writes:
> te ootte vastenmielisiä kaikki! oksettaa!
> Aaaargh!!
Ei, kyllä tässä nyt on selvä
näppäilyvirhe sinulla. Olet
nimittäin kirjoittanut nyyssiisi sanan "Aaaaaah"
sijasta vahingossa
sanan "Aaaargh".
Olenkin jo kauan luullut olevani ypö yksin tämän
oksennusfetissini kanssa. Niinpä on kerta kaikkiaan
mieltä (ja
viimeksinautittua ateriaa) ylentävää, että
oksentaminen ja
sen sellainen on täällä s.k.seksissä jonkun muunkin
sydäntä lähellä.
Hyvä "Red".
Tieni suvereeniin Jumalan ja kaikkeuden tajuamiseen
oksennuksen tuoman seksuaalisen vapautuksen kautta ei
ole ollut
mitenkään helppoa. Vuosia olen taistellut teidän
ns. "normaaliheteroiden" luomien (pH:ltaan)
neutraalien arvojen
harhamaailmassa; maailmassa jossa ylenantamisen sijaan
ylenkatsotaan.
Syy erilaisuuteeni on rakkaus Jumalaan ja
vomitofiliaan. Minä koen kaiken oksentamiseen
liittyvän
seksuaalisesti korostuneen kiihottavana.
Huomasin "poikkeavuuteni" jo varhain. Lapsena koin
flunssiini
liittyvän pahoinvoinnin ja pienoisen oksentelun
eroottisena pikku
kutinana. Esikouluikä meni kadehdittaessa päivätarhani
migreenipotilaita, jotka ainakin kerran viikossa
heittivät laattaa
pastellisävyisessä eriössämme ohimoistaan kiinni
pidellen. Siispä
ala-asteelle mennessäni ei ns. "luonnollinen
sairastuminen"
enää
riittänyt minulle. Jo silloin vanhempani ihmettelivät,
että
"miksi se
meidän poika siellä ulkona kulkee noin vähissä
vaatteissa, ja vielä
lokakuussa käy uimassa..." Vähänpä tiesivät he,
että "luonto se siellä
vetää tikanpoikaa puuhun..." (ja himo äsken
syötyä ateriaa takaisin
suuhun... )
Kuitenkin: aikaa myöten flunssainen "masturbointi"
yksin
yhdessä parhaan ystäväni, sinisen emaliämpärin
kanssa alkoi
pikku hiljaa tuntua tyhjältä (muualtakin kuin
vatsasta) ja
vähitellen ajauduin kosmista jin-jang -balanssia
vailla olevaksi
tylsäksi märehtijäksi. Tajusin: minun oli muututtava
äkkiä, ennen kuin
vajoaisin ajatuksissani jonkun "lihannussijan"
tasolle.
Murrosiässä seurasin herkeämättä
viettiäni, ja lopulta
armeijassa hakeuduin huoltokomppaniaan ns.
muro-aliupseeriksi.
Elitten siis henkilöksi kuk' huolehtii metsäleireillä
varusmiesten
muonituksesta ja muusta elintarvikehuoltoon
liittyvästä.
Esimieheni
muuten oli ihanan seksikäs, isovatsainen
yliluutnantti, jonka
komeuden
katselu sai usein porkkanan palan nousemaan kurkkuuni.
Usein öisin
SA-Int -punkassani maatessani mietin vatsa kovana,
kuinka "iso"
hänellä
oikein mahtoi olla...
Muiden varusmiestovereitteni fantasioidessa
pamelandersoneista
ja samanthafoxeista, minä poika se hitsasin hanskaani
mielessäni
jokin
kaukaisesta Aasiasta peräisin oleva vatsatautiepidemia
ja
Yliluutnanttini vatsalaukun sisältö. Näky Ludwig
XIV:n
palatsin
suihkulähteistä pulppuavasta kosmisesta oksennuksesta,
joka
täyttäisi
koko tämän vitun universumimme, sai minut uskomaan,
että
kaikesta
maailmassa olevasta pahuudesta huolimatta olisi
jossain vielä
rakkaus, joka höyryävänä lammikkona minua odottaa...
Elintarvike-aliupseerin toimi salli onneksi
perinpohjaisen
halujeni tyydyttämisen. Armeijassa metsäleireillä
ollessani
hekuman
himossani usein paskansin tarjoiltavan ruoan sekaan;
saadakseni
fekaalisten kakkabakteerien komppanian taistelemaan
puolelleni hyvän
puolelle, Darth Vaderia ja pimeyden voimia vastaan,
varusmiesten
suoliston perin konservatiivista bakteerifaunaa
vastaan. Sainkin aina
kunnon vatsatautiepidemian liikkeelle. (Muuten:
jostain kumman syystä
armeijan ruokiin paskomistani ei ikinä huomattu...???)
Luonnollisesti söin itsekin tätä ruokaa myös, ja usein
itsekäs tekoni
johdatti minut irstaisiin 20 miehen
ryhmäseksiorgioihin, joissa
kieriskelimme seksuaalisesti yhtyneenä organismina
mustikkamättäillä
vatsaamme pidellen ja vatsat estottomasti tyhjäksi
oksentaen. Armeija
marssii vatsallaan, sanotaan...
Nautintoa armeijassa minulle tuotti myös eräs
simputtava
alikersantti, joka eräänäkin kuumana elokuun
päivänä hillittömällä
rumbanannollaan ja ryynäyskomentelullaan sai useat
varusmiehet
(minä
mukaan lukien) ns. laukeamaan. Voiko riettaudella enää
olla
rajaa? 11
kuukautta on kuitenkin aivan liian lyhyt aika
seksuaalisen
vapautumisen saavuttamiseksi. (Että kertauskutsua
tässä
sitten
odotellaan...)
Heti armeijan jälkeen hankkiuduin kicksien janossa
Punaiselle
Ristille töihin Afrikkaan, Ebola-viruksen perään. Se,
että
minunkaltainen vomitofiili näkee ihmisen oksentavan
sisäelimensä
pihalle, oli syvällä libidossani janoamaani tosi
kovaa
SM:ää. Tämä
oli "se juttu", jota olin aiemmin hakenut niin usein
työntäessäni
sormia kurkkuun tai pienten lasten päälle
oksentaessani.
Tajusin:
Ebola oli Jumalan lahja maailman vomitisteille,
selestiaalinen
palkinto kaikista aikaisemmissa elämissäni tekemistäni
hyvistä
teoista. Silti - tai juuri siksi - käännyin oitis
buddhistiksi
nähtyäni
maailmankaikkeuden kauneuden näinkin voimallisena
kvanttien tanssina,
omilla verkkokalvoillani. Mutta sitten Taivaan Isä
kertoi minulle
näyssä, että teen väärin rikkoessani Punaisen
Ristin hoito- ja
tutkimusvälineistöä oman lihallisen himoni
toteuttamiseksi;
estääkseni
ihmiskunnan pyrkimyksen nujertaa tämä jalo virus, joka
oli
itsensä
Dionysoksen lähettämä. Ahdistuin.
Niinpä rukoilustani ja paastosta huolimatta taudin
leviäminen
maailmalla pysähtyi. Uskon, että ei Jumala sitä
pysäyttänyt
suoranaisesta ilkeydestä minua kohtaan. Hän vain
halusi jotenkin
puhutella ja koetella minua.
Punaisen Ristin komennus oli minulle pettymys. Sen
jälkeen
hain lohtua seksiturismista. Kiersin kolmansia maita
ja mantuja ja
riettailin parhaani mukaan. Ja hekuman huipulla huusin
toiletin
pohjalta kiitoksia keittiöön. Kerrankin Kiinassa söin
puoliraakaa
kalaa ja oksensin 3 päivää putkeen. Kirgiisialainen
kanapata käänsi
sisälmykseni kirjaimellisesti ylösalaisin, ja
Bogotassa
salmonellabakteeri rakasteli kanssani 2 viikkoa jonkun
halvan
hotellin torakoita vilisevällä patjalla. Neva-joen
Ushinobirskin
vedenpuhdistamon poistoliemi Leningradin lähellä sai
veden ja
yrjön
nousemaan kielelle... Suomalaisella keittiöllä olisi
vielä
hyvin
paljon opittavaa muiden maiden ruokakulttuurista.
Juomakulttuurimme
sen sijaan on hyvä: harvassapa ovat ne maat, joissa
näinkin
julkisesti
saa vetää perskännin ja oksentaa minne tahansa.
Vatsahuuhtelujakin on tullut kokeiltua.
Kiinnostuneille
vinkki: viinaa ihan vähän, ja pillereitäkin vain niin,
että pupillit
muuttuvat, jotta itse itsellesi soittamasi ambulanssin
hoitohenkilökunta katsoo vatsahuuhtelun aiheelliseksi
suorittaa.
Liian
kova känni vain pilaa nautinnon. Tämä
vatsahuuhtelutouhu
on kyllä
mielestäni hieman liian "teknistä" minunlaiselleni
romantikolle;
siitä
puuttuu se inhimillinen lämpö (37 astetta C?), joka
mielestäni
näihin touhuihin oletusarvoisesti kuuluu. Ymmärrän
silti
henkilöitä,
jotka sitä harrastavat. Ei kuitenkaan minun "piece of
cake", edes
ylen
annettuna.
Ah, oi sitä kultaista nuoruutta...
Tätä nykyä olen jo paljon sofistikoituneempi
ratsastaessani
nautinnon tunnelia päästä päähän. Ihan
minkä tahansa grilliruoan
jälkeen ei enää tee mieli työntää sormiaan
kurkkuun ja päästää
ekstaasia valloilleen. Esimerkiksi tunnelmoidakseni
itseni kosmiseen
orgasmiin, menen joskus Näsinneulan
näköalaravintolaan,
esimerkiksi
vasikanleikkeelle ja kermaperunoille; ja tämän
kulinaaris-seksuaalisen
esilämmittelyn jälkeen sitten pelkästään
seksuaalisen ilmaisunvapauden
riemusta, heitän ne kuuluisat "ryynit" jonkun 70
metriä alempana
Särkanniemessä parveilevan, näennäisesti
tyytyväisen lapsiperheen
päälle. "Mannaa taivaasta!" Todellakin; seksin ei
välttämättä
tarvitse maistua puulta; ei edes toista kertaa
alaspäin
mennessään... Tämän aktin jälkeen tavallisesti
pitkitän lemmenhetkeäni
röyhtäilemällä ja menemällä esimerkiksi em.
huvipuiston
maailmanpyörään tai muuhun vatsanpohjan solmuun
laittavaan
laitteeseen
katsomaan, josko kyytiin olisi kenties "vahingossa"
eksynyt joku
ns. ekshibitionisti.
Käyn joskus myös seksiravintoloissa (teidän
normaalien
kielenkäytössä niiden nimi on "Pizza-puffet" tai
"seisova
pöytä"...)
Miksi olla tylsä hetero ja laittaa 150 markkaa
johonkin 15 minuutin
privaattistrippaukseen, kun Raxissa tms. voi vajaalla
40 kympillä
riettailla useammankin "varvin" verran. Ei muuta kuin
masu täyteen,
sormet kurkkuun ja santsaamaan.
Hyviä puolia tykö tuoden: sukupuolitauteja ei
pahemmin
tällä
seksin alueella ole, mitä nyt hampaat tuppaa
innokkaimmilla
riettailijoilla pikkasen syöpymään. Xylitol-purkka
auttaa.
Eli
turvaseksiä harrastavalla sekstailijalla onkin aina
"kumi"
mukana. Ihmiset on erilaisia; jollakin toisella on
"isompi" kuin
toisella, mutta jos sinulla on "pieni", niin
lohduttaudu sillä, ettei
seksissä kiilteen paksuus ole kaikki kaikessa, kunhan
vain seksisuhde
on muuten tasapainoinen ja kumppanit kunnioittavat
sydämessaan toinen
toisiaan...
Tätä nykyä olen onnellisessa avosuhteessa
erään 32-kiloisen,
22-vuotiaan kuuden ällän ylioppilaan kanssa (joka nyt
"sattumoisin"
on bulimikko...) Olemme kuitenkin kaikin puolin hyvä
pari. Hän ehkä hieman väärin luulee, että
tukemiseni ja kannustukseni
henkii syvää kumppanuutta ja rakkautta suhteestamme.
Häpeäkseni minun
täytyy tunnustaa, että halaukseni ja läheisyys, jota
hänelle annan hänen
kyökkiessaan huonoa itsetuntoaan ja lihavuuttaan
pyttyyn, on
puhtaasti
seksuaalisista motiiveista lähtöisin.
Joskus, kun kihlatullani sitten meneekin joskus
bulimia-elämäntyylin lomassa hyvin, niin hän voi olla
seksuaalisesti
mielestäni hyvinkin ei-haluttava. Hän ei silloin
oksentele
eikä
muutenkaan ole "chic". Tällöin teen, kuten kuka
tahansa
heteromies, ja
etsin lohtua pornosta. Parasta pornoa on mielestäni
Helsingin
Naistentautiklinikan tuottama "Tarttuvien vatsatautien
indikaatiot ja
hoito" sekä erityisesti sattumoisin eilen
(keskiviikkona 14.07. 1999)
TV 2:lta tullut "Pullahiiri". Pullahiiri on asiaa
alusta loppuun,
rankkaa toimintaa murrosikäisen tytön kasvukivuista.
Luokiteltavissa
jopa lapsipornoksi. Jäin silti kaipaamaan lähikuvia
ja
syvempää
analyysiä. Esileikkien kuvaamiseen ei mielestäni ollut
panostettu
tarpeeksi; esimerkiksi Dajm-patukka ahmittiin aivan
liian nopeasti, ja
"itse asiaan" tuntui olevan aivan liian kova kiire.
Vomitofiilirenkaamme videoarvostelussa "Pullahiiri"
sai silti
täydet 5 kyökkäystä.
Seksiseuran saaminen on vomitofiileille hieman
hankalaa. Yksi syy on se, että Seta ry. kaikessa
suvaitsemattomuudessaan ei ole hyväksynyt oksennusta
viralliseen
"kiinnostavien eritteiden" listaansa. Tämä on vääryys,
joka
toivottavasti pian korjataan. Kaikkia aloittelevia
vomitisteja
kehottaisin reilusti olemaan oma itsensä ja rohkeasti
menemään
ihastuksensa luo tarjoamaan sitä nenäliinaa. Seuran
löytäminen voi
olla hankalaa. Hyviä "iskupaikkoja" ovat esimerkiksi
ravintoloiden
vessat, etenkin perjantai- ja lauantai-iltaisin,
syöpäsairaaloiden
kemoterapiaosastot sekä ruotsinlaivojen kannet.
Hienoa, Red, että rohkeasti myönsit erilaisuutesi.
Tällainen
seksuaalinen erilaisuus rikastuttaa mutta väärässä
paikassa, esimerksi
taksissa se saattaa hyvinkin köyhdyttää...
Hapokasta kesää toivottaen
an47633@penet.fi
HOT SEX ??? VISIT http://wav-emporium.forsite.net/wavs/ralph.wav
Lisää Raulia:
[Pääsivu]
[Martti]
[Teemu
1]
[Pertti]
[Teemu
2]
[Tiina]
[Tomi]