T o m i

"Näkeekö hän varmasti uuden poolopuseroni?", tuumii ystäväni Tomi kävellessään pitkin Kauppakorkean käytävää Hannelen ohi. Sivusilmällä Tomi huomaa naaraan kiihottuneen katseen sekä tämän lievästi kovettuneet nännit ja tyytyväisenä toteaa kahdensadan markan solariumin kausikortin olleen järkevä ja kaukoviisas sijoitus.

Tomi opiskelee Helsingissä ekonomiksi. Se on luonnollinen jatke Tomin jo nuoruudessa alkaneelle kehitykselle. Jo nuorena Tomi näet ymmärsi rahan arvon poikkeuksellisen hyvin. Ajaessaan ajokortin joskus materialistisessa nuoruudessaan ja saadessaan veljensä BMW:n lainaan, han sovelsi em. periaatetta ottamalla maksua vastaan parhaita kavereitaan Bemarin kyyditettäväksi. Taksa oli normaalisti 50 mk, mutta saattoi se nousta sataankin markkaan, jos kyyditettävällä kaverilla oli ylipainoa tai paljon finnejä. Niin kuin esmes Tomin parhaalla silloisella kaverilla Timolla, jota Tomi kutsuikin aina silloin tällöin Mr. Clearasiliksi. Tosin Tomi jalosti lopetti Timon nimittelemisen, kun Timo koetti Bemarin takapenkillä itsaria Tomin nälvittyä Herra Pizzanaamaa mustapäistä ja Timon oletetusta neitsyydestä. Totta vieköön, Tomi oli materialisti henkeen ja eri toten vereen. Niinpä Tomin ollessa vasta 14-vuotias tämän vanhempien oli ostettava vesalleen uusi mopo, kun poika älysi kiristää isäänsä tekaistuilla insestisyytöksillä. Tomi sai moponsa ja isä mahahaavan.

Tomi käy salilla. Häntä tosin hieman harmittaa, kun joillakin kavereilla on hieman isommat lihakset kuin hänellä. Se ei toki Tomia aidosti haittaa, koska tietenkin nämä kaverit ovat paskamahaansa asti itseään täynnä olevia egokeskeisiä materialisteja, joilla sielun ja ruumiin ja ki'n valinen kosmo-energinen suhde on täysin vailla universaalia harmoniaa, Tomi tuumii syvällisesti samalla metyylitestosteronin kiinteyttämää hauistaan peilistä tyytyväisenä katsoen. "Koskakohan ne keksivät hormonivalmisteen, jolla ei ole niin paljon sivuvaikutuksia?", Tomi aprikoi suunnatonta raivoa lääketehtaita kohtaan kokien.

Tomi kiistää tuijottavansa ulkonaköön, mutta silti hänen on pakko myöntää, että se on kieltämättä tärkein ja oleellisin osa ihmisestä. Tomi vähän häpeää itseään ja pitää itseään puutteellisena ja luonnottomana. Tomin napa on näet aavistuksen verran törröllaan ja siksipä Tomi ei voi kuntosalilla käyttää kuin väljiä paitoja, jotka peittavät hänen luonnottomuutensa. Samasta syystä Tomi ei myöskään uskalla mennä sänkyyn kenenkään tytön kanssa kuin aivan pimeässä. Kerran hän oli bylsinyt koko yön erään Helenan kanssa, ja Helena oli laittanut Tomin kielloista huolimatta valot päälle ennen kuin Tomi oli ehtinyt peittämään luonnonvastaisen napansa. Hän tosin aluksi luuli, ettei Helena nähnyt sitä, mutta seuraavana aamuna herätessään Helena oli niin iloinen, että hänen oli aivan pakko olla nahnyt sen ja hän nyt ilmiselvästi hyväntuulisuudellaan ikään kuin ilkkui siitä. Helena tosin sanoi, ettei Tomin navan nakemisellä ole mitään tekemistä hänen hyväntuulisuutensa kanssa, ja väittipä että Tomin napa jopa tuntui jotenkin söpölta ja eroottiselta, mutta Tomipa heittikin Helenan ulos. "Mulle ei huorat vittuile!", Tomi tuumii pettyneenä naisten epärehellisyyteen. Onneksi kuitenkin Akun ja veljenpoikien seikkailut suositussa ja laajalevikkisessä sanomalehdessä saivat Tomin hetkeksi unohtamaan naisten ulkokultaisuuden.

KY:llä egokänniä vetäessään Tomi tapaa Hannelen. Hannele tai Hansu, kuten muut häntä kutsuvat, on samassa ulkomaankaupan ryhmässä kuin Tomikin ja aina silloin tällöin he käyvätkin kahviossa juttelemassa osakekursseista, vaikkei Hansu niistä juuri varsinaisesti haluaisikaan jutella. Hansu juo viinaa kuin mies ja siksipä Hansu yhtäkkiä huomaa olevansa Tomin kämpillä ja katselevansa hänen kanssaan Filmnetiltä kopioitua pornofilmiä ja samalla hyväilevänsä Tomin hyvin istuvien viisnollaykkosten läpi hänen koko ajan kovettuvaa miehisyyttään. Tajutessaan olotilansa Hansu ajattelee, että on turha enää koettaa estää tapahtuvaa, ettei vaan tulisi koululla pihtarin ja täten epätäydellisen ihmisen mainetta. Kerran hän oli kieltäytynyt antamasta persettä oppilaskunnan puheenjohtajalle, ja pian Hansu huomasikin olevansa täydellisessä epäsuosiossa koko koulussaan. Hansu riisuu t-paitansa ja paljastaa rintansa Tomille, joka riisuu boksereitaan. "Herra Jumala", Tomi tuumii, "hänen olkapäissään ja hartioissaan on finnejä". Tomi kiinnittää myöskin huomionsa Hansun rintoihin, jotka tosin ovat kookkaat ja kiinteät, mutta yltäpäätä pisamien peitossa. "Hän on luonnoton", tuumii Tomi kauhuissaan. Mitä Rasse, Valdeeni ja Jebu ajattelevatkaan, jos he saavat tietää, että hän on ollut sangyssä ruman luonto-oikun kanssa, jolla on pisamia rinnoissa? Tomi huomaa veren pakenevan paisuvaiskudoksestaan. Tomi kauhistuu huomattuaan, ettei hanellä ota eteen. "Voi Jeesus!", Tomi huokaisee. "Minulla ei ota eteen..." Tomilla on itku kurkussa. Tomi koettaa kyllä aikansa runkata miehistä kunniaansa pystyyn, mutta mitään ei ole tehtävissä. Tomi juo loput kossupullosta ja sammuu keittiön lattialle, tosin Hansun itku osin estää täysin rauhallisen unen.

Hankenin fuksibileissa seuraavana päivänä Tomi tapaa Tiinan. Tiinaa vituttaa, koska hänen bestiksensä Kaisan poikakaveri Olli oli riisunut hänen pikkuhousunsa niin reippaasti, että ne olivat revenneet. Tonnikalaa ja ananasta syövälle opiskelijaneitokaiselle uudet Sloggit ovat aika kallis hankinta. "Se saatanan sika saa maksaa vielä", tuumii Tiina puuteroidut posket inhosta hehkuen. "Lisäksi se saatanan jouluporsas vielä tartutti minuun herpeksen", hän tuumii katkerasti lievää polttoa alapäästään aistien. Mutta nyt on sentään Hankenin fuksibailut, ja Tiina jättää moiset pahat ajatukset taka-alalle ja päättää lähteä hakemaan Tomia tanssimaan. Tiinan mielestä Tomi on söpö. Ja sen lisäksi tosi fiksu, koska hän ei tiedä ketään jätkää, joka tietäisi lumilautailusta ja BMW:n eri korimalleista yhtä paljon kuin Tomi. Hän onkin aina bileissä koettanut iskeä tätä, mutta mitenkäs hän voisi siinä onnistua, koska hänellä ei ole edes varaa pukea päällensä erilaisia vaatteita joka koulupäiväksi, niin kuin esmes Hannelella, Stiinalla, Patricialla, Mirkalla, Tialla, Astalla, Elisalla, Lissulla, Felicialla, Marjoriella ja Birgitalla. Tiina miettii josko hänen pitaisi siirtyä em. syystä halvempaan tonnikalaan, kun hän yhtäkkiä huomaa vasemman peukalon kyntensä lohjenneen. "HERRA JUMALA", hänen kirsikan väriset huulensa huokaavat epätoivosta. Jotain on tehtävä ennen kuin joku huomaa. Onneksi kuitenkin Tiinan ystävällä Marjalla on kynsiviila mukanaan, niin ettei Tiinan tarvitse lähteä kotiin paikkaamaan epätäydellisyttään.

Tiina miettii tarkkaan nyt, tohtiiko Tomin luo mennä juttelemaan. Jos Tomi torjuu hänet, niin kuin hän torjui hänet vuosi sitten Goomilla, niin Tiina tietää taas sortuvansa bulimiaan, ja se olisi paha juttu se; etenkin kun tenttikausikin on päällä ja aerobic-tunnit tulossa paljastavine vaatteineen. Bulimia tähän päälle tietäisi todennäköisesti hänelle pikkuruista psykoosinpoikasta, mutta onneksi sille YTHS:n tutulle tädille voi aina mennä puhumaan ihan milloin vaan skitsoistaan ja pyytää samalla vaikkapa fluoksetiinikuuria.

"Saatanan läski", Tiina sanoo mielessään itselleen, ilmeisesti pienoista syyllisyydentuntoa äsken syödystä lihapiirakasta tuntien. Tiina rohkaisee mielensä, ja xylitol-purkasta ja siideripullosta rohkaisua otettuaan menee juttelemaan Tomille. "Uuuh, täällä on niin kuuma, että tekisi mieli ottaa vaatteet aivan kokonaan pois", sanoo Tiina jäänrikkomismielessä Tomille, joka parhaillaan hankaa huulipunatahraa pois haalareistaan. "Ai, onko täällä niin kuuma?", kysyy Tomi aidosti hämmentyneenä. "Joo, mun rintsikkanikin on ihan märät, koita vaikka...", Tiina sanoo aerobicin ja anoreksian kiinteyttämiä puskureitaan Tomia vasten yhä tiukemmin painaen. Tomi kuittaa pyynnön olankohautuksella ja tiedustelee, onko Tiina jättänyt jo Ulkomaankauppa kakkosen ryhmätyön tarkastettavaksi. "Joo, tiethän sä, miten mä tykkään ryhmäjutuista...", ja samalla lipoo huuliaan. Tomi katsoo ymmällään Tiinaa etanolin sumentamiin puoliraottuneisiin silmiin, samalla kun Tiina kertoo pikkuhousujen olevan huonosti ja kiristävän niin, että hänen on aivan pakko korjata niitä. Tomi ihmettelee, miksi Tiina sellaista sanoi; hehän puhuivat Ulkomaankauppa kakkosen ryhmätyön palautuksesta eivätkä huonosti istuvista vaatekappaleista. Tomin mielestä naiset eivät ole ollenkaan rationaalisia. Sivusilmälla Tiina näkee bestiksensä Marjan kävelevän ohi jonkun Ikaalisista kotoisin olevan teekkarin kanssa. "Saatanan löysäperseinen megahuora", Tiina ajattelee, ja laskee kätensä Tomin reidelle, jota koristaa iso valkoviinilaikka. "Uuuh, onpas sun haalarit kosteet, ooksä nähnyt musta eroottisia unia?", Tiina kysyy niin sanotusti pilke silmäkulmassa. Toki Tomi kokee Tiinan hurmaavaksi ja älykkääksi nuoreksi naiseksi, mutta mitenkä hän kehtaa Hankenin fuksibileissä tutustua tähän; eihän Tiina edes pukeudu koulussa eri vaatteisiin eri päivinä, puhumattakaan siitä ettei hanellä ole edes varaa lähteä talvisin Alpeille laskettelemaan. Lisäksi Tomi ei saa tehtyä kenellekään naiselle aloitetta. Siispa Tomi kokee olonsa jotenkin vaivautuneeksi ja sanoo lähtevänsä hakemaan järkkäreiltä paperia, jotta saisi valkkaritahran pois haalareistaan. Tomilla on näet hienot siniset haalarit, joista hän syystäkin on tavattoman ylpeä. Ja Tomi jos kuka on tarkka poika mitä tulee haalareitten siisteyteen. Kerrankin eräs mamo teekkari läikytti Hameenkadun aprossa Tampereella kaljaa hänen haalareilleen vessassa niin, että Tomin oli pakko vetää kaveria turpaan. Saatanan mulkku. Tomin piti käskeä äitiänsä pesemään haalarit ainakin 3 kertaa ennen kuin tahra oli kokonaan poissa. "Onneksi tahra lähti tarpeeksi hyvin eikä tarvinnut hakea kaverilta vahingonkorvausta oikeusteitse", Tomi tuumii nykytilanteeseen tyytyväisenä, taivaansinisiä haalareitaan isällisellä rakkaudella ja lämmölla katsoen.

Tomi lähtee toiseen suuntaan ja jättää Tiinan itkemään ja haukkumaan itseään mielessään lihavaksi. Kyyneleet provosoiduiksi maskaroiduissa silmissään Tiina toteaa iltansa olevan pilalla ja hän lähteekin työntelemään sormiaan kurkkuun ja oksentamaan lihapiirakkaa pois, samalla päättäen vakaasti ilmoittautuvansa heti huomenaamulla aerobic-, napatanssi- sähly- ja karateryhmään. "Vitun suomalaiset jätkät", Tiina tuumii katkerana itsekseen. "Vitun suomalaiset ämmät", tuumii Tomi vastavuoroisesti.

Aamulla Tomin päätä kivistää mutta kevään viidenkymmenen nopan tavoite lukukautta kohti on saavutettava tai muuten häntä pidetään kenties tyhmänä. Siispä Tomi suunnistaa luennolle. Koulussa hän tapaa Marjan, joka kerrottuaan ensin yksityiskohtia jätkäkaverinsa uusien laskettelusuksien siteiden hienouksista ohimennen kertoo Tiinan yrittäneen edellisenä iltana itsemurhaa ja samalla kysyy Tomia "kahville" luokseen. Tomi sanookin tulevansa luentojen jälkeen mielihyvin, kunhan ensin on hakenut haalarinsa pois kemiallisesta pesulasta.

He näkevät syksyn ensimmäisten lehtien varisevan puusta. Heistä tuntuu kuin aika olisi ikään kuin pysähtynyt, juuri heitä varten. He makaavat toistensa kainalossa sohvalla, kunnes Marjan on lähdettävä kauppaan hakemaan tonnikalaa, jotta ehtisi puoli kuudeksi takaisin teeveen ääreen suosikkiohjelmansa pariin. Pilvet raottuvat hetkeksi ja paljastavat hymyilevän auringon kirkkaan kilon. Se antaa heille hetkeksi tarkoituksen olemassaoloon. Luontoäidin kasvot hymyilevät pienen, ohikiitävän hetken näille kahdelle, onnelliselle...

Lisää Raulia:

[Pääsivu] [Martti] [Pertti] [Teemu 1] [Teemu 2] [Tiina] [Vomitofiili]