TEEMU 23 v.

T e e m u 2

From: Lauhanen Rauli < cunt@proffa.cc.tut.fi > Newsgroups: sfnet.keskustelu.ihmissuhteet,sfnet.keskustelu.seksi Subject: TEEMU 23 v. Date: 06 Mar 1997 04:22:31 +0200 Organization: Tampere University of Technology Summary: Onko Teemulla paha olla?

Hirveä pamaus kävi taivaista, ja Herran väkevä ääni kehoitti minua taas ivaamaan teekkareita ja muita synnintekijöitä sanansa kaksiteräisellä miekalla. Sanoi, että saan käyttää syntisiä sanoja ja jopa valheillakin haalarikansaa uhitella. Jokaisen teekkarin kuulemma pitää saada tuta itsensä Herran viha, koska riettaat vappulehdet ja se hirveä keskiyöhön ajoittuva hoilaaminen kuulemma niin ankarasti Herraamme vituttaa!
Niin että taas minä joudun likaamaan omaa pesääni. Herran viha on totisesti suuri!
Teemu asuu Hervannassa. Ja jos haluaa olla oikein erityisen tarkka, niin pitäisi kait sanoa, että Teemu asuu Itä-Hervannassa. Ja erityisen tarkka Teemun pitääkin olla, onhan hän peräti teekkari. Ja jos on teekkari eikä ole erityisen tarkka opiskeluun liittyvissä asioissa, niin voipa käydä niinkin huonosti, että lujuusopin tentin kolmannen kohdan B-osan lujuustarkastelun integraaliin tulee vahingossa väärä etumerkki, ja se ei ole enää ollenkaan kiva juttu. Nimittäin silloin se numeerisen analyysin kohteena oleva silta aivan varmasti romahtaa, ja Teemu saa tentistä hylätyn. Tämän kauhean nöyryytyksen lisäksi Jebu kaiken lisäksi vielä vittuilisi hänelle. Ja se on hanskaansa paljon hitsaavalle koneteekkarille suuri nöyryytys.
Teemulla on salkku. Se onkin oikein hieno salkku. Teemun äiti sanoo sitä peräti "komiaksi." Kalliskin se oli. Siinä on hieno alumiininen kahva, Konekillan tarra ja sit oikein hieno ylioppilaskunnan tarra. Teemu liimasi siihen kerran Sähkökillankin tarran, mutta kun sit kerran yksissä Honkkarin haalaribileissä eräs Sähkokillan tyttö ei antanutkaan Teemun muitta mutkitta kähmiä itseään, Teemu kämpille saapuessaan itkua pillittäen repi tarran veks. Kaikki naiset ovat petturi-huoria, mutta Teemun salkku ei kyllä ikinä petä. Kas salkun sisällä kulkevat kaikki arvokkaat pseudotieteelliset oppikirjat nuhruuntumatta, sulassa sovussa tieteislaskimen ja teekkarikalenterin kanssa. Lisäksi salkkuun saa tarvittaessa ahdettua peräti 17 pulloa olutta. Se onkin jo aikamoinen määrä kaljaa. Kerran Teemu on tuollaisen määrän kaljaa juonutkin. Se tapahtui Bommari-pohjia otettaessa ja kavereiden rohkaisemana. Sittenpähän Teemu raivokkaan nousuhumalan inspiroimana pissasikin Teekkari-pub "Kultaisen Apinan" vessan lavuaariin. Ja sitten Teemu lensikin sieltä ulos, Simon kirosanojen saattelemana. Vaikka Teemu ei muista koko illasta mitään, niin silti tapahtunutta on pakko muistella aivan erityisellä lämmöllä. Kaverit sanoivat, että se oli aivan uskomattoman rankka temppu. Sellainen, johon pystyy vain tosi kova koneteekkari. Ja kaikkien pitää tietää ja eri toten kuulla, että Teemu on kaikista viinamiehistä rankin, olkoonkin että hän viime vappuna kännissä eksyi erään vetyperoksoidun transsun kämpille jatkoille juomaan viinaa ja polttelemaan pilveä. Teemu vakuuttaa kuitenkin, että mitään ei tapahtunut, ja jäljet kaulaan olivat tulleet pyykkinarusta...
Teemulla on pitkä päivä takanaan, ja hän istuu nyt päivän viimeisellä luennolla Teknillisen korkeakoulun salissa Sh207Bs/s, muiden lujuusoppia opiskelevien teekkareiden kanssa. On se vaan jännää, kuinka vähän tavalliset pulliaiset tietävät Korkeakoulusta. Ne keijot edes tiedä esmes sitä, että TTKK:lta valmistuu DIPLOMI-insinöörejä, ei mitään etuliitteettömiä opistoinsinöörejä. Tai "paskainssejä", kuten Teemun maanviljelijäisä heitä kotikaupunkinsa ainoassa pubissa joskus nousuhumalassa haukkuu. Teemua niin kovin rassaa rahvaan tietämättömyys.
Ja omasta tietämättömyydestä puheen ollen. Juuri nyt assistentti raapustaa jotain käsittämätöntä yhtälöä taululle, ynähdellen ammattiin sopivalla innottomuudellaan samalla epäselvästi jotain nabloista, roottoreista, kompleksikonjugaateista ja siitä, kuinka tätä sitten aivan varmasti kysytään tentissä. Nablan pistetulon suhde pyörteettömään vektorikenttään jää kaivelemaan Teemun kaikkea kysyvää ja kyseenalaistavaa mieltä. Hällä väliä. Kohta Teemun tämänpäiväinen uurastus koululla, tai siis korkeakoululla on ohi. Teemu päättääkin lähteä suoraan kämpille syömään äidin kotoa mukaan laittamaa makaroonilaatikkoa. Ja juomaan kaljaa!
Teemu asuu isossa talossa, jota jotkut ajan kulusta ja tosiasioista orvoksi jääneet nimittävät yhä "Pohjoismaiden suurimmaksi asuintaloksi". Teemu kävelee humalaisten virtsan liukastaman pihan kautta kotorappuaan kohti. Talon pihassa näkyy Sparista "lainattu" ostoskärry, josta Teemu loogisesti (ja aivan oikein...) päättelee opiskelijabileiden vastikään olleen jossakin lähettyvillä. Ajatusostos kärryistä lämmittää Teemun mieltä. Teemun bravuuri on näet seisoa ostoskärryssä, juoda olutta, ja pissata, samalla kun Jebu lykkää häntä eteenpäin ja huutaa "hiihoo". Kerran hän oli vähällä saada jopa pillua sillä tempulla, mutta kärry yllättäen kaatui ja Teemulta nyrjähti siinä samassa niskat ja selkä. Ja jopo taittui, niin ettei Teemu voinut hiplata sitä peiton alla pariin päivään!
Rappu P... rappu Q... rappu R... Ja viimein rappu S. Jipii, koti on enää kymmenen askelen ja yhden sytkärillä käristetyn hissin napin painalluksen päässä. Joskus hissit eivät toimi ja sehän Teemua vituttaa. Ja Teemun kaveria Jebua se harmittaa vieläkin enemmän. Jebu asuu näet 13. kerroksessa. Ja vaikka Teemu ortodoksisen tieteellisesti ajattelevana teekkarina ei voikaan olla mitenkään taikauskoinen, niin silti hänen kämppänsä oleminen seitsemännessä kerroksessa on aikamoinen onnenpotku. Teemu astuu hissiin samaan aikaan jonkun halvemman kämpän perässä Hervantaan muuttaneen yliopistokimulin kanssa. Rintansa muodot esiin tuovan jumpperin ja hyväntuoksuisen naisen läsnäolosta johtuen Teemua alkaa hieman ahdistaa. "Voi kun olisi edes vähän humalassa, niin voisi alkaa kertoa blondivitsejä tuollekin tytölle...", alati nieleskelevä Teemu surkuttelee mielessään, välillä kattoon, välillä kelloon katsoen. Onneksi tyttöjää pois jo kolmannessa kerroksessa, jotenka Teemu voi taas rauhassa alkaa miettiä harjoituksissa epäselväksi jäänyttä nablaa. Hissin oven avautuessa Teemun nenään tulvahtaa pontikan tunkkainen tuoksu. Ilmeisesti ne vastapuolen koneteekkarit, ketkä kerran oksensivat Bommareissa Teemun päälle, ovat taas "leipomassa." Teemun kämpän lukko ilkeilee taas, mutta sehän ei ole mitaan uutta. TOAS rules!
Teemu riisuu takkinsa ja ripustaa sen pikkuruisen solunsa vielä pienempään eteiseen. Kumpikaan kämppiksistä ei ole onneksi vieläkotona. Hän lukee sanomalehden ja laittaa valtion säästötoimenpiteiden minimaaliseen kokoon pienentämän jokapäiväisen makaroni-lihapulla-tonnikala-annoksensa uuniin lämpiämään. Ohikiitäväksi hetkeksi Teemu katsoo keittiön ikkunasta harmaana levittäytyvää Hervantaa. Ajatukset palaavat taas Teemun mieleen... Teemu ei oikein tiedä, mitä sanoa, kun joku kaveri vihjaa Hervannan olevan Tampereen saastaisin inkkarikylä, jossa vain narkkarit ja teekkarit jaksavat asua. Vaikka Hervanta kärsiikin joskus ankioosista ja tympioosista, ja on useimmiten tarpeettoman väkivaltainen, niin on silläkin silti hetkensä. Ah, lukea kesällä tentteihin ja kitata kaljaa Suolijärven biitsillä, tai lauantai-iltaisin pogota Cupolassa. Ja sen jälkeen sammua jonkun puskan alle... Tai kävellä syyssateissa Ruskon suunnalla, muiden muukalaisten seassa. Ja kaikki Hervannassa ovat muukalaisia, sen Teemukin tietää. Ja Teemu eri toten, koska hän on teekkari. Teemu tietää sen lisäksi, että Hervanta rakennettiin keskelle metsää vasta ihan muutama vuosi sitten. Yhtäkään paljasjalkaista hervantalaista hän ei tunne. "Mahtaakos se pulituurille haiseva setä, kuka aina kesäisin nukkuu penkillä siellä Ahvenisjärven rannalla ilman kenkiä, muuten olla niitä paljasjalkaisia hervantalaisia?", Teemu tuumii, ehka jopa hieman liiankin redusoidun analyyttisesti.
Huomattuaan syyllistyneensä teekkarin säälittävimpään virheeseen eli tunteellisuuteen Teemu havahtuu ikkunan äärestä. Kelloon vasta kuusi, vaikka ulkona Hervanta jo pukee sinisiä vaatteita ylleen, yöpuulle mennäkseen. Silti: ei Hervanta sillai nuku ikinä...
Teemu päättääkin lähteä kirjastoon. Samalla reissulla sit vois ostaa Pommareita varten vaikka vähän resilaaria. Ja neulaa ja lankaa,jotta voisi ommella teekkarihaalareihin lisää merkkejä kiinni. Teemu kiroaakin mielessään kaiken maailman tekulaiset ja yliopiston Amnesty- humanistisurkimukset, ketkä ovat Teemun mielestä varastaneet juuri teekkareilta haalareiden käyttöidean itselleen. Sillä enää ei Teemu erotu Tamppia myydessään niistä B-luokan opiskelijoista kuin uljaan, salmiakkikossun laikuttaman tupsulakkinsa ansiosta. Miksi näin on, oi miksi? Nämä sekä muut elämää suuremmat, vaikeat kohtalon selkokielelle kryptaamat kysymykset saavat joskus Teemunkin kaltaisen rationaalisen ja älyllisen teekkarin tuntemaan suurta kunnioitusta elämää kohtaan. Ilmeisesti valmiin diplomi- insinöörin toimenkuvaan liittyvät kysymykset ovat vieläkin visaisempia. Tulevaisuus ei silti pelota arkipäivän sankariamme, joka Tähtien Sodan tunnusmelodiaa mielessään hyräillen kävelee pelottomana ulos, tapaamaan Jabba The Hutia, protonipyssy laukaisuvalmiina taskussaan.
Teemu näkee jo mielessään ajan, jolloin hän tekee dippatyötä. Silloin hänellä on paljon rahaa ja kaikki naiset ovat häneen ja hänen geeäsämmäänsä ihan vauhkoina, niinko siihen Porno-Janneenkin. Mutta nyt, nyt Teemu on köyhä ja hänen pitää säästää joka paikassa. Tarjoukset etukäteen spottaamalla voi säästää monta markkaa päivässä. Nytkin Superspaarista saa makaronia viisi pussia kympillä, ja makkaraa melkein puoleen hintaan. Säästyneillä rahalla Teemu ostaa pornolehden, jonka hän sitten aikoo lukea, kun kämppäkaverit vaan häipyvät hetkeksi pois. Ja sitten tietenkin kaljaa. Teemu oli aikaisemmin samana päivänä konepiirustuksen tunnilla tieteislaskimellaan laskenut, ettei opintotuella saa kuin vaan kolmesataakahdeksankymmentakolme pilkku ykskaksviisysikaksysikaksysikaks... keskiolutpulloa. Naurettava nvähän! Koska saamme Suomeen hallituksen ja eduskunnan, joka pitäisi parempaa huolta opiskelijoistaan, Teemu tuumii katkeraa inhoa EU-Suomen päättäjiä kohtaan tuntien. Teemun syvät poliittiset mietteet keskeytyvät, lasin rutistessa Teemun äidin ostamien kenkien alla. Joku on näämmä taas koittanut mennä ostoksille aukioloajan ulkopuolella. Olisikohan ne juuri samat tyypit, kuin käänsivät Mikan Datsunista autostereot tässä hiljan?
Ilta hämärtyy pikku hiljaa. Joku vahvasti meikattu itsevarma, taajaan puhuva ja laajapupillinen nuori tyttö pyytää Teemulta paria markkaa bussilippuun, äiti tiuskii kiukutteleville lapsilleen jotain hiljaa olemisesta, äidin hermoista ja lastenkodista. Postin kohdalla jotkut rakastavaiset nuokkuvat toisiaan vasten. Ja 341 on parkissa. Ne kolme blondattua ja vahvasti meikattua pikkuritsaa istuskelevat taas Tapsanjorin aulassa. Ilmassa on oudon rauhallinen fiilis. Aininjuu, Kauniit ja Rohkeat alko just... katujen pitääkin olla autiona...
Kirjastossa käynnin jälkeen hän piipahtaa Cupolassa tapaamassa tuttujaan ja keskustelemassa naisista ja Pentiumin uudesta boostatusta mallista, jonka prosessori kuulemma hakkaa reaaliaikaista Fast Fourier Transformia tosi jäykällä kaistalla. Samalla Teemu juttelee paikallisen rahvaan kanssa siitä, kuinka hieno paikka TTKK on ja siitä,kuinka vaikea sinne on päästä ja siitä, kuinka hienotunteisen älyllisen fiiliksen siellä opiskeleva ihminen muihin ihmisiin tekee. Teemu ostaa tuopin Guinnessia ja tönäisee samalla vahingossa jotain jätkää kyynerpäällään. Sitten Teemu huomauttaa ohimennen baaritiskillä eräälle minihameiselle tytölle, ikään kuin vahingossa jotain RUKin tanssiaisista, gineksistä, RK62:n tarkkuudesta ja eräästä kusipäisestä mittauspatterin lutista. Samainen tyttö ei suostu lähtemään Teemun kämpille juomaan kaljaa Teemun blondivitsien sekaan ujuttamien epätoivoisten pyyntöjen sateesta huolimatta. Tyttö sanoo Teemun olevan onnettomin bittirunkkari, minkä hän on ikinä tavannut. Outoa, suomalaiset naiset ovat niin frigidejä, toista se on Tallinnassa ja Pietarissa, Teemu tuumii, maailmaa paljon nähneenä miehenä itseään salaa onnitellen.
Cupolasta kotiin palatessaan ja talven viimeisten lumihiutaleiden hiljaa leijallessa keväisen lähiöidyllin yllä aikaikään kuin hetkeksi pysähtyy. Ja Teemukin hiljenee hetkeksi. Jossain etäällä jäätelöauto toistaa pikkulapsia tehokkasti ehdollistavaa seireenin kutsuaan. Yhtäkkiä Teemun eteen ilmestyy uhkaavan näköinen joukko jo aiemmin Teemun kanssa Cupolassa väitelleitä setiä, jotka Teemu ainakin vaatetuksen perusteella luokittelisi P:n arvolla nollapiste yhdeksänviisi työttömien sosiaalisen alasegmentin edustajiksi. He alkavat huudella halventavia ja ivaavia "Teekkari"-huutoja. Sedät viskaavat Teemun salkun ojaan ja heittelevätTeemun geeäsämmää Teemun ympärilla piirissä ja huutavat muslimien fanaattisuuteen rinnastettavalla innolla "TEEKKARI, TEEKKARI,TEEKKARI". Joku työntää lunta Teemun nahkatakin alle ja nauraa vittuilevasti. Lopulta kaverit kyllästyvät Teemun mielestä lapselliseen ja keskiluokkaiseen pelleilyynsä ja naureskellen lähtevat kävelemään Apinan ovea kohti. Teemu juoksee nopeasti kotiin ja soittaa asiasta äidilleen kertoakseen kohdalleen sattuneesta murhayrityksestä, jonka hän torjui, karatetaidoillaan ja neuvokkuudellaan. Tapaus nouseekin hetkessä Teemun kotikaupungissa puhutuksi jutuksi. Ajatella, meidän kylän insinööripojan kimppuun oltiin veitsin ja pesäpallomailoin hyökätty siellä Hervannassa, ihan sen kiinni jääneen huumeparoonin ikkunan alla!
Puhelun jälkeen Teemu katsoo teeveetä, syö hieman tonnikalaa, lukee Matriisianalyysiä ensi maanantaista tenttiä varten ja laittaa vielä muistaessaan herätyskellon soimaan puoli kahdeksaksi. Pesun jälkeen hän lukee vielä vähän, sammuttaa sitten valot ja nukahtaa 25 tuhannen muun kanssa, herätäkseen taas aamulla alati vaihtuvaan 4-D-elokuvaan teemasta "Elämä".
Herran sanaa palveli ja totteli
Rauli ?

Lisää Raulia:
[Pääsivu] [Martti] [Pertti] [Teemu 1] [Tiina] [Tomi] [Vomitofiili]