina kännipäissään Martille uhoaa. Ja joskus Isi uhottelee ottavansa Martinkin mukaansa Taivaan isää katsomaan.
Martti on juuri ystävystynyt yhden Pertsan kanssa. Pertsa myy Martille pillereitä, joiden avulla Martti saa äidin itkun pois korvistaan. Ja viinan kanssa nämä pillerit auttavat eri toten. Martti saa ryypätä Pertsan kanssa, kunhan ostaa viinaa Pertsallekin. Niin on Pertsa joskus Martille sanonut. Joskus Pertsa ja Pertsan kaverit juovat Martinkin viinat huiviinsa ja antavat Martille kaupanpäällisiksi turpiin, mutta Martti antaa helposti anteeksi, koska raamattu niin kehottaa. Jääkiekon ohella usko on Martille hyvin tärkeä ja henkilökohtainen asia. Martti muistaa, miten raamatussa kerrotaan eräästa Jeesus-nimisestä tyypistä, joka aina oli sitä mieltä, että ihmisten pitaisi digata toisiaan ja elää sovussa toistensa kanssa. Naapurin Jehovan todistaja -setä tosin sanoo, ettei Martin kannata lukea raamattua ilman pateviä selittäjiä, ja Martin tulkinnat raamatusta ovatkin täten valitettavasti vääriä ja Saatanan, Panettelijan hänen korvaansa rokkimusiikin seassa kuiskuttamia. Kuulemma ostamalla Raamatunselitysoppaan Martti voisi vahvistua uskossaan. Sen saakin naapurin sedän kautta, edullisesti...
Martti on kova lätkäfani. Hän kannustaa Tapparaa, koska on tamperelainen. Nytkin hän on jääkiekkohallissa hurraamassa suosikkijoukkuettaan voittoon. Hänellä on Tappara-lippis, Tapparan takki, Tappara housut, sireeni, Tappara-paita, kovaääninen, Tappara viiri, astma, Tappara lippu ja sen lisäksi vieläpä Tappara-leikekirja, jota hän pitää aina matseissa mukana. Tosin viime kerralla Ilveksen fanit olivat vessassa hyökänneet hänen kimppuunsa ja repineet leikekirjan silpuksi ja pakottaneet veitsellä uhaten Martin syömään Tappara-lippiksensa sekä vessanpytystä löytyneitä tupakintumppeja, jonka jälkeen he olivat heittäneet Martin pois pyörätuolista pisoaariin ja pissanneet Martin pysyvästi halvaantuneen kehon päälle. Onneksi Pertsa oli tullut apuun ja hakannut ketjuilla ilveslaiset huligaanit teholle, muttei juuri ennen apuun rientämistään amfetamiinia, enkelinpölyä, pameja, mobilaattia ja keskikaljaa ottaneena heti ollut tunnistanut Marttia ystäväkseen ja taloudelliseksi hyväntekijäkseen, vaan oli potkaissut tältäkin muutaman kylkiluun poikki.
Useimpien ihmisten mielestä Martti on lähinnä säälittävä Tappara-faniudessaan, mutta Martti saa niin paljon hymyä ja naurua osakseen liikkuessaan fanivarustus päällä, että hän silti haluaa jatkaa Tappara-fanina, etenkin näin MM-lätkäkisojen aikaan. Äiti kyllä häpeää amerikkalaista sirkuspelleä muistuttavaa poikaansa, kun tämä kuolaa valuvalla suullaan kerää helppoja irtopisteitä MacDonald'silla. Mutta toisaalta Martin äiti, Maritta, on koko kulmakunnan arvostetuin nainen. Muiden naisten valittelut ja vastoinkäymiset jäävat kirkkaasti kakkoseksi, kun Maritta kertoo naapureille Martin ylimääräisistä kromosomeista, poikansa migreenistä tai epilepsiasta tai vaikkapa vain poikansa virtsanpidätysvaikeuksista, joka aiheuttaa Maritalle niin paljon ylimääraistä pyykkiä ja kärsimystä. Lisäksi Maritta syö poikansa takia perati neljää eri rauhoittavaa, siina kuin normaali naapuruston perheenäiti ei syö kuin kahta.
Mutta tänään Martti on iloinen, koska kotiaresti päättyi eilen ja hän on taas tauon jälkeen koulussa runsaan toveripiirinsa ymparöivänä. Siellä nytkin Martti on välitunnilla mukanaan ryhmä innokkaita ystäviä. Eräskin veijari yrittää piristää Marttia koettamalla tyhjentää Martin pyörätuolin renkaita. Pertsa lyö Marttia nivusiin jääkiekkomailalla ja käskee tätä matkimaan Nasse-setää, ja kylläpäs Martin imitaatio saakin koko porukan nauramaan. Martilla on näet S-, R-, K- T- ja L-vika, ja se saakin kaikkien Martin ystävien kasvoille välittömän ja aidon hymyn. Kello soi takaisin tunnille samalla, kun joku läimäisee Marttia taas nyrkillä kasvoille ja sanoo "HIPPA", ja joku toinen "ystava" työntää Tapparan viirin pyörätuolin pinnojen väliin niin, että Martti jää muiden juostessa tunnille pihalle. Onneksi Martti vartin verran itkettyään ja apua huudeltuaan tapaa jonkun sadetakkisen sedän, joka vie Martin kämpille ja näyttää hänelle televisiosta filmejä, joissa on alastomia miehiä, sekä piiskoja, kahleita ja katetreja. Lisaksi hassu pippeliään alati hiplaava setä tarjoaa Martille paljon karkkia sekä limonaatia ja pullaa ja torttua ja keksejä ja katkeraa mehua, joka saa Martin nukahtamaan. Martti herää kuitenkin elavänä hieman tokkurassa jostain puskasta, ja kolme tuntia apua huudeltuaan lopulta pääsee takaisin pyörätuoliinsa ja lähtee rullaamaan reuman ja Downin syndrooman runtelemilla käsillään ylämakeä kohti kotiaan, jossa isi jo pullon ja remmin kanssa odotteleekin kuumeisesti Marttia kertomaan syytä myöhästymiselle ja veri- ja spermatahroille Tappara-housuissaan...
Martti opiskelee keittäjäksi, mutta koska Martti haittaa muiden nuorten oppimista niin paljon jo olemassaolollaan sekä on vaivana opettajille, niin rehtori on päättänyt, että Martti saakin katsella päivät pitkät pääksytysten koulunsa kellarin paperivarastossa televisiota tai lukee vanhoja Apuja ja Seuroja. Rehtori vihaa Marttia, koska reksin mielestä Martti on yksinkertaisesti tyhmä, laiska ja sen lisäksi vielä niin saakelin ruma. Mutta kaikkein eniten rehtoria kyllä vituttaa se, että opettajien uuteen kahvihuoneeseen varattu satatonninen meni invaramppiin. Onneksi opettajainkokous päätti niukasti evätä koulun kynnysremontin, joten viimeistään puolen vuoden sisällä rehtori pääsee aina valituntisin hörppimään kahvia ja jatkamaan työpaikka-ahdisteluaan upouudessa kahvihuoneessa.
Martti oli iloinen siitäkin syystä, että tänään on jo perjantai ja koulu loppuu jo kahdelta, eli hänen ei tarvitse lukea usean vuoden vanhoja perhelehtiä kuin enää neljä tuntia. Hän miettii, mitä voisi illalla kotona tehdä. Katsoisiko kotiin päästyään teeveen ykkos-, kakkos- vai kolmoskanavaa, vai leikkisikö isin veljentyttären paperinukeilla.
Kesken Martin sisäisen olemassaolodialogin rehtori tulee varastoon tupakalle. "Saatanan tupakkalaki", rehtori kiroilee mielessään, "Pitää tulla tänne invojen joukkoon polttelemaan. Onneksi ei kukaan metsästyskaveri oo näkemässä." Nyt muistaessaan hän sanoo Martille, että jonkun ministeriön työryhmä on tulossa ensi viikolla koululle vierailukaynnille ja Martin kuulemma käy kopelosti, ellei hän kehu uutta invaramppia. Samaten hän sanoo, että Martin pitäisi syödä ainakin kolminkertainen annos kortisonilääkkeitään, jotta hänen naamansa turpoaisi ja hän näyttäisi vieläkin säälittävämmältä arvovaltaisen delegaation edessa. Martti nyökkää ymmärryksen merkiksi ja rauhoittaa tupakansavusta supistunutta henkitorveaan imulla astmapiipusta. Samalla hän muistuttaa, että jonkun pitäisi sitten hakea hänet pois paperivarastosta päivän päättyessä, ettei käy niin kuin viime vuonna kävi joululomalle lähdettäessä.
Martin isoveli Ilkka opiskelee Kauppakorkeassa. Aina, kun Ilkka tulee jonkun kaverinsa kanssa käymään kotona, niin Martti laitetaan vaatekomeroon piiloon, jottei Ilkan tarvitse hävetä ystäviensä edessä. Ilkka on ihan kiva, paitsi että se aina silloin tällöin myy -Martin tavaroita kavereilleen, mutta Martti ei rahaa eikä mammonaa tarvitse; sitä oli Martin isäkin sanonut Martin tilin kerran lapsilisistä tyhjäksi nostaessaan. "Mitään et täältä mukaasi saa!" Martti uskoo, että Herra kuitenkin on oikeamielinen ja lopulta vie Martinkin paratiisiin. Hän tosin on hieman peloissaan ja epävarma, ettei Jumala kenties huolikaan häntä taivaaseen. Naapurin Jehovan todistajat sanovat, että ellei Martti pistä välejään poikki koulun helluntailaisiin, ei Martti kävele paratiisissa yhdessä Jehova Rauhan ruhtinaan kanssa. Vastaavasti helluntalaiset ja Martin isä valottavat Helvetin kivuista ja tuskista, ellei Martti hylkää jehovia ja ala ostaa helluntalaisten julkaisemia kirjoja. Joskus Martti näkee unta siitä, että viimeisellä tuomiolla Martti joutuu tuomiolle ja Jumala hylkää hanet. Siinä unessa Isä ja naapurin setä ja Saalem-seurakunnan Gunnar kaikki nauravat hänelle ja kärventävät Martin kasvoja ja Tappara-leikekirjaa tulikuumalla raudalla.
Mutta päivä se on huomennakin. Kello osoittaa, että Martin pitäisi mennä nukkumaan. Onneksi televisiosta tulee vielä Ostoskanavaa, jossa on Mike Levy -show, jota Martti ei missaisi mistään hinnasta. Martti nukahtaa pian. Hän herää yöllä muutaman kerran äidin itkuun sekä vaippansa pettämiseen, mutta muuten nukkuu oikein sikeästi. Hän näkee unta siitä, että hän olisi Suomen Presidentti. Voi kuinka paljon hän parantaisi tätä maata, jos hän saisi päättää asiasta... Han poistaisi kaiken käyhyyden ja tyättämyyden, ostaisi kaikille vammaisille lapsille sähkökäyttöisen pyörätuolin ja kustantaisi itselleen ohitusleikkauksen. Sitten hän poistaisi kaikki verot, ja lopulta Heidi tulisi ja kutsuisi hänet synttäreillensä juomaan mehua ja syömään keksejä.
Tämä siis oli katkelma Martin elämää. Se
mielestäni osoittaa, että jos olet tarpeeksi tyhmä ja
säälittävä, niin kaikki vain kusevat sinua
silmään ja koettavat hyötyä sinusta. Siksipä
kannattaakin olla yrmeä ja
ennakkoluuloinen kaikkia kohtaan, ja koettaa
aktiivisesti hyötyä
jokaisesta ennen kuin he ehtivät hyötymään sinusta.
Jääkiekko voi olla pakotie, mutta siihen ei kannata
turvata,
koska
ennemmin tai myöhemmin viimeisellä tuomiolla siitä
joutuu
vastuuseen.
Halleluja!
[Pääsivu] [Pertti] [Teemu 1] [Teemu 2] [Tiina] [Tomi] [Vomitofiili]
